Keskeneräiset kujeet

Keskeneräiset kujeet
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työ. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Työ. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulun juttuja

Joulukortit valmistuivat ja lähtivät pari päivää ennen dead linea.
Hieno juttu,
tosin kovasti venyi tuo tekeminen siitä idean löytymishetkestä (:
Mutta mielestäni kiva ja yksinkertainen malli.


Oman tiimini joulumuistamiset tein jämälangoista,
idea ja ohje löytyi Neule-lehden ensimmäisestä numerosta.
Meillä on kaikilla töissä Taika-mukit, jokaisella omansa värinen,
joten tein mukeille käyttäjän mieltymysten mukaan lämmikkeet
ja ostin pakettiin myös teetä kaveriksi.
Olen itse jotenkin tavattoman iloinen näistä,
vaikka melkoiset turhakkeet ovatkin.
Mutta toisaalta rakkaudella ja lämmöllä tehdy,
joten tiedän tiimini niitä (tai niiden höpsöyttä!) arvostavan.


Vihdoin myös toteutin muutaman joulun takaisen idean:
valoin kynttilän lopuista vanhoihin eripari kahvikuppeihin kynttilöitä.
Älyttömän kivaa hommaa, pienellä vaivalla saa tosi kivoja pikku-lahjoja,
kunhan ensin muutaman niksin oivaltaa.
Näitä teen vielä ehdottomasti lisää joskus.


Muutoinkaan joulustressiä ei täällä ole havaittavissa,
olemassa on vain aika kiva joulumojo!
Ja se on aika siisti juttu se!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Joululahjoja


Olen jo aloitellut joululahjoja.
Kerrassaan tavatonta,
yleensä olen melkoinen "viimetippa"-ihminen.
Nyt keksin mielestäni hauskan idean
ihanien työtovereitteni joululahjoihin.
Mutta sitä hommaa ei voi tehdä edellisenä iltana,
joten olen eilen aloitellut kokeeksi yhtä ja
tänään jatkanut hommaa valitsemalla oikeita värejä ...
hauskaa!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Paperiaskartelua

Syyslomalla olin työni puitteissa leirillä.
Askarteluna oli perinteisesti jotakin kierrätykseen tai tuunaukseen liittyvää.
Tällä kertaa mukana oli paljon kirjoja
ja niistä syntyi vaikka mitä.


Itse tein kirjasiilejä (ihania pikku veijareita!) ja
tuollaisen hauskan roikkuvan pallon.


Siili on tehty laulukirjasta,
jonka toimituskunnassa olen v. 2002 ollut mukana ja
pallo on tehty Leo Tolstoin Valituista kirjoituksista.
Pallon alla roikkuu keraaminen sydän.
Painava pallo ja painavaa asiaa!
Kärsivällisyysharjoituksia kerrassaan:
pallossa on taiteltuna lähes 500 sivua.
Mutta hauskaa oli ja
samalla kirjankierrätysidealla taidetaan täällä tänä vuonna mennä
joulukorttienkin suhteen
- materiaalit jo hankittuna ja ensimmäinen vaihe tehtynä!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hitaasti hyvä tulee

Eilen neuloin ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Karmivan pitkä tauko.
En ihan riehaantunut,
neuloin Mieheni pipoon kerroksen (140 silmukkaa)
ja omiin Polku-sukkiini kerroksen (60 silmukkaa).
Siinä kaikki.
Maltti olisi nyt valttia,
eikä toisaalta tee hirveästi mieli riehuakaan käden kanssa.
Jospa se kunnon levolla siitä tokenisi.
Odottavan aika vaan on niin hirvittävän pitkä!


Odotuspuhteeksi tilasin ihanaa Maatuska-kangasta
Susannan työhuoneelta rumaa sammutuspeitettä varten.
Ajatuksena on naamioida se rumilus ja
laittaa se vihdoinkin esille keittiöön.
Ompelukone siis löytää piakkoin tiensä keittiönpöydälle.

Olen lähdössä työreissulle huomenna,
luvassa pitkät junamatkat ja luentoja seuraavaksi kolmeksi päiväksi.
Mukana toki on kässäpussi,
se aina ensimmäisenä reissuun pakattava.
Täytyy ehkä kuitenkin muistaa että hitaasti hyvä tulee.
Lause ei tosin ole ihan ominta minua ...

 
 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kierrätystä

Olin viikko sitten viikonlopun työni puolesta leirillä.
Aiheena kierrätys,ainakin askartelujen aiheena siis.
Muutoin mukavaa oleilua lasten ja aikuisten kesken.
Uimista, laulamista,hyvää ruokaa ja rentoa meininkiä.
Paljon hyvää palautetta saimme, eikä ihme,
itselläkin oli työviikonlopun jälken hyvä ja positiivinen mieli.

Mutta voi mitä kaikkea teimmekään,
toinen toistaan hienompia ja kekseliäimpiä juttuja.
Askartelua "vanhasta" materiaalista, eri asioiden tuunausta,
robotteja, soittimia, koruja, kaikkea mahdollista.
Hain Kierrätyskeskuksen Helsingin Lönnrotinkadun toimipisteestä
ison kassillisen ilmaista askartelumateriaalia meille,
lisäksi kaivelimme omia ja työpaikkamme vanhoja varastoja ja kätköjä.
Todellisia aarteita löysimme,
tai ainakin lopputulokset sellaisia olivat.

Itse tein mm.
korvakoruja (vanhoja pallopalapelin paloja ja jonkun pienen tyypin saappaat)


Kaulakorun palapelin palasta ja puuhelmestä nahkanyöriin



Kaulakorun kravaatista ja auton istuinsuojan helmistä


 Valtavan antoisaa ja rentouttavaa puuhaa,


olen jo suunnitellut syksyksi vastaavanlaista Tuunauspajaa töihin.
Ja nyt kesällä vaikka ihanan E-ystävän ja hänen tyttöjensä kanssa toteutettavaksi!
Suosittelen katsomaan askarteluvinkkejä Kierrätyskeskuksen sivuilta ja
keksimään luovasti uusia juttuja!



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Äiti Teresan peitto

Hauska tilanne töissä:
kiemurteleva esimies,
tiimi joka odottaa "nakin viuhahtavan".
Ja viuhahtihan se:
kaino pyyntö kiemurtelun takana oli tarve parille
Äiti Teresan peiton neliölle.
Hoituu!

Tässä kaksi jo valmiina:


Neliöt liittyvät Ecce Helsinki 2013 tapahtumaan,
jossa ilmeisesti peittoja kootaan.
Odotan innolla raporttia esimieheltä kesäkuun alussa
 - minne päätyvätkään nämä neliöt?!

Lisää avustuskäsityö-ideoita täällä,
peittoon ohje tässä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hups!

Miten tässä taas kävikin näin?
Piipahdin eilen ihanan työkaverini Me:n kanssa paikallisessa
ihanassa lankakaupassa katsastamassa uutuuksia ja ...
jotain lähti mukaan.
Oi oi.
Puolustukseni on se, että puolet on Me:n!!

Pieni välityö, iso kerä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Laapanen

Ihana työkaverini meni kihloihin.
Mahtava juttu.
Tiimi halusi muistaa lahjalla,
niinpä sitten sain hauskan puhelun eräänä iltana esimieheltäni:
"Täällä on tällainen lapanen,
johon on kaksi käden aukkoa ja siellä lapasen sisällä voi sitten pitää toista kädestä kiinni.
Olisi varmasti kiva ja mieluinen kihlajaislahja.
Osaisitko tehdä?"
Pienen pohdinnan ja neuvonpidon jälkeen uskoin pystyväni siihen ja
langat ja lainapuikot ja mallilapanen lähtivät mukaan ihanasta paikallisesta käsityöliikkeestä.
Seuraavana päivänä oli tiimin koko päivän kestävä suunnittelukokous ja
siellä sitten neulottiin, osittain jopa porukalla.
"Ei se E kuitenkaan huomaa ja tajua,
kun sä aina kuitenkin jotain värkkäät!"
Näin se menikin, budjettisuunnittelu joutuisasti lapasta tehdessä!

Paksu lanka, paksut 7mm sukkapuikot.
32 silmukkaa.
Nurjaa ehkäpä sellainen 8 kerrosta suljettuna,
sitten oikeaa 12 kerrosta.
Sitten työ varapuikolle odottamaan ja
toinen samanlainen valmiiksi.
Sitten yhdistin nämä kaksi tekelettä yhteen niin,
että ekalle puikolle 8s, tokalle 16s, kolmannelle 8s ja neljännelle 16s.
Ja sinne keskelle jäi käyttämättä molempien alkujen 8s.
(Ne ihan lopuksi vain yhdistin langalla ja
päättelin liittymäkohtiin jäänneet pienet reiät pois siististi.)

Seuraavaksi neuloin isoa lapas-osaa suljettuna neuleena sellaisen matkan,
että vieruskaverin kanssa pitelimme toisiamme kädestä ja tuntui että nyt on aika aloittaa kavennukset.
Kavensin jokaisen seitsemännen ja kahdeksannen silmukan yhteen,
koko kerroksen loppuun asti..
Ja neuloin välikerroksen.
Ja taas kavensin kuudennen ja seisemännen silmukan yhteen ja
tein taas välikerroksen.
Näin jatkoin kaventaen ja välikerroksin niin, että silmukoita oli jäljellä 6.
Niistä vedin langan läpi napakasti ja
päättelin nurjalle.
Sen jälkeen päättelin kaikki langanpätkät pois ja
kiinnitin pistoilla kääntyvän varren kiinni lapas-osaan.
Ja siinäpä se sitten oli valmiina.
Punavalkoinen on mallilapanen ja
kirjava on lahjaksi mennyt.
Kihlaparin mukaan kyseessä on Laapanen!



maanantai 3. syyskuuta 2012

Uuden pöydän kaverit



Työpaikkani on ihana, myös ulkoisilta puitteiltaan,
onhan kyseessä kauniisti remontoitu vanha Pappila.
Pienenä puutteena
(jos unohdetaan kesän tukala kuumuus ja talven hyytävä kylmyys)
on ollut kokoustilan puute.
Lomasta voimaantuneina teimme uudelleenjärjestelyitä ja
nyt vihdoinkin vintin peräkammari on viihtyisä suunnitteluun ja kokousteluun.
Uusi iso pöytä hohtaa valkoisuuttaan ja
suorastaan vaati pintaansa suojaamaan virkattuja alusia.
Jämälangat ovat saaneet kyytiä ja
pyörylöitä (= mukin alusia) on syntynyt kovaa kyytiä.
Olen jopa tehnyt kolme niistä työaikana;
kaksi pitkässä kokouksessa ja kolmannen ideiodessani erästä koulutustilaisuutta.


Malli on helppo:
virkkaa 6kjs, sulje renkaaksi piilosilmukalla.
1. krs. Virkkaa 3 kjs, sitten yksi p samaan kohtaan.
Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi pylvästä,
sulje kerros piilosilmukalla alun 3:n kjs:n ylimpään silmukkaan.
2. krs. Virkkaa taas kolme kjs, sitten taas yksi p samaan kohtaan,
virkkaa sitten yksi p seuraavaan ks:n.
Seuraavaan ks:aan virkkaa taas kaksi p, seuraavaan taas yksi p, jne.
Päätä kerros taas piilosilmukalla.
3. krs. Virkkaa kaksi pylvästä samaan, kaksi pylvästä omiin kiinteisiin silmukoihin.
Ja seuraavalla kerroksella kaksi pylvästä samaan kiinteään silmukkaan, kolme pylvästä väliin, omiin kiinteisiin silmukoihin.
Jatka niin pitkään että ympyrä on riittävän iso.
Viimeisellä kierroksella virkkaa nirkkoja näin:
3kjs, kiinnitä ps:lla samaan alkuun. Yksi ps seuraavaan ks:n, sitten seuraavaan ks ja jatkoksi 3kjs.
Kiinnitä taas saman juureen, jatka koko kerros loppuun.
Helppo ohje ihan oikeasti,
hitsin vaikea kirjoittaa!
Puh!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Käsitöistä ja töistä

Mielenkiintoinen artikkeli tässä.


"Käsityöt ovat aivojen herkkua"
- ihastuttava ajatus!


Oma työni on sellaista että näkyvää tulosta ei useinkaan synny.
Kotona loputon raivaaminen ja tavaroiden paikoilleen laittaminen ei näy missään.
Siksi rakastan käsitöitä:
näkyvää tulosta syntyy heti.
Lisäksi saa kauniita käyttöesineitä;
vaatteita ja koruja vaikka.
Lisäksi kivoja lahjoja;
omatekemä ilahduttaa lähes poikkeuksetta saajaansa.


Mattoa kutoessani mietin kovasti käsillä tekemistä ammattina.
Millaista oikeasti olisi esimerkiksi pyörittää sitä ikiomaa
lankakauppa-kahvilaa ja pitää vaikkapa sukka- tai korukursseja iltaisin.
Jaksaisiko sitä aina uudestaan ja uudestaan ilahtua vaikkapa kantapään tekemisen opettamisesta?
Innostuisiko silloin enää itse virkkaamaan kasapäin Isoäidin neliöitä?
Jaksaisiko neuloa tiskirättejä omaan kotiin, jos niitä "pitäisi" neuloa myyntitiskiin?
Hmmmm ... vastaus jäi avoimeksi,
mutta kuitenkin ajatus käsillä tekemisestä ammattina on houkutteleva.
Ja varmasti raskasta, vaativaa, hermoja ja epävarmuuden sietämisen taitoa kysyvää.


Kuvina tässä Kaija Papun virkkaaman poliisiauton yksityiskohtia.
Lisää projektista voit lukea täältä.
Mikä herkkupala! Mikä taidonnäyte!
Löytyy siis Kiasman aulasta,
kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Taidetta voi tosiaankin tehdä myös virkkaamalla.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Avaimenperät

Tällaisia täällä:



Ovat malliaskarteluja työpaikkani kesäleireille.
Etusormi kipeänä tunnustan ihan itse poraneeni noin 150 reikää.
Kivaa oli.

Ja kivaa oli leirilläkin,
hienoja avaimenperiä syntyi!
Helppo toteuttaa ja kovin erinäköisiä syntyi,
vaikka idea onkin kovin yksinkertainen.