Hitaasti hyvä tulee

Eilen neuloin ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Karmivan pitkä tauko.
En ihan riehaantunut,
neuloin Mieheni pipoon kerroksen (140 silmukkaa)
ja omiin Polku-sukkiini kerroksen (60 silmukkaa).
Siinä kaikki.
Maltti olisi nyt valttia,
eikä toisaalta tee hirveästi mieli riehuakaan käden kanssa.
Jospa se kunnon levolla siitä tokenisi.
Odottavan aika vaan on niin hirvittävän pitkä!

Odotuspuhteeksi tilasin ihanaa Maatuska-kangasta
Susannan työhuoneelta rumaa sammutuspeitettä varten.
Ajatuksena on naamioida se rumilus ja
laittaa se vihdoinkin esille keittiöön.
Ompelukone siis löytää piakkoin tiensä keittiönpöydälle.

Olen lähdössä työreissulle huomenna,
luvassa pitkät junamatkat ja luentoja seuraavaksi kolmeksi päiväksi.
Mukana toki on kässäpussi,
se aina ensimmäisenä reissuun pakattava.
Täytyy ehkä kuitenkin muistaa että hitaasti hyvä tulee.
Lause ei tosin ole ihan ominta minua ...

 

 

Sijaistoimintaa

En enää ikinä harmittele ja rutise neulejumista.
Otan sellaisen koska tahansa,
mikäli saan itse päättää milloin taas aloitan neulomisen.
Nyt kun en saa neuloa tuon viheliäisen kipeän käden takia,
olen aivan onneton.
Ihania lehtiä, ihania ohjeita, ihania vinkkejä ...
mitä voi tehdä pelkällä vasurilla?!
Turhautuminen onhuipussaan.

Olen sitten hieman leiponut.
Pääosin siis vasurilla.
Onneksi maku on silti ollut kohdillaan (:

Viime viikonloppuna tarjolla oli mustikkarahkapiirakkaa, feta-oliivi-aurinkokuivattutomaatti-kätköjä ja puolukkatoscapiirakkaa.
Tänä viikonloppuna saaristolaisleipää ja sitruunalakritsiruutuja.

Lukeminen etenee myös hienosti:
tämän vuoden tavoite on yksi (kauno)kirja per viikko,
nyt on viikko 11 ja luettuja kirjoja on 15.
Juoksulenkitkin olen aloittanut,
seuraavaksi taidan siirtyä hyviin leffoihin.
Tiistaina vyöhyketerapiaan apua hakemaan,
joten eiköhän ne puikot taas kilkkaa ja koukut kolise piakkoin.
Hissukseen ja vain vähän kerrallaan,
lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon!

Harmitus

Tänne on tullut vierailulle herrat Tennis ja Kyynärpää ja Särky.
Minun oikeaan käteeni.
Kutsumatta, ilman varoitusta.
Ja sehän on ärsyttävää se.
Täällä sitten luetaan kirjoja ja möllötellään.
Ei neulota, ei virkata.
Lepuutetaan vaan.
Höh ja pöh.
Toivottvasti vierailijat poistuvat nopeasti,
lääkäri näet kertoi jopa kuukauden visiitistä.
Ei käy.
Vetelen kiltisti viikon tulehduskipulääkettä ja sivelen geeliä,
tilasin jopa Kinesioteippiä,
siitä kun oli taannoin apua kovan hartiajumin kanssa.
Aion myös olla kiltti ja viikonlopun levon jälkeen aloittaa käsijumpan.
Kaikkea kanssa.
Aika kova rangaistus tällaiselle nysvääjälle.
Tai kuuluuko tämä nyt tähän keski-ikäisen elämään?!