Lukemisesta

Käsitöiden ohella rakas harrastukseni on lukeminen.
Voiko lukemista mielestäsi sanoa harrastukseksi?
Olen sitä miettinyt viime aikoina ja
tullut tulokseen että varmaankin voi.
Jos vaikkapa lukee paljon ja jopa tavoitteellisesti.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Minun kohdallani se tarkoittaa vähintään 52 kirjaa vuodessa.
Kokonaisia, läpi luettuja kirjoja.
En koskaan laske mukaan niitä kirjoja jotka aloitan,
mutta jotka sitten syystä tai toisesta jäävät kesken.
Saako niin tehdä? Jättää kirjan kesken?
Kyllä mielestäni saa.
Mikäli kirja ei kulje tai sen kieli on huonoa,
mikäli siitä tulee lukijalle ylipääsemättömän paha tai huono mieli.
Saahan radiostakin valita toisen kanavan mikäli musiikki on huonoa
tai lopettaa elokuvan kesken mikäli se ei miellytä.
Miksei siis kirjaa?!

Viime vuonna luin 51 ja puoli kirjaa.
Viimeisimmän aloitin pari päivää ennen vuoden vaihtumista ja
ehdin reilusta 300 sivusta lukea n. 180.
Aika loppui kesken. Aloitin siis tämän vuoden listan puolikkaalla kirjalla (:
Pääsin mielstäni maalin suht kunnialla.
Tai no, onhan tuo 51 ja ½ kirjaa aika hyvä.
Siis tosi hyvä. Kaiken muun ohella.
Perheen. Työn. Harrastusten. Käsitöiden. Ja sen sellaisen.

 
Viime vuonna ryhdyin jossain kohti kahlaamaan läpi täällä ollutta lukuhaastetta.
Aika pitkälle sain rasteja listalle,
mutta sitten iski turtumus.
Lukeminen ei enää huvittanut, maistui tympeältä.
Haluan lukea sitä mikä huvittaa, sitä mitä suositellaan.
Sitä mitä tarttuu mukaan kirjastosta, sitä mistä mainitaan lehdissä, blogeissa.
Unohdin listan ja taas alkoi lukeminen maistua.
Mutta. Voi se lista silti olla hyvä, en sitä täysin tyrmää.
Vaikkapa sellaiselle joka ei oikein tiedä mistä aloittaisi.
Tai joka on jo lukenut tositosi paljon.
Jos et tiedä mistä aloittaa,
kurkistapa tämän vuoden listaa täältä.

Tämä vuosi on siis jo korkattu.
1 ja ½ luettu ja kolmaskin jo aloitettu.
Tästä tulee hyvä lukuvuosi,
tuskin maltan odottaa.
Ainakin se 52 kirjaa.
Sovitaanko niin?!

Mihin se meni?!

Se loppuvuosi 2015 nimittäin?!
Ihan kamalaa että blogiin jäi noin iso tyhjyys,
ihan vahingossa.
Syksy oli sanalla sanoen hengistyttävä. Ja tolkuttoman nopea.
Ei erityisemmin ikävä tai vaikea,
mutta ohikiitävä. Ja hengästyttävä.

Välillä tein käsitöitä marras- joulukuussakin. Onneksi.
Ne kun ovat lukemisen ohella henkireikä kaikkeen arkeen ja hoppuun.

Punaiset valepalmikolla (uusi, ihana tuttvuus!) varustetut sukat tein Marttojen langoilla
Aurorakotiin jotakuta mummelia ilahduttamaan.
Lankana seiskaveikka, puikot 3,5mm Cubicksit.
On muuten sellainen kantapää että vanhat sukankutoja-Martat olivat ihan liekessä.
Kovasti sain kehuja! Ja ihan itse kehittelin sen tehdessäni.
Wow, hyvä minä!

Tein myös hilpeän amigurumi-mustekalan,
hän päätynee erääseen lehteen ...
sitä sitten aikanaan myöhemmin!

Siskolle tein pyynnöstään joululahjaksi pitkät polvisukat.
Perusohjeena käytin takuuvarmaa Novitan pitkien polvisukkien ohjetta,
joka löytyy täältä blogistakin jostain.
Lankana Novitan Aapo ja Regian Fluormanian loput,
omista sukista jäännyt lanka.
Resorissa ja koko matkan jalassa takana kulkee valepalmikkoa.
Kivat sukat ja mieluisat saajalle, ovat kuulemma päivittäisessä käytössä.

Niin ja tietenkin oli pakko kokeilla The Valopalloa ...
koska Fb:ssä kaikki muutkin.


Lankalaareilta löytyi vain Kotiväkeä valkoisena,
hieman ehkä turhan paksu lanka palloon,
mutta tein sitte vain yhden isohkon pallon ja se riittää.
Ja täytyy itsekin myöntää:
on se uskomattoman hieno!

Lisäksi tietenkin väkkäsin n. 100 joulukorttia itse,
joten ei se loppuvuosi ihan löysäillessä mennyt.
Hyvillä mielin vuosi vaihtui,
kohti uusia seikkailuja ja ennen kaikkea uusia käsityöhaasteita!

Parasta just nyt!

Blogeissa kiertää tällä otsikolla
toinen toistaan ihnampia listoja.
Pakko tännekin on siis listaa tehdä,
jotta ei totuus unohdu.

1. Kirjat - oi että rakastan lukemista! Löysin ihana listan täältä,
jonka mukaan nyt lukemista koetan haalia. Tällä hetkellä Jonas Gardellin "Älä koskaan pyyhi   kyyneleitä paljain käsin"-trilogia on lumonnut minut, viimeinen kirja luettu jo. Oi haikeus!

2. Vertaistuki - ihanien ystävien ja työkavereiden ymmärrys tähän hetkittäin aika piinaavaan esiteinin/teinin äidin haasteisiin. Ei jaksa jos koko ajan kuulee kuinka kamala on ja kuinka pilaa jonkun elämän ... ellei kuule ystäviltä että näin sen kuuluu olla ja että se menee ohi. Joskus. Että olet kyllä hyvä ja teet asiat aivan oikein.

3. Tee - kyllä se on juomien juoma. Ihastuttavaa löytää uusia makuja ja rakastua vanhoihin tuttuhin uudelleen ja uudelleen. Ilahduttaa poikkeuksetta aina kunkuuman kupin eteensä saa. Erityisesti hyvässä seurassa. Ja tietenkin kauniista mukista hörpittynä.

4. Ystävät. Kun ne vaan on niin ihania. Ja rakkaita. Ja tärkeitä. Ja ainutlaatuisia. Ja erilaisia. Tartteeko sanoa enempää?!

5. Liikunta - kun siitä vaan tulee niin kiva olo. Ihanaa että vaikka on tällainen pulleropallero, niin silti jaksaa ja haluaa liikkua ja vielä nauttii siitä. Ihan parhautta on myös se että syvänveden jumppaan eli Uppikseen palasi pitkän tauon jälkeen maailman paras ope!

6. Elämä. On se vaan niin metkaa. Ihanaa, antoisaa, monipuolista. Haastavaa, uuvuttavaa ja itkettävää. Yhtä kaikki se vaan on niin ihanaa. Ja oikeasti pääsääntöistesti aika kivaa ja hauskaakin.
On ihana perhe, rakkaat sukulaiset ja ne ystävät kalliit kaikkea sitä jakamassa.

7. Ja just nyt on muutaman päivän vapaa töistä. Ja Pääsiäinen! Lepoa, akkujen latausta, lukemista, neulomista, ulkoilua, hyvää ruokaa, ulkoilua, kyläilyä ... ihan parasta. Just nyt!

Vuoden 2015 ensimmäinen

Uusi vuosi ja uudet kujeet.
Tai sitten vanhoilla, hyväksi havaituilla mennään ja
uusiin tartutaan matkan varrella.
Se kuulostaa kivemmalta kuin pakonomaiset rutiinit, suorittamiset.

Asetin uudelle vuodelle muutaman kivan tavoitteen.
Mainitsemisen arvoinen on lukeminen.
Viime vuoden kirja-tavoite oli 52 luettua kirjaa ja ylitin sen.
Yhdellä, jahuu, eli luin huimat 53 kirjaa.
Tämän vuoden tavoite on 60 luettua kirjaa.
Jännää taas nähdä onnistuuko se.

Tavoitteena on myös tänä vuonna kirjata joka päivä ylös yksi
mukava, postiivinen asia.
Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole minun juttuni,
mutta näin tallentuu ainakin yksi asia joka päivältä.

Katselin siis tänään sitä perinteistä Uuden vuoden konserttia Wienistä ja
se kyllä oli taas takuuvarmaa viihdettä.
Kerta kaikkiaan huikaisevaa musiikkia ja
silmälle monenlaisia iloja.

Käsitöiksi valikoitui pari vanhaa korjattavaa sekä ikuisuuden puikoilla ollut
Meadow grass-huivi.
Huivi eteni mukavasti yhden pitsisen mallikerran verran.

Lisäksi korjasin nämä pesussa (60 asteessa, pesukoneessa, vahingossa!!) olleet kämmekkäät,
joista irtosivat puiset pienet napit ja toiseen tuli sen myötä pieni reikä.
Kovin on kestävää tuo lanka kun ilman sen kummempia vaurioita kesti tuon myllytyksen.
Kynsikkäät ovat taas kuin uudet, entistä pehmeämmät vain.

Uudistin myös erään ikivanhan kaulaliinan.
Varmaankin seitsemän vuotta sitten neuloin itselleni Sivilla-langasta kaulaliinan.
Kovin on se jäännyt vähälle käytölle,
on kiusallisesti hieman liian lyhyt kaulaliinaksi.
Päätin että ompelen sen päistä kiinni ja
nyt minulla on näppärä oloinen tuubihuivi.
Uskon että se pääsee kovaan käyttöön.

Mukava vuoden ensimmäinen päivä täällä siis takana,
toivottavasti sielläkin!

Vuoden 2014 viimeinen

Vuoden viimeinen kirjoitus kääntää katseen luonnollisesti
kohti tulevaa.
Huomenna on taas virallinen uuden käsityövuoden aloitus,
televisiossa perinteinen Uudenvuoden konsertti Wienistä.
Kolme tuntia ihanan musiikin äärellä sohvalla,
useita maistuvia teekupposia ja tietenkin joku käsityö.
Kenties joku herkkuneule.
Tai helpppo, nopeasti valmistuva virkkaus.
Tai vanhojen päättelyitä.
Tai perinteisesti keskeneräisyyksiä jatkaen.
Tai ... tai ...
jännittävän äärellä täällä siis ollaan!

Välineurheilua

Harrastus vaatii oikeat ja hyvät välineet,
eikö niin? Lajissa kuin lajissa, väittäisin.
Tuli tuossa mieleeni kirjoitella lempivälineistä,
joita ilman tämä käsillä tekeminen ei onnistuisi.
Tai olisi ainakin hankalaa ja tylsempääkin.

Ykkösenä tietenkin lanka.
Kurkkaa vaikka edellinen postaus, jos et usko.
Ja ei, en ole totaalihifistelijä,
myös Novitan langat kelpaavat mainiosti.
Akryyliä ja keinokuituja en kyllä käytä. Yök.

 

Toisena puikot ja koukut.
Niissä luotan bambuun tai puuhun.
Olen hiljattain lahjoittanut lähes kaikki metalliset puikot ja koukut
tyttärien kässänopelle koululle, otti muuten ilomielin vastaan.
Suosikit ovat joko KnitPron Cubics tai
Knit Picksin Rainbow wood tai uutuutena Caspian wood.
Näillä lanka vain lentää puikoilta ja sukkaa pukkaa!
Ihanuus on myös Prymin pyöröpuikkosetti eri pituisilla kaapeleilla,
jossa kaikkea voi yhdistellä ja vaihtaa. Olen siihen jo lisäosiakin tilannut.

 

Kolmantena Kässäpussit.
Näitä toki ei voi olla liikaa.
Kankaisia, muovitettuja ... kauniita tavalla tai toisella.
Pienehköjä yhden työn pussseja tai isompia,
mikäli haluaa ottaa koko keskeneräisten arsenaalin mukaansa.

 

Ja neljäntenä seuraavat Puikko- ja koukkupussit.
Toki välineet säilyvät ehjinä ja hyvinä
kun ne säilyttää kunnolla ja suorana.
Sieltä ne myös löytää paremmin.

 

Viidentenä vihdoinkin Kaiken tarpeellisen pikkuinen sydänpurkki.
Miten pieneen peltipurkkiin mahtuukin kaikki tämä??
Neuloja, nappeja, apupuikkoja, sormustimia, omia kässämerkkejä,
perussukan ohje, suurennuslasi, pinsetit, silmukkamerkkejä, hakaneuloja ...

Lisävarusteina kässäpussin pohjalla lisäksi lähes aina
on myös käsi- ja huulirasvaa, viivotin ja nenäliinoja. Joskus myös suklaata.
Koskaan ei nimittäin tiedä mihin kässäpussin kanssa päätyy!

Ja viimeisenä: Lankalaarit.
Tarvitseeko tästäkään sanoa enempää?
Muovisia säilytyslaatikoita, kangaskasseja, muovipusseja,
pärekori, kangaskori ... lankaa on melko paljon.
Siellä täällä. Jemmassa.
Haaveilen sellaisesta vanhasta kaapista,
jossa kaikki langat ja tarvikkeet olisivat yhdessä paikassa,
helposti saatavilla ja nähtävissä. Jonain päivänä.

Millaisilla välineillä sinä urheilet? Mitkä ovat niitä lemppareita?

 

Sitä sun tätä ...

Täällä edelleen lepuutetaan kättä.
Miehen tilaama pipo edistyy pari kerrosta kerrallaan,
tosin sitä toivottavasti tarvitaan vasta ensi talvena,
joten ei sillä siis varsinaisesti kiire ole.

Suunnittelen edelleen ompelukoneen esiin kaivamista ...
siinä käsi ei varmaankaan rasittuisi kovin.
Ensin vain pitäisi keksiä mitä ompelisi:
yksi pieni työ kyllä on jo kangasta myöten mietittynä,
siitä sitten ehkä lisää myöhemmin.

Jokunen viikko sitten täällä ilahdutti pieni kilpailuvoitto:
osallistuin Fb:n sivuilla Hyvinvoinnin Tavaratalon kilpailuun
kommentoimalla Urtekramin lempituotetta,
joka minulle siis on unikonsiemen.
Voitin kilpailun ja sain palkinnoksi repun ja tuotteita.
Aika kiva yllätys,
postireissun jälkeen yllätys paljastui 3,8 kiloa panavaksi ja
varsin monipuoliseksi!

Spagettia, vihreitä linsseja, spelttimuroja ja -jauhoja, tölkkipapuja, pastakastiketta, aprikooseja, cayennepippuria, spelttivanilijakeksejä, kuivattuja omppukuutioita, lakritsimix ja tietenkin tuo Catmandoon reppu.
Siitä jo tuunattiin kiva reppu nuoremman typyn koulurepuksi.
Ei pöllömpi kilpailuvoitto ollenkaan (:

Elämäni aakkoset

Löysinpäs tällaisen hauskan Ainutlaatuinen-blogista.
Koska käsityöt edelleen ovat kiellettyjen asioiden listalla,
jollakin on itseään huvitettava.
Saa nappasta mukaan omaan blogiin,
jos siltä tuntuu.

Siispä tässä Doriksen elämän aakkoset:

Avioliitto on tärkeä asia minulle. Haaveilin niin pitkään siitä; omasta rakkaasta puolisosta ja sen mukana mahdollisesta perheestä. Sitoutumisesta, yhteisestä arjesta, jakamisesta, toisesta ihmisestä siinä vierellä, rakkaudesta.

Baccara. Muistatteko, musiikkia suoraan 70-80-luvulta? Musiikki on lempeä lohduttaja, rytmikäs tsemppari, levottoman sielun rauhoittaja. Tällä hetkellä menossa mukana lähinnä autossa työmatkoilla tai lenkillä kannustamassa.

Chai. Tee, tuo jumalten juoma. Monta kupillista päivässä. Vihreänä ja valkoisena mieluiten, nyt taas jopa pienissä määrin mustana. Uusin tuttavuus Matcha-tee.

Doris - rakas, rakas vanha lempinimi, jota muutamat ystävät vielä minusta käyttävät. Myös Aviomiheni nappasi sen käyttöönsä heti tutustuttuamme, hänen puhelimessaan olen Doris.

Elämä. Ihana asia, iloine ja suruineen, haasteineen ja suvantoineen. Lahja. Hauras. Arvokas.

Fig. Viikuna, tuo pehmeä, makea ihanuus. Joskus olisi ihana maistaa sellaista aivan tuoreena.

Gurmee, gastronomia. Keittiö on kodin sydän, kokkailu on mukavaa ja leipominen vieläkin mukavampaa. On kiva kokeilla avokadopastat, banoffee-piirakat ja Alenin Mutti-soosit ja silti parasta ovat korvapuustit, kaurapuuro ja kalakeitto.

Haasteet. Tällä hetkellä mielessä juoksemiseen liittyvä haaste, tavoite. Pienin, rauhallisin askelin sitä kohden. Pään nollaus, ei suorittaminen, ulkoilma - siinäpä juoksun ilo minulle. Haaste tuo siihen kivan pienen lisän.

Ilo. Sitä yritän löytää päivittäin, arjenkin lomassa. En halua ikinä kadottaa sitä. Joskus menee piiloon kaiken arjen taakse, mutta onneksi kuplii kuitenkin takaisin.

J. Aviomiheni etunimen ensimmäinen kirjain. Elämäni ihminen, Love of my life.

Käsityöt. Rakas, tärkeä harrastus. Monessa muodossa, melko kaikkiruokainen olen tällä(kin) saralla.
Puikot, koukut ja pehmoinen lanka kuitenkin ykkössuosikit.

Lukeminen. Toinen todella tärkeä harrastus. Olen kirjaston suurkuluttaja ja löytyy niitä ihania teoksia omasta kirjahyllystäkin metritolkulla. Ensimmäinen kirjastokortin sain heti kun opin lukemaan, kirjastoauto avasi ovet maailmaan. Illalla pakko lukea pari riviä, vaikka silmät jo painuisivatkin kiinni.

Media, sosiaalinen sellainen. Mielenkiintoinen maailma. Fb, Insta, Twitter, Blogistania ... paljon mahdollisuuksia ja opittavaa. Huvia, pään nollausta. Juuri nyt työn kautta sen merkitystä pohdin. Työ - merkittävä ja tärkeä osa elämäni aakkosia sekin muuten.

Nauru. Pitää mielen virkeänä ja ilahduttaa itseä ja toisia. Hyväntahtoisena voimauttavaa, ilkeänä epämiellyttävää.

Oppiminen innostaa aina. Avartaa mieltä, antaa ajateltavaa, mahdollistaa kohtaamisia, avaa ovia.Haaveissa edelleen täydennyskouluttautua.

Pilke silmässä. Huumori on minun juttuni. Vitsin vääntäminen, jutun keksiminen, toisten naurattaminen, hyvälle tuulelle saaminen. Pelle en ehkä ole, mutta hersyvää huumoria harva asia voittaa. Välillä luulin kadottaneeni, mutta on se minussa, aina. Pyrkimys on se että kuuluisi jokaiseen päivään, pieni pilke meinaan.

Question. Kysymys, kysymykset. Aina saa ja voi kysyä. Kysyvä ei tieltä eksy.

R. Esikoistypyn etunimen ensimmäinen kirjain. Meidän taitava tekijä, mietteliäs, mutta positiivinen ihanuus!
R on myös Rakkaus, se tärkein.

Suklaa. Tarvitseeko sanoa enempää!? Salmiakki myös. Nam.

Typyt. Maailman ihanimmat, maailman tärkeimmät, maailman rakkaimmat.

Usko. Luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa, armoon. Kaiken takana, tuki ja turva, lohdutus, lapsuudesta asti.

V. Nuoremman typyn etunimen alkukirjain. Meidän tättähäärä, neiti Positiivisuus, herkistelijä, ilopilleri!

Woimauttava valokuvaus. Uusi, mielenkiintoinen maailma. Ensimmäinen osa opintoja suoritettuna, toivottavasti joskus mahdollisuus jatkaa. Valtava voima, jonka itsensä katsomisesta hyväksyvästi voi löytää.

X-treme. Kaukana minusta. Olen tavallisia, turvallisia asioita arvostava. Vei aika kauan tajuta ja hyväksyä se. Kaikki uusi jännittää, vaikka olen ilmeisen taitava piilottamaan sen.

Ystävät. Maan suola, elinehto. Rakkaita, tärkeitä, merkittäviä, korvaamattomia. Vanhoja ja uusia, silti niin rakkaita.

Zorbas, afro, lattarit, tango ... kiinnostaisi ihan valtavasti tuo tanssiminen. Jonain päivänä!

Åland - Ahvenanmaa, paikka johon haluaisin mielelläni matkustaa perheen kanssa.

Äiti. Tärkeä sana. Elämäni merkittävin, haastavin(kin) rooli. Tuki, turva, korvaamaton.

Ö. Aakkosten 29. kirjain, viimeinen, hännän huippu. Muistutan itseäni säännöllisesti siitä että myös se viimeinen, hännän huippu, tulisi huomioida, ottaa mukaan, odottaa, kannustaa olemaan oma itsensä. Nopean ja tempperamenttisen ihmisen alituinen haaste, huomioida se hidas, pohtiva. Nähdä ja tulla nähdyksi.

Tällaisilla mietteillä täällä tänään.

Hitaasti hyvä tulee

Eilen neuloin ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Karmivan pitkä tauko.
En ihan riehaantunut,
neuloin Mieheni pipoon kerroksen (140 silmukkaa)
ja omiin Polku-sukkiini kerroksen (60 silmukkaa).
Siinä kaikki.
Maltti olisi nyt valttia,
eikä toisaalta tee hirveästi mieli riehuakaan käden kanssa.
Jospa se kunnon levolla siitä tokenisi.
Odottavan aika vaan on niin hirvittävän pitkä!

Odotuspuhteeksi tilasin ihanaa Maatuska-kangasta
Susannan työhuoneelta rumaa sammutuspeitettä varten.
Ajatuksena on naamioida se rumilus ja
laittaa se vihdoinkin esille keittiöön.
Ompelukone siis löytää piakkoin tiensä keittiönpöydälle.

Olen lähdössä työreissulle huomenna,
luvassa pitkät junamatkat ja luentoja seuraavaksi kolmeksi päiväksi.
Mukana toki on kässäpussi,
se aina ensimmäisenä reissuun pakattava.
Täytyy ehkä kuitenkin muistaa että hitaasti hyvä tulee.
Lause ei tosin ole ihan ominta minua ...

 

 

Harmitus

Tänne on tullut vierailulle herrat Tennis ja Kyynärpää ja Särky.
Minun oikeaan käteeni.
Kutsumatta, ilman varoitusta.
Ja sehän on ärsyttävää se.
Täällä sitten luetaan kirjoja ja möllötellään.
Ei neulota, ei virkata.
Lepuutetaan vaan.
Höh ja pöh.
Toivottvasti vierailijat poistuvat nopeasti,
lääkäri näet kertoi jopa kuukauden visiitistä.
Ei käy.
Vetelen kiltisti viikon tulehduskipulääkettä ja sivelen geeliä,
tilasin jopa Kinesioteippiä,
siitä kun oli taannoin apua kovan hartiajumin kanssa.
Aion myös olla kiltti ja viikonlopun levon jälkeen aloittaa käsijumpan.
Kaikkea kanssa.
Aika kova rangaistus tällaiselle nysvääjälle.
Tai kuuluuko tämä nyt tähän keski-ikäisen elämään?!

Kurkistus taakse ja eteen

Kulunut vuosi on ollut hyvä.
Tavallista arkea,
mutta hyvää sellaista.
Olen päivittänyt blogia hieman alle 50 kertaa eli
tehtyjä töitä on suunnilleen saman verran.
Ei huono,
sillä rinnalle mahtuu työntekoa, kotitöitä (loputon savotta!)
harrastamista (mm. syvänveden jumppaa ja juoksua),
luettuja kaunokirjoja 40,
selattuja käsityökirjoja ainakin tuplasti edellinen.
Unohtamatta perhe-elämää, harrastuskuskauksia ...
ystäviä, parisuhteen hoitamista jne.
Elän parhaillaan ruuhkavuosissa, kyllä.
Mutta en valita,
tämä on sitä mistä haaveilin pitkään ja nyt se minulla on.
Välillä menee hermo, tulee kiukku ja itku,
mutta mitäpä siitä. Se kuuluu elämään.
Päälimmäisenä on valtava kiitollisuus:
minulla on maailman ihanin mies, mahtavat tyttäret,
mukiinmenevät sukulaiset,
paljon upeita ystäviä elämän varrelta ja
työpaikka, jossa todella viihdyn.
2013 oli hyvä vuosi!

Uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet.
Aloitan työn ohessa opiskelemisen,
hankin tutkinnon, jonka puuttuminen on häirinnyt minua.
Olen kauhusta kankeana,
mutta samalla äärimmäisen innoissani.
Tästä ehkä matkan varrella lisää.
Muutoin aion opetella ottamaan parempia valokuvia,
nauraa ja hassutella tyttösteni kanssa enemmän,
halailla aviomiestä useasti ja
juoda litroittain teetä ystävien kanssa.
Lisäksi aion juosta kohti uusia tavoitteita ja
tehdä ihania käsitöitä. Ja lukea kirjoja.
Samalla aion olla suorittamatta ja
jos en jaksa tai minua ei huvita tehdä edellä mainittuja asoita,
en tee niitä.
Mutta yritän olla positiivinen ja avoin tulevalle vuodelle,
kohdata hetken ja asian kerrallaan.

Iloista ja antoisaa Uutta Vuotta 2014 sinulle,
olkoon se riittävän hyvä!

Keskeneräisiä osa 407

Tällä hetkellä elämässä tapahtuu.
Syksy on imaissut mukaansa ja
siitä imusta on vaikea irrottautua.
Työ on vaatinut aika paljon viime aikoina,
samoin harrastukset, omat ja lasten.
Ja arki - kodin pyörittäminen. Huh.
No, en valita, on ollut silti hyvä syksy.

Kirjoja on tuttuun tapaan kesken monta.
Siis yhtä aikaa.
Olen vuoden alusta merkinnyt ylös kaikki lukemani kaunokirjalliset kirjat ja
tilanne on samalla kertaa hyvä ja huono.
Luettuja kirjoja on 34 ja
vuoden viikoissa mennään viikossa 42.
Ei ihan ole se kirja per viikko-tahti pysynyt,
mutta onneksi on vielä monta viikkoa aikaa kiriä.
Käsityökirjoja olen selaillut läpi vähintään tuon määrän tuplana,
mutta niitä ei viitsi laskea saati ylös kirjata.

Käsitöitä on tietenkin myös menossa monta,
yhtä aikaa siis.
Tässäpä listaa:

*Kämmekkät itselle
*Konnarin sukat, selityksen nimelle saatte sitten aikanaan
*Virkatun kuution päällinen Esteristä
*Satunnaisia sakareita-tilkut
*Virkattu iso huivi
*Pieneiä virkattuja neliöitä erääseen salaiseen projektiin
*Joululahjalapaset eräille maailman ihanimmille Typyille
*Ystävälle ranteenlämmittimet kipeäitä käsiä lämmittämään

... voi hengästys,
joko saa lopettaa?!
No ei,
mukavaahan tällainen touhotus on.

Kuvassa pari nopeaa mutta sitäkin hauskempaa tuunausta;
tarvitset vain pestyn, tyhjän lasipurkkin,
sakset, paperinarua ja Washi-teippiä.
Aika helppoa ja koukuttavaa.

Valoa päiviinne!

Junat ja (kässä)naiset

Tasan viikko sitten perjantaina,
hyppäsin aamuvarhain rakkaan työkaverini Me:n kanssa junaan Helsingistä.
Kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa juna,
vaan Seinäjoen käsityömessuille matkaava juna ja
vieläpä junan Kässävaunu!
Miettikää, junavaunullinen naisia matkalla messuille.
Teemana käsityöt,
koko matkan yhdessä neulomista, virkkaamista ja höpöttelyä.
Oi autuutta!

Matkan takana olivat puuhanaiset Kotilivingistä sekä
Taito Etelä-Pohjanmaasta.
Kässävaunuun myytiin lippuja,
jotka sisälsivät myös messulipun.
Minulla kävi hyvä tuuri -
voitin VIP-liput kahdelle hengelle Kotoliving blogin kautta!

Junassa käsitöissä oli opastamassa ihastuttava Anu Harkki.
Hän myös piti meille piene luennon -
innostavasti hän puhui itselleen tärkeästä viisikosta:
Minä - Intuitio - Ilo - Inspiraatio - Innovaatio.
Ajattelemisen aihetta omaan elämään,
onnekseni moni näistä asioista on omassa elämässä kunnossa!
Ei paasaavaa ja moralisoivaa puhetta,
sellaista selkeää ja ihan metkaa pohdintaa,
jota on hyvä säännöllisesti miettiä itsensä kanssa,
omasta itsestään ja elämästään.

Menomatka hujahti vauhdilla,
pipon tekemisestä voi lukea edellisestä postauksestani.

Messut itsessään olivat ihan kivat,
pienet, selkeät ja kompaktit.
Paljon ideoita omiin askarteluihin,
yllättävän vähän ostettavaa.
Ostin kauan himoitsemani Riimingan tunikan,
mutta esim. lankaa en ostanut yhtään!!
Pienet sukkapuikot vaikkapa sormien neulomiseen lähtivät myös mukaan.

Tulomatkalla junassa siis valmistui pipo ja
loppumatkan sitten teinkin tilkkuja.
Ostin junassa Anulta viehättävät, lyhyet huopapallopäiset puikot ja
aloitin Satunnainen sankari-tilkkujen tekemisen.
En ole varma päätyvätkö villatakkiin ...
ehkäpä vaikka jätti-isoon kolmiohuiviin.
Mene ja tiedä, aika näyttää.
Kiva niitä ainakin on tikutella langan lopuista.

Vuoden viimeinen

Kulunut vuosi on ollut mukava.
Paljon nopeita, helppoja käsitöitä.
Lisäksi jokunen haastava työ lisämaustetta antamassa
- vaikkapa viheliäinen jumppapallon päällinen,
jota piti purkaa ja tehdä kolme kertaa, jotta tulisi hieno.
Kyllä tulikin, lopulta.

Into sukkien tekemiseenkin löytyi.
Puikoilla on edelleen yhdet raitasukat,
niistä toivottavasti lisää lähipäivinä.
Ja seuraavat jo suunnitelmissa:
tekisinkö tulevalla pitkällä junamatkalla Piirakka-sukat vaiko ryppyvarsisukat?
Puikot ovat muuten sukanteossa se avain-juttu minulle:
ihanat neliskanttiset tai sellaiset KnitPron kirjavat puiset,
niillä niitä syntyy kuin huomaamatta.

Syntyi myös yksi matto,
se ensimmäinen itse kutomani.
Se, joka vieläkään ei ole lattialla kun ei raaski.
Mitä jos siihen vaikka heti kaatuu punajuurta?!

Kaksi Kässänaisten Lankamatkaa teimme Tallinnaan.
Ihastuttavia reissuja, ihastuttavampia naisia!
Suunnitelma kevään reissusta elää jo,
täytynee tehdä matkalle tarvittavat valkoiset villaleggarit nopeasti valmiiksi ...

Keskeneräisiä töitä löytyy lankakorista, edelleen.
Se taitaa olla tavaramerkkini:
monta käsityötä tulossa samanaikaisesti.
Kirjojakin minulla on yleensä monta menossa.
Kun ei voi tietää millä tuulella on,
mikä parhaiten ilahduttaa, rauhoittaa kulloisellakin hetkellä.

Uuden tekniikankin taisin huomaamattani oppia,
nimittäin tunisialaisen virkkaamisen kaksipäisellä koukulla.
Joku kiva työ siihen pitäisi keksiä ...

Tulevalle Uudelle Vuodelle on haaveita.
Haluaisin tehdä Haapsalun huivin.
Lisäksi langat sellaiseen petrolin siniseen tunikaan ovat odottamassa.
Ihana retrovihreäraidallinen Seiskaveikka saattaa päätyä hihattimeksi,
pehmoisesta alpakasta haluan ranteenlämmittimet,
Kälylle pitäisi tehdä pannumyssy synttärilahjaksi ....
ihania hetkiä käsitöiden merkeissä siis edessä.

Lämmin halaus kaikille täällä piipahtavaille ja
Mukavaa tulevaa Uutta Vuotta 2013!
Olkoon se täynnä ilahduttavia asiota!

Sohvalla

Löysin mielenkiintoisen ja insiroivan tekstin Harmaata arkea-blogista.
Tekstin ideana on siis se oma rakas neulonta-nurkkaus.

Minun paikkani ei ole nojatuoli,
tai en juurikaan käytä sitä neulomiseen,
sillä yleensä parkkeeraan kimpsuineni samaan kohtaan sohvalla.
Teemukin saa viereen näppärästi,
jalat ylös rahille,
telkkari on sopivalla etäisyydellä ja
läheisyyteen mahtuu useita muitakin perheenjäseniä.
Meillä on iso sohva ja
näin ollen sillä mahtuu hienosti tikuttelemaan,
vaikka vieruskaverin seuraksi saisikin.

Itse lankavarasto luuraa sohvan takana olevan ison puuarkun päällä.
Siellä on pari pienempää koria ja valtava kankainen kori,
josta löytyy jokunen metri lankaa.
Ja muutama (todellakin!) käsityö-kirja!

Yleensä tekeillä oleva käsityö on sohvannurkassa odottamassa.
Tällä hetkellä työn alla on joululahja rakkaalle ystävälle.
Valkoisessa pussukassa on pari pienempää hommaa odottamassa.
Sieltä pussukasta löytyy myös elintärkeä peltinen sydänpurkki,
jossa on päättelyneuloja, sakset, apupuikkoja, hakaneuloja, nappeja,
kangasmerkkejä, silmukkamerkkejä, puiccomitta ...
Pussukan päällä kaksi esikoistypyn päättelyä vailla olevaa joululahjaa.

 

Typyt ovat vahvasti seuranneet äidin jalanjäljissä:
sohvalla on myös esikoisen tekeillä oleva tuubikauluri ja
nuoremman typyn virkkaustyö ja piirrustusvälineet.

Ja sille isolle rahille on kiva silloin tällöin nostaa tällaisia käsillätekijöiden virvokkeita.
Pysyy virkeänä ja ravittuna. Myös sisäisesti,
sillä itse tekeminen hoitaa kuitenkin mieltä ja sielua niin paljon.
Joskus voisikin sitten tehdä jutun omituisimmista ja erikoisimmista neulontapaikoista.
Minun listalle pääsisivät ainakin perinteiset julkiset kulkuvälineet, kahvilat, hiekkaranta, Tallinnan laiva, puisto, työpalaverit ...
mutta palataan tähän ehkä toisella kertaa!

Hämärän hyssy

Täällä vihreässä talossa on ollut tahmeaa.
Käsityörintamalla siis.
Keskeneräisiä on puikoilla ja koukuilla
(mm. todella erityinen ja erityisen haastav jumppapallon päällinen, unohdetut raitapolvarit, punaiset joogasukat, isoäidinneliöistä keinutuolin peitto),
mutta mikään ei nyt innosta pitkään eikä valmistu.
Työ ja arki ja harrastukset (tyttöjen ja omat) vievät valveillaolon ajan ja
käsityöt ja kirjojen lukeminen eivät nyt innosta.
En silti huolestu:
mieli on levollinen ja hyvä ja
ehkä nyt on aika tankata energiaa uimahallilta, joogasalilta ja kahvakuulan ääreltä.

Kohta lähdemme sytyttämään kynttilät poisnukkuneiden rakkaiden muistoksi.
Ainoa myönnytykseni sille kaupallisemmalle juhlapäivälle ( alkaa h:lla ja loppuu n:ään) alla,
leivoimme hieman herkkuja äskeiseen kahvipöytään.

Pienen, hassun virityksen tein äsken.
Idean nappasin mukaani jostakin matkani varrelle osuneesta blogista.
Aika kiva ja piristävä,
silti sopiva hämärän hyssyyn!