Kiepsautushuiveja

Täällä tehtaillaan huiveja.
Ensin tein ihanalle työkaverille J:lle pyynnöstä pipon,
samalla mallilla kuin tämä omani on.
Lankaa jäi ja
tein sitten superhelpon kiepsautushuivin tai tuubihuivin,
miten sitä nyt haluaakaan kutsua, loppulangoista virkkaamalla.
Lankahan on tietenkin tuttu Novitan Puro ja väri on kaunis Ilo.

Tein heti perään toisen kiepsautuksen Novitan Kelo-langasta.
Tämä menee nuoremman tyttäreni kummitädille joululahjaksi.
Tilasi uuden toppatakkinsa kaveriksi vitivalkoisen,
kapean kiepsautushuivin. Sitä saa mitä tilaa!

Lankaa jäi, joten tein sitten vielä siitä ja eräästä vaalenapunasävyisestä langasta
sille nuoremmalle tyttärellekin oman kiepsautuksensa.
Ihana kuulemma tuli,
se oli tänään heti koekäytössä uuden Ella-elokuvan ensi-illassa.
Olivat molemmat kuulemma hyvät, elokuva ja huivi.

Koukulla on myös tutusta Esteri-ontelokuteesta jotakin ...
katsotaan koska on kuvia näyttää.
Luvassa saatta olla lupaamani kuutio ...

Joulukuu

Jestas,
olen aivan vallan unohtanut kirjoittaa tänne mitään.
Pahoitteluni.
Joulukuu on meillä töissä vuoden toinen sesonkiaika,
joten hieman kiirettä on pitänyt.

Kotosalla olen myös ollut ahkera.
Joulukuun aloitti adventti ja
tänä vuonna adventtikynttilät näyttävät tältä.
Kolmostakin on jo poltettu, eikä se enää ole vinossa!

Joulukortit lähtivät (75 kpl postitse ja 25 kpl viemällä)
tänä vuonna pari päivää etuajassa.
Ihmeiden aika ei siis ole ohi!
Kiva, mutta monivaiheinen kortti.
Pidän itse kortista kovasti.
Malli jostakin töihin tulleesta lehdestä,
ehkäpä uusimmasta Taika-lehdestä?

Joululahjoja olen toki tehnyt myös.
Eräälle ihastuttavalle ja rakkaalle läheiselle lähti tällainen tuubihuivi.
Muhkea lanka, muhket puikot, muhkea neule.
Varmasti lämmittää talvea vihaavaa omistajaansa.

Kummitytölle tein ikioman kässäpussin.
Kuva jäi ottamatta,
mutta pussi Sinellistä ja kangasvärit laatikon kätköistä.
Kirjoitin pussiin saajan nimen ja sanan kässäpussi ja
piirsin pari lankakerää ja puikot ja neulan.
Sisälle pari-kolme paksuhkoa puuvillalankaa Hemtexistä.
Neitokainen on innostunut tekemään neulenukella nauhoja.
Lisäksi pakettiin sujahti tällainen röyhelöhuivi:

Kummitytön äidille, rakkaalle ystävälle lähti myös röyhelöhuivi.
Molemmat langat olen ostanut Karnaluksista.
Ostin langan ensin tyttärellensä,
mutta huivi suorastaan huusikin äitinsä nimeä.
Ei auttanut, oli pakko sitten tehdä kummitytölle uusi ja
antaa tämä äidille.

Ihastuttava kampaajani ihastui joogasukkiini ja
tilasi joulupukilta punaiset samanlaiset itselleen.
Pitihän sitten minun tietenkin Pukin apulaista leikkiä ja sellaiset tekaista.

 
Ja sitten vielä Kälyn huivi.
Olen aiemmin tehnyt itselleni tällaisen kirjavan huivin ja
nyt Käly löytää paketistaan musta-valkoisen samalaisen,
tuosta Camillan vieressä olevasta langasta tehtynä.
Taatusti lämmin.

Että tämmöisiä täällä.
Kaikki hyvin ja lisää tekeleitä tulossa näytille pian,
kiitos kärsivällisille kurkkaajille!
Ja rauhaa jouluvalmisteluihin!

Ottelu ja eräpallo!

Olen voittanut ottelun.
Jumppapallo on vihdoinkin saannut uudet vaatteet.
Kolmas kerta toden sanoi
- aika monta purkausta ja uutta yritystä.
Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.
Pallo on hieno ja
sopii nyt loistavasti olohuoneen muuhun sisustukseen.
Kirkkaan sinisessä ja harmaassa on hieman eroa!

Ohje oli siis aikanaan Suuri Käsityölehti 1/2012 numerossa.
Virkkuukoukku 10mm ja kude on Esteri-ontelokudetta,
jota saa mm. Kauhavan Kangas-aitasta tilattua.
Ihan perushelppo ohje,
haastetta tuli siitä että palloni on pienempi kuin ohjeen pallo,
siksi piti säveltää.
Lisäksi ontelokude on aika raskasta (ranteille) virkata.
Mutta kuten sanottu,
on se hauska.
Mies tosin  keksi että pallolle pitää tehdä kaveriksi kuutio ...

Tein eräänä päivänä myös korun,
pitkästä aikaa.
Olen kahdessa eri liikkeessä nähnyt ns. chakra-koruja.
Idea miellytti silmää,
rakastan luonnonkiviä materiaalina koruissa.
Valmiissa koruissa oli hieman liikaa hintaa, bling-blingiä ja sälää minun makuuni,
niinpä mietin ja piirtelin ja tilasin hieman helmiä Helmi Q:sta ...
ja aika kauniin ja yksinkertaisen korun sain tehtyä.
Ja helposti!
Nauha on 1mm nahkanauhaa, lisäksi pieniä hopeapalleroita,
vuorikristalli, ametisti, lapis lazuli, sammalakaatti ja erilaisia muita akaatteja.
Tätä käytän varmasti paljon.

Pipopäät

 
Esittelyssä tänään Esikoistypyn eka itse tekemä pipo!
Hieno kun mikä!
Ylpeä tyttö - ja ylpeä äiti.
Lila pipo on se Typyn tekemä,
tuo vaaleampi on minun tekemä Nuoremmalle typylle.
Ja tuo vihreä taas on Esikoistypyn uusin tekele;
siitä tulee kummitädille pipo joululahjaksi!

Tupsuja tulossa - ja lisää pipoja!

Lanka on Vikingin Odin,
puikot 40cm 5mm pyöröt.
Yhdestä kerästä koko pipo,
ei paha.

Ohje helppoakin helpompi:
Luo 80 silmukkaa.
Neulo 2o, 2n suljettuna neuleena n. 26,5cm.
Päättele sitten seuraavasti:
neulo oikeat silmukat oikein yhteen, neulo välikerros normaalisti.
Neulo nurjat silmukat nurjasti yhteen, sitten taas välikerros.
Neulo aina kaksi silmukkaa oikein yhteen ja taas välikerros.
Neulo vielä aina kaksi silmukkaa oikein yhteen,
vedä lanka jäljelle jääneiden silmukoiden läpi, kiristä kunnolla ja
päättele nurjalle.
Tee lopusta langasta iso tupsu,
kiinnitä pipon päälle.

Saatan vielä lisätä kuvat pipoista tupsujen kanssa,
oli ihan pakko näytttää nämä jo raakileina.

Ketju kaulassa

Ihana työkaveri oli tehnyt ihanan huivin.
Malli löytyy Novitan syksyn 2011 lehdestä.
Oli ihan pakko matkia.
Taas perushelppo ja nopea tekele.

Kas näin:
Novitan Isoveli-lankaa 3 kerää,
minulla siis kolmea eri väriä.
Totisemmat voivat tehdä yksivärisen,
värikkäämmät kirjavan.
Ja kahlehditut vaikkapa harmaan :-)
Puikot 6mm.
Luo 20 silmukkaa,
neulo oikealla oikein,
nurjalla nurin.
Neulo n. 30cm,
päättele sitten.
Jätä aika pitkä langanpätkä odottamaan.
Tee näitä pötkylöitä 12 kappaletta
tai halutessasi enemmän.
Minulla on 13 pötkylää, joista yksi on tosi lyhyt,
sillä käytin aivan kaiken langan loppuun.

Päättele kaikista pötkylöistä toinen langanpätkä,
jätä toinen yhteenompelua varten.
Ompele sitten pötkylä päästä yhteen,
niin että muodostuu ketjun yksi lenkki.
(Sivureunat rullaavat automaattisesti,
joten niitä ei tarvitse yhdistää.)
Ota seuraava pötkylä ja
pujota valmiin lenkin läpi, ompele lenkiksi sekin.
Ja seuraava samoin ja seuraava.
Muista ennen viimeisen lenkin yhteenompelua pujottaa pötkylä myös ensimmäisen lenkin läpi,
näin saat suljetun huivin!

Ihana ja ilahduttava huivi!
Nyt tarvitsen vain ihanan, uuden(!) talvitakin!

Laapanen

Ihana työkaverini meni kihloihin.
Mahtava juttu.
Tiimi halusi muistaa lahjalla,
niinpä sitten sain hauskan puhelun eräänä iltana esimieheltäni:
"Täällä on tällainen lapanen,
johon on kaksi käden aukkoa ja siellä lapasen sisällä voi sitten pitää toista kädestä kiinni.
Olisi varmasti kiva ja mieluinen kihlajaislahja.
Osaisitko tehdä?"
Pienen pohdinnan ja neuvonpidon jälkeen uskoin pystyväni siihen ja
langat ja lainapuikot ja mallilapanen lähtivät mukaan ihanasta paikallisesta käsityöliikkeestä.
Seuraavana päivänä oli tiimin koko päivän kestävä suunnittelukokous ja
siellä sitten neulottiin, osittain jopa porukalla.
"Ei se E kuitenkaan huomaa ja tajua,
kun sä aina kuitenkin jotain värkkäät!"
Näin se menikin, budjettisuunnittelu joutuisasti lapasta tehdessä!

Paksu lanka, paksut 7mm sukkapuikot.
32 silmukkaa.
Nurjaa ehkäpä sellainen 8 kerrosta suljettuna,
sitten oikeaa 12 kerrosta.
Sitten työ varapuikolle odottamaan ja
toinen samanlainen valmiiksi.
Sitten yhdistin nämä kaksi tekelettä yhteen niin,
että ekalle puikolle 8s, tokalle 16s, kolmannelle 8s ja neljännelle 16s.
Ja sinne keskelle jäi käyttämättä molempien alkujen 8s.
(Ne ihan lopuksi vain yhdistin langalla ja
päättelin liittymäkohtiin jäänneet pienet reiät pois siististi.)

Seuraavaksi neuloin isoa lapas-osaa suljettuna neuleena sellaisen matkan,
että vieruskaverin kanssa pitelimme toisiamme kädestä ja tuntui että nyt on aika aloittaa kavennukset.
Kavensin jokaisen seitsemännen ja kahdeksannen silmukan yhteen,
koko kerroksen loppuun asti..
Ja neuloin välikerroksen.
Ja taas kavensin kuudennen ja seisemännen silmukan yhteen ja
tein taas välikerroksen.
Näin jatkoin kaventaen ja välikerroksin niin, että silmukoita oli jäljellä 6.
Niistä vedin langan läpi napakasti ja
päättelin nurjalle.
Sen jälkeen päättelin kaikki langanpätkät pois ja
kiinnitin pistoilla kääntyvän varren kiinni lapas-osaan.
Ja siinäpä se sitten oli valmiina.
Punavalkoinen on mallilapanen ja
kirjava on lahjaksi mennyt.
Kihlaparin mukaan kyseessä on Laapanen!

Uuden pöydän kaverit

Työpaikkani on ihana, myös ulkoisilta puitteiltaan,
onhan kyseessä kauniisti remontoitu vanha Pappila.
Pienenä puutteena
(jos unohdetaan kesän tukala kuumuus ja talven hyytävä kylmyys)
on ollut kokoustilan puute.
Lomasta voimaantuneina teimme uudelleenjärjestelyitä ja
nyt vihdoinkin vintin peräkammari on viihtyisä suunnitteluun ja kokousteluun.
Uusi iso pöytä hohtaa valkoisuuttaan ja
suorastaan vaati pintaansa suojaamaan virkattuja alusia.
Jämälangat ovat saaneet kyytiä ja
pyörylöitä (= mukin alusia) on syntynyt kovaa kyytiä.
Olen jopa tehnyt kolme niistä työaikana;
kaksi pitkässä kokouksessa ja kolmannen ideiodessani erästä koulutustilaisuutta.

Malli on helppo:
virkkaa 6kjs, sulje renkaaksi piilosilmukalla.
1. krs. Virkkaa 3 kjs, sitten yksi p samaan kohtaan.
Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi pylvästä,
sulje kerros piilosilmukalla alun 3:n kjs:n ylimpään silmukkaan.
2. krs. Virkkaa taas kolme kjs, sitten taas yksi p samaan kohtaan,
virkkaa sitten yksi p seuraavaan ks:n.
Seuraavaan ks:aan virkkaa taas kaksi p, seuraavaan taas yksi p, jne.
Päätä kerros taas piilosilmukalla.
3. krs. Virkkaa kaksi pylvästä samaan, kaksi pylvästä omiin kiinteisiin silmukoihin.
Ja seuraavalla kerroksella kaksi pylvästä samaan kiinteään silmukkaan, kolme pylvästä väliin, omiin kiinteisiin silmukoihin.
Jatka niin pitkään että ympyrä on riittävän iso.
Viimeisellä kierroksella virkkaa nirkkoja näin:
3kjs, kiinnitä ps:lla samaan alkuun. Yksi ps seuraavaan ks:n, sitten seuraavaan ks ja jatkoksi 3kjs.
Kiinnitä taas saman juureen, jatka koko kerros loppuun.
Helppo ohje ihan oikeasti,
hitsin vaikea kirjoittaa!
Puh!

Mukin villapaita

Ajelin kolmisen viikkoa töihin ihanan Appiukkoni autovanhuksella.
Siitä löytyi hauska mukinpidike,
joka oli aamuisin pakko täyttää omalla automukilla.
Ilmeisesti automukeissa on sama ongelma kuin kunnon teepannuissa:
ne tuppaavat liruttamaan teetä sinne tänne.
Autossa, töihin mennessä se on sangen kiusallista.
Siksi inspiroiduin tästä mukinlämmittimestä ja
päätin tehdä sellaisen omaan mukiini.
Jospa se keräisi enimmät liruttelut talteen ja
pääsisin töihin kuivinvaattein?
Ihastuttava turhake, vaikka itse sanonkin!

U.F.O uunista ulos

Lankasiivousta tehdessä löytyi tämä.
Keskeneräisenä, viittä vaille valmiina.
Yksi UnFinished Object,
jota en kuitenkaan purkanut.
Istahdin eilen sohvalle ja tein valmiiksi,
ilman ohjetta, näppituntumalla.
Aloitin opiskellessani työn ohessa vuonna 2006.
Taisi olla silloin muutakin tekemistä kun jäi kesken.
Nyt isompi Neito sai itselleen kivan huivin.
Kehui sitä kauniiksi.

Lanka on jotain Novitan ohutta virkkauslankaa,
koukkukin oli säälittävä 2mm.

Jämäkudekorit

Hieman soveltaen pariakin eri ohjetta
(Suuri Käsityö 7/2012 & Uudet Käsityöt 2/2012)
virkkasin 7mm koukulla pari leipäkoria maton ylijäämistä.
Harmaa jää kotiin ja vihreä lähtee tänään ystäväni E:n illanistujaisiin tuliasiksi.
Helppoa ja mukavaa virkkailua,
kuin myös melko nopeaa.
Vihreä oli paljon napakampaa kudetta kuin harmaa ja
paksua kudetta saa vaan vääntää aika lailla,
joten voi olla että maton louskuttamisen ja näiden jälkeen hartiat kaipaavat hieman lepoa!

Matto

Olen kutonut, oikeasti kutonut.
Olin nimittäin Hakunilassa, Taito Uusimaan käsityökeskuksessa Kälyni kanssa
mattoa kutomassa.
2 metrinen, vihreän harmaa matto keittiöön on valmis.
Alusta loppuun itse tehty.

Kuteet, trikoiset, ostin Lankamaailma Nordiasta ja
lisäksi käytin yhden pussilakanasetin kuteeena napakoittamaan mattoa.

Solmiminen ja päiden kanttaus on vielä edessä,
mutta en malta enää,
pakko julkaista kuvia täällä.
Olen niin kovin ylpeä itsestäni!

Valmis!

Siskon villapaita valmistui torstai-iltana.
Heti perjantai-aamuna tapahtui virallinen luovutus uudelle omistajalle.
En tiedä kumpi oli onnellisempi tai tyytyväisempi,
minä vai sisko.
Rakkaalle ihmiselle omin käsin tehdyn asian antaminen on juhlaa!
Ja tekeminen haaste.

Uusi aikakausi alkoi,
merkittävin keskeneräinen projekti on valmis.
Mitäs nyt?!
Pitääkö blogin nimi vaihtaa,
voiko vielä jatkaa?
No, onneksi Keskeneräisiä töitä minulla on edelleen, useita,
kuten keskeneräisiä kirjojakin.
Joten ei hätää,
pysyn linjoilla ja raportoin tuotoksista.
Ja keskeneräisyyksistäkin.

Korviksia ja kirpputoria

Eilinen oli mukava päivä.
Piipahdettiin typyjen kanssa ystäväni E:n luona.
Reissuun sisältyi mukava, rauhallinen (1½ tuntia!) kirpparikierros yhdessä.
Luonnollisesti myös nysväsimme yhdessä, kuten aina.
Tällä kertaa mukana oli korupakkini,
yhdessä tekemisen teemana oli korut.
E teki itselleen ihastuttavan vihreän pitkän kaulakorun
ja korjali muutaman rikkinäisen korun.
Minä tein myös korjaushommia,
lisäksi suursiivosin totaalikaaoksessa olleen pakkini.
Lisäksi tein tuikitarpeellisia korvakoruja,
niitähän ei voi koskaan olla liikaa,
eihän?
Oheisissa kuvissa myös kirppariostoksia
- aloitin vihdoinkin kahvikuppien keräämisen erästä askartelua varten ...
siitä sitten myöhemmin lisää.

Tällaisissa lomapäivissä sitä ihminen lepää.
Kiitos, rakas ihana E, jälleen kerran!

Valmiita töitä ja ajatuksia

Pari viikkoa sitten lähti maailmalle valmis työ.
Käsin tehty sekin, aivan omaa designia,
tosin sellainen koneella naputeltu.
Olen opiskellut työni ohessa kohta kaksi vuotta johtamista
ja päivää ennen Dead linea palautin siihen liityvän kehittämishankkeen.
Mielenkiintoinen ja haastava koulutus.
Työn ohella opiskeleminen on vaativaa,
siitä minulla on tosin aikaisempaakin kokemusta,
parikin pidempää pohjakoulutustani täydentävää koulutusta.
Opiskelijana olen sellainen "paineessa syntyy timantteja"-tyyppi:
ankaraa ajatustyötä ja materiaalin keräämistä ja selaamista kuukausitolkulla
ja sitten "edellisenä" yönä tiukkatahtista kirjoittamista ja rutistamista ja - plops -
ulos putkahtaa valmis työ, timantti.
Tai tässä tapauksessa helmi,
koska meillä on viimeisellä lähijaksolla hanketori,
jossa kaikki työt käydään läpi ja esitellään ja sen lisäksi
jokaisella on joku opiskelijakaveri helmenkalastajana.
Tarkoituksena on siis löytää 1-2 kaksi ydinoivallusta - helmeä- prosessista

Kyseisiin opiskeluihin liittyen on myös oppimispäiväkirja ollut työn alla.
Itselläni se on sellainen leikekirja,
johon keräilen johtamiseen liittyvää materiaalia lehdistä;
haastatteluja, artikkeleita ja kirjavinkkejä.
Isompi osa oppimispäiväkirjaani on kuitenkin iso huivi.
Kerrankin ohjeistuksessa luki että oppimispäiväkirja saa olla muodoltaan mikä tahansa,
kunhan se palvelee oppijaa.
No, minun kohdallani lienee epäselvää ei ole muoto:
huivintekele on kulkenut koko opiskelun ajan matkassa mukana,
luennoilla ja yhteisissä tapaamisissa.
Nyt se on vihdoin valmis ja täytyy myöntää:
olen siihen kovin tyytyväinen.
Se on yksinkertainen, mutta näyttävä
ja siitä löytyy minulle merkityksellistä symboliikkaa.
Ja kyllä,
oikein tarkkaan kun katsoo,
niin löytyy sieltä pari helmeäkin!

Vauvan peitto

Työkaverini sai vihdoinkin vauvan, pienen suloisen pojan.
Tilkkupeitto on ollut jo kauan valmiina odottamassa ja
sain sen viimein vietyä uudelle omistajalle.
Kovin oli mieluisa lahja,
ainakin vanhemmille!
Minulla on ollut tuollaisia merkkejä jo vuosia,
niissä lukee: Omin käsin tehnyt xxx.
Niiden kiinnittäminen valmiiseen käsityöhön on aina ollut jotenkin haastavaa ja
niinpä käyttö on jäänyt kovin vähälle.
Koti asemalla-blogissa oli hauska tapa käyttää merkkejä ja
surutta kopioin sen.
Laitoin siis pienen napin avulla sen kiinni peiton reunaan.
Hauska, eikös vain?