Mutsi-illallinen

Yhden hurmaavan naisen tarkkaan mietitty (pähkähullu?) idea.
Mukaan toteutukseen houkuteltu ammattitaitoinen ystävä.
Viisi toisilleen ventovierasta naista,
kaksi "kokkia", toisen kokin (=idean äidin) koti ja yksi ilta.
Hyvää ruokaa, erinomaista juotavaa ja
rento ja leppoisa asenne.
Kauniisti katettu pöytä,
ihanasti siivottu ja laitettu kaunis koti.
Vilpitön halu kokea yhdessä jotain uutta ja ihmeellistä.
Siinä ainekset erinomaiseen, jännittävään iltaan.

Monta tuntia saman pöydän ääressä,
yhdistävänä tekijänä äitiys,
halu hengähtää hetki ja olla läsnä uusille ihmisille.
Eri vaiheissa tuolla ihmeellisellä äityiden polulla,
silti saumattomasti toisia kompaten,
ilman kateutta, katkeruutta, kilpailua.

Ja se ruoka ....
se oli kyllä taivaallisen hyvää.
Kiireettömästi, huolella ja rakkaudellakin valmistettu,
valtavan kauniisti esillepantu ja sopivan eleettömästi tarjoiltu.
Sielu lepäsi täydellisesti, siihen ei sattunut yhtään.

Ihana ilta,
positiivisia adjektiiveja ei ole riittävästi.
Ulkopuolisella todella vaikea selitää sitä miten kaikki loksahteli,
asettui kohdilleen ja toimi hienosti.
Vaikea tarkemmin määritellä sitä,
mistä kaikki ihanuus sai muotonsa,
antaa nimeä sille hyvälle, joa oli läsnä.
Etuoikeus olla ensimmäisellä Mutsi-illallisella,
haikeus siitä että nyt se on koettu.
Onni siitä, että maailmassa on vielä ihmisiä,
jotka haluavat ilahduttaa muita.
Kiitos!

Lisää Mutsi-illallisesta voit lukea täältä ja täältä.

Parasta just nyt!

Blogeissa kiertää tällä otsikolla
toinen toistaan ihnampia listoja.
Pakko tännekin on siis listaa tehdä,
jotta ei totuus unohdu.

1. Kirjat - oi että rakastan lukemista! Löysin ihana listan täältä,
jonka mukaan nyt lukemista koetan haalia. Tällä hetkellä Jonas Gardellin "Älä koskaan pyyhi   kyyneleitä paljain käsin"-trilogia on lumonnut minut, viimeinen kirja luettu jo. Oi haikeus!

2. Vertaistuki - ihanien ystävien ja työkavereiden ymmärrys tähän hetkittäin aika piinaavaan esiteinin/teinin äidin haasteisiin. Ei jaksa jos koko ajan kuulee kuinka kamala on ja kuinka pilaa jonkun elämän ... ellei kuule ystäviltä että näin sen kuuluu olla ja että se menee ohi. Joskus. Että olet kyllä hyvä ja teet asiat aivan oikein.

3. Tee - kyllä se on juomien juoma. Ihastuttavaa löytää uusia makuja ja rakastua vanhoihin tuttuhin uudelleen ja uudelleen. Ilahduttaa poikkeuksetta aina kunkuuman kupin eteensä saa. Erityisesti hyvässä seurassa. Ja tietenkin kauniista mukista hörpittynä.

4. Ystävät. Kun ne vaan on niin ihania. Ja rakkaita. Ja tärkeitä. Ja ainutlaatuisia. Ja erilaisia. Tartteeko sanoa enempää?!

5. Liikunta - kun siitä vaan tulee niin kiva olo. Ihanaa että vaikka on tällainen pulleropallero, niin silti jaksaa ja haluaa liikkua ja vielä nauttii siitä. Ihan parhautta on myös se että syvänveden jumppaan eli Uppikseen palasi pitkän tauon jälkeen maailman paras ope!

6. Elämä. On se vaan niin metkaa. Ihanaa, antoisaa, monipuolista. Haastavaa, uuvuttavaa ja itkettävää. Yhtä kaikki se vaan on niin ihanaa. Ja oikeasti pääsääntöistesti aika kivaa ja hauskaakin.
On ihana perhe, rakkaat sukulaiset ja ne ystävät kalliit kaikkea sitä jakamassa.

7. Ja just nyt on muutaman päivän vapaa töistä. Ja Pääsiäinen! Lepoa, akkujen latausta, lukemista, neulomista, ulkoilua, hyvää ruokaa, ulkoilua, kyläilyä ... ihan parasta. Just nyt!

Seitsemän kysymystä

Auringonkerääjän blogissa oli hauska haaste poimittavaksi.
Kysymykset olivat hänen lastensa käsialaa ja
ihastuttivat minua kovasti,
joten ajattelin kerrankin kirjoittaa tänne jotakin muuta kuin käsitöistä.
Kas tässä kysymyksiä ja vastauksia:

1. Haluaisitko syödä puuroa?
*Kyllä kiitos, mielellään! Lempipuuroni on kaurapuuro voisilmällä ja inkkarisokerilla.
Uusimmat puurotuttavuuteni ovat tuorepuurot sekä chia-siemenistä tehty hyytelömäinen puuro, joka kyllä muistuttaa melkoisesti sammakon kutua!

2. Minkälainen on se menopeli, jolla mieluiten kuljet?

*Pakon sanelemasti kuljen lähes poikkeuksetta autolla, joka on Saab-merkkinen, ekobensaa syövä menopeli, joka myös tuntee nimen Ässä. Turvallinen ja tehokas ja varsin ripeä epeli.

Jos olisi mahdollista, kulkisin mielihyvin punaisella Vespalla, pää pottamallisen kypärän sisällä, punaiset hiukset hulmuten.

 

3. Mikä on sinun lempieläin?

*Ehdottomasti lammas, koska niistä saa ihanaa villaa ja sitten pääsee neulomaan.

Armastan myös pöllöjä, ne näyttävät niin viisailta ja rauhallisilta ja arvokkailta.

 

4. Mitä tahtoisit muuttaa kodissasi?

*Tahtoisin muuttaa alakerran kaaoksessa olevan työhuoneen ihanaksi askartelu- ja työtilaksi, jossa kaikki olisi somasti omilla paikoillaan. Ompelukone aina esillä, nojatuoli tyhjänä ideoimista varten ja ainakin kaksi työpöytää touhuilua varten. Jonakin päivänä ...

 

5. Mikä on maailman suurin eläin?

*Apua ... taitaa olla sinivalas. Onko?

 

6. Montako kertaa olet lentänyt lentokoneella?

*Aika monta kertaa, koska kummitätini asui pitkään Englannissa ja lensin hänen luokseen monen monta kertaa. Lisäksi olen lentänyt Kreikkaan, Rovaniemelle, Ivaloon, Savonlinnaan, Ranskaan ja ja ... tai siinä se ehkä olikin. Seuraava lento on huhtikuussa Irlantiin, Dubliniin. Se on ihanaa se!

 

7. Mikä oli lempiaineesi koulussa?

*Koulussa muistaakseni tykkäsin kuvaamataidosta, äidinkielestä ja käsityöstä. Ja englannista.

Muutoinkin viihdyin koulussa oikein hyvin.

 

 

En minäkään varsinaisesti haasta ketään.

Joku blogia pitävä, tänne eksyvä voi halutessaan vastata seuraaviin kysymyksiin

ja jättää siitä vaikka kommenttilootaan maininnan.
Tai sitten voit vastata suoraan kommenttilootaan (:

 

1. Mikä on lempikirjasi?

2. Millainen on hyvä ystävä?

3. Ulkomaanmatka vai mökkeily?

4. Omituisin hedelmä jota olet maistanut?

5. Milloin itkit viimeksi?

6. Lempimaa?

7. Milloin olet onnellisimmillasi?

 

 

Elämäni aakkoset

Löysinpäs tällaisen hauskan Ainutlaatuinen-blogista.
Koska käsityöt edelleen ovat kiellettyjen asioiden listalla,
jollakin on itseään huvitettava.
Saa nappasta mukaan omaan blogiin,
jos siltä tuntuu.

Siispä tässä Doriksen elämän aakkoset:

Avioliitto on tärkeä asia minulle. Haaveilin niin pitkään siitä; omasta rakkaasta puolisosta ja sen mukana mahdollisesta perheestä. Sitoutumisesta, yhteisestä arjesta, jakamisesta, toisesta ihmisestä siinä vierellä, rakkaudesta.

Baccara. Muistatteko, musiikkia suoraan 70-80-luvulta? Musiikki on lempeä lohduttaja, rytmikäs tsemppari, levottoman sielun rauhoittaja. Tällä hetkellä menossa mukana lähinnä autossa työmatkoilla tai lenkillä kannustamassa.

Chai. Tee, tuo jumalten juoma. Monta kupillista päivässä. Vihreänä ja valkoisena mieluiten, nyt taas jopa pienissä määrin mustana. Uusin tuttavuus Matcha-tee.

Doris - rakas, rakas vanha lempinimi, jota muutamat ystävät vielä minusta käyttävät. Myös Aviomiheni nappasi sen käyttöönsä heti tutustuttuamme, hänen puhelimessaan olen Doris.

Elämä. Ihana asia, iloine ja suruineen, haasteineen ja suvantoineen. Lahja. Hauras. Arvokas.

Fig. Viikuna, tuo pehmeä, makea ihanuus. Joskus olisi ihana maistaa sellaista aivan tuoreena.

Gurmee, gastronomia. Keittiö on kodin sydän, kokkailu on mukavaa ja leipominen vieläkin mukavampaa. On kiva kokeilla avokadopastat, banoffee-piirakat ja Alenin Mutti-soosit ja silti parasta ovat korvapuustit, kaurapuuro ja kalakeitto.

Haasteet. Tällä hetkellä mielessä juoksemiseen liittyvä haaste, tavoite. Pienin, rauhallisin askelin sitä kohden. Pään nollaus, ei suorittaminen, ulkoilma - siinäpä juoksun ilo minulle. Haaste tuo siihen kivan pienen lisän.

Ilo. Sitä yritän löytää päivittäin, arjenkin lomassa. En halua ikinä kadottaa sitä. Joskus menee piiloon kaiken arjen taakse, mutta onneksi kuplii kuitenkin takaisin.

J. Aviomiheni etunimen ensimmäinen kirjain. Elämäni ihminen, Love of my life.

Käsityöt. Rakas, tärkeä harrastus. Monessa muodossa, melko kaikkiruokainen olen tällä(kin) saralla.
Puikot, koukut ja pehmoinen lanka kuitenkin ykkössuosikit.

Lukeminen. Toinen todella tärkeä harrastus. Olen kirjaston suurkuluttaja ja löytyy niitä ihania teoksia omasta kirjahyllystäkin metritolkulla. Ensimmäinen kirjastokortin sain heti kun opin lukemaan, kirjastoauto avasi ovet maailmaan. Illalla pakko lukea pari riviä, vaikka silmät jo painuisivatkin kiinni.

Media, sosiaalinen sellainen. Mielenkiintoinen maailma. Fb, Insta, Twitter, Blogistania ... paljon mahdollisuuksia ja opittavaa. Huvia, pään nollausta. Juuri nyt työn kautta sen merkitystä pohdin. Työ - merkittävä ja tärkeä osa elämäni aakkosia sekin muuten.

Nauru. Pitää mielen virkeänä ja ilahduttaa itseä ja toisia. Hyväntahtoisena voimauttavaa, ilkeänä epämiellyttävää.

Oppiminen innostaa aina. Avartaa mieltä, antaa ajateltavaa, mahdollistaa kohtaamisia, avaa ovia.Haaveissa edelleen täydennyskouluttautua.

Pilke silmässä. Huumori on minun juttuni. Vitsin vääntäminen, jutun keksiminen, toisten naurattaminen, hyvälle tuulelle saaminen. Pelle en ehkä ole, mutta hersyvää huumoria harva asia voittaa. Välillä luulin kadottaneeni, mutta on se minussa, aina. Pyrkimys on se että kuuluisi jokaiseen päivään, pieni pilke meinaan.

Question. Kysymys, kysymykset. Aina saa ja voi kysyä. Kysyvä ei tieltä eksy.

R. Esikoistypyn etunimen ensimmäinen kirjain. Meidän taitava tekijä, mietteliäs, mutta positiivinen ihanuus!
R on myös Rakkaus, se tärkein.

Suklaa. Tarvitseeko sanoa enempää!? Salmiakki myös. Nam.

Typyt. Maailman ihanimmat, maailman tärkeimmät, maailman rakkaimmat.

Usko. Luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa, armoon. Kaiken takana, tuki ja turva, lohdutus, lapsuudesta asti.

V. Nuoremman typyn etunimen alkukirjain. Meidän tättähäärä, neiti Positiivisuus, herkistelijä, ilopilleri!

Woimauttava valokuvaus. Uusi, mielenkiintoinen maailma. Ensimmäinen osa opintoja suoritettuna, toivottavasti joskus mahdollisuus jatkaa. Valtava voima, jonka itsensä katsomisesta hyväksyvästi voi löytää.

X-treme. Kaukana minusta. Olen tavallisia, turvallisia asioita arvostava. Vei aika kauan tajuta ja hyväksyä se. Kaikki uusi jännittää, vaikka olen ilmeisen taitava piilottamaan sen.

Ystävät. Maan suola, elinehto. Rakkaita, tärkeitä, merkittäviä, korvaamattomia. Vanhoja ja uusia, silti niin rakkaita.

Zorbas, afro, lattarit, tango ... kiinnostaisi ihan valtavasti tuo tanssiminen. Jonain päivänä!

Åland - Ahvenanmaa, paikka johon haluaisin mielelläni matkustaa perheen kanssa.

Äiti. Tärkeä sana. Elämäni merkittävin, haastavin(kin) rooli. Tuki, turva, korvaamaton.

Ö. Aakkosten 29. kirjain, viimeinen, hännän huippu. Muistutan itseäni säännöllisesti siitä että myös se viimeinen, hännän huippu, tulisi huomioida, ottaa mukaan, odottaa, kannustaa olemaan oma itsensä. Nopean ja tempperamenttisen ihmisen alituinen haaste, huomioida se hidas, pohtiva. Nähdä ja tulla nähdyksi.

Tällaisilla mietteillä täällä tänään.

Hitaasti hyvä tulee

Eilen neuloin ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Karmivan pitkä tauko.
En ihan riehaantunut,
neuloin Mieheni pipoon kerroksen (140 silmukkaa)
ja omiin Polku-sukkiini kerroksen (60 silmukkaa).
Siinä kaikki.
Maltti olisi nyt valttia,
eikä toisaalta tee hirveästi mieli riehuakaan käden kanssa.
Jospa se kunnon levolla siitä tokenisi.
Odottavan aika vaan on niin hirvittävän pitkä!

Odotuspuhteeksi tilasin ihanaa Maatuska-kangasta
Susannan työhuoneelta rumaa sammutuspeitettä varten.
Ajatuksena on naamioida se rumilus ja
laittaa se vihdoinkin esille keittiöön.
Ompelukone siis löytää piakkoin tiensä keittiönpöydälle.

Olen lähdössä työreissulle huomenna,
luvassa pitkät junamatkat ja luentoja seuraavaksi kolmeksi päiväksi.
Mukana toki on kässäpussi,
se aina ensimmäisenä reissuun pakattava.
Täytyy ehkä kuitenkin muistaa että hitaasti hyvä tulee.
Lause ei tosin ole ihan ominta minua ...

 

 

Harmitus

Tänne on tullut vierailulle herrat Tennis ja Kyynärpää ja Särky.
Minun oikeaan käteeni.
Kutsumatta, ilman varoitusta.
Ja sehän on ärsyttävää se.
Täällä sitten luetaan kirjoja ja möllötellään.
Ei neulota, ei virkata.
Lepuutetaan vaan.
Höh ja pöh.
Toivottvasti vierailijat poistuvat nopeasti,
lääkäri näet kertoi jopa kuukauden visiitistä.
Ei käy.
Vetelen kiltisti viikon tulehduskipulääkettä ja sivelen geeliä,
tilasin jopa Kinesioteippiä,
siitä kun oli taannoin apua kovan hartiajumin kanssa.
Aion myös olla kiltti ja viikonlopun levon jälkeen aloittaa käsijumpan.
Kaikkea kanssa.
Aika kova rangaistus tällaiselle nysvääjälle.
Tai kuuluuko tämä nyt tähän keski-ikäisen elämään?!

Kummitäti pohtii

Wienin iki-ihanien filharmonikkojen Uuden vuoden konsertin tahdissa
loin 32 silmukkaa 2,5mm bambupuikolle.
Valkoista norjalaista vauvan villaa.
Perinteinen pieni villamyssy,
tai niin kuin Mieheni niitä aikanaan kutsui typyjemme päässä:
Ritarimyssy.

Pieni ihminen syntyi keisarilliseen tapaan maailmaan 2.1.14.
Rakas kummityttöni.
Saan jo seitsemättä kertaa tuon tärkeän tehtävän.
Ensimmäiset kummilapseni ovat jo miehiä;
miten aika rientääkään.
Nuorin kummilapseni on hänkin jo innokas, ihana ekaluokkalainen tyttönen.
Vasta vietimme hänen ristiäisiään,
kahdeksan vuotta sitten kevättalvella.

Kummius on minulle tärkeä asia.
En ehkä ole maailman paras kummitäti,
en lähettele jatkuvasti pieniä paketteja tai vie viikoittain retkelle,
mutta jokaisella lapsella on silti hyvin tärkeä paikka sydämessäni.
Jokaista olen muistanut pienillä rukouksilla,
lämpöisillä ajatuksilla.
Olen aina yrittänyt olla kuulolla,
olla käytettävissä oleva turvallinen aikuinen.
Paras kiitos kummiudessta on vaikka se, että keväällä ylioppilaaksi päässyt kummipoika
soittaa yllättäen kuumana kesäpäivänä ja kysyy saako tulla iltateelle.
Tai se että kummityttö laittaa pienen tekstiviestin tai vaikkapa
kirjoittaa ihan oikean kirjeen, kahdella lauseella varustetun,
hieman hataralla käsialalla kirjoitetun!

Ja nyt taas saan olla siunaamassa uutta ihmettä elämän matkalle.
Miten etuoikeutettua ja upeaa.

Tein pienelle neidolle myös pienen peiton,
vaunuihin päiväunille
tai vaikkapa automatkoille turvakaukaloon lämmittämään.

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."

Johanna Kurkela "Ainutlaatuinen"