Tilanne päällä

Jestas sentään,
nämä lomalaisen sadepäivät ovat vaarallisia.
Jotta pysyy pois netin lankalaareilta,
täytyy siivoilla omia varastojaan, pohtia ja tehdä suunnitelmia.

Keskeneräisten tilanne tällä hetkellä:
* Esikoistypyn villasukat
* Omat Inkeri-sukat (samanaikaisesti pyöröpuikolla)
* Pitkät Polku-sukat
* Fluormania raitapolvisukat
* Aviomihen kuutio-rahi Esteri ontelokuteesta
* Meadow Grass-huivi, joka eilen yllättäen jo päätyi puikoille Costa Rica - Kreikka jalkapallo-ottelun aikana  - kaikkea se fudis teettääkin!

Sormissa polttelevat:
* Ikuisuushaaveena Petroolin värinen tunika kahdesta erilaisesta langasta
(langat ja malli siis jo olemassa)
* Parrot-huivi punasävyisestä Vironvillasta

Valmiiksi olen saanut yllä olevan pienehkön tawashi-pesupalleron,
muutaman tuliaistiskirätin sekä
ihanalle työkaverille pari mukin alusta postikortin ja teen kera ilahduttamaan sadepäiviä.

Niin ja nyt täytynee tähän torppaan etsiä karstat (!!) jostakin:
ostin nimittäin itselleni Turun keskiaikamarkkinoilta värttinän!
Kyllä, ihmisen täytyy haastaa itseään ...
täällä siis tavoitteena oppia  myös se homma.
Onneksi on loma ja tällä viikolla ilmeisesti useita sadepäiviä (:

Keskeneräisiä osa 407

Tällä hetkellä elämässä tapahtuu.
Syksy on imaissut mukaansa ja
siitä imusta on vaikea irrottautua.
Työ on vaatinut aika paljon viime aikoina,
samoin harrastukset, omat ja lasten.
Ja arki - kodin pyörittäminen. Huh.
No, en valita, on ollut silti hyvä syksy.

Kirjoja on tuttuun tapaan kesken monta.
Siis yhtä aikaa.
Olen vuoden alusta merkinnyt ylös kaikki lukemani kaunokirjalliset kirjat ja
tilanne on samalla kertaa hyvä ja huono.
Luettuja kirjoja on 34 ja
vuoden viikoissa mennään viikossa 42.
Ei ihan ole se kirja per viikko-tahti pysynyt,
mutta onneksi on vielä monta viikkoa aikaa kiriä.
Käsityökirjoja olen selaillut läpi vähintään tuon määrän tuplana,
mutta niitä ei viitsi laskea saati ylös kirjata.

Käsitöitä on tietenkin myös menossa monta,
yhtä aikaa siis.
Tässäpä listaa:

*Kämmekkät itselle
*Konnarin sukat, selityksen nimelle saatte sitten aikanaan
*Virkatun kuution päällinen Esteristä
*Satunnaisia sakareita-tilkut
*Virkattu iso huivi
*Pieneiä virkattuja neliöitä erääseen salaiseen projektiin
*Joululahjalapaset eräille maailman ihanimmille Typyille
*Ystävälle ranteenlämmittimet kipeäitä käsiä lämmittämään

... voi hengästys,
joko saa lopettaa?!
No ei,
mukavaahan tällainen touhotus on.

Kuvassa pari nopeaa mutta sitäkin hauskempaa tuunausta;
tarvitset vain pestyn, tyhjän lasipurkkin,
sakset, paperinarua ja Washi-teippiä.
Aika helppoa ja koukuttavaa.

Valoa päiviinne!

Valmis!

Siskon villapaita valmistui torstai-iltana.
Heti perjantai-aamuna tapahtui virallinen luovutus uudelle omistajalle.
En tiedä kumpi oli onnellisempi tai tyytyväisempi,
minä vai sisko.
Rakkaalle ihmiselle omin käsin tehdyn asian antaminen on juhlaa!
Ja tekeminen haaste.

Uusi aikakausi alkoi,
merkittävin keskeneräinen projekti on valmis.
Mitäs nyt?!
Pitääkö blogin nimi vaihtaa,
voiko vielä jatkaa?
No, onneksi Keskeneräisiä töitä minulla on edelleen, useita,
kuten keskeneräisiä kirjojakin.
Joten ei hätää,
pysyn linjoilla ja raportoin tuotoksista.
Ja keskeneräisyyksistäkin.

Jumi

Kevät meni, opiskelut loppuivat.
Kesä on täällä, lomakin aivan nurkan takana.
Onneksi.

Mennyt kausi töissä on ollut poikkeuksellisen voimia vievä.
Mitään suurta ja katastrofaalista ei ole tapahtunut,
mutta sitäkin enemmän pientä ja kuluttavaa.
Ajatuksia ja energiaa syövää.
Ankeuttajat ovat olleet ahkeria, rohkenisin väittää.

Kasvimaa on laittamatta,
käsitöitä ei ole jaksanut tehdä.
Olen siis blogini perusajatuksen äärellä:
keskeneräisyys on valloillaan.
Vaan tiedättekö mitä?
Ei haittaa!
Mieli on hyvä ja suuntana on loma.
Sellainen loma,
joka hoitaa sielua ja kehoa.
Kirjoja, uintireissuja typyjen kanssa,
ystävien kohtaamisia, kesäkäsitöiden tekemistä,
ihania Frappuccinoja Suomen ensimmäisessä Starbucksissa,
juoksulenkkejä kauniissa säässä ..
sen tarkempia suunnitelmia en viitsi/halua tehdä.

Syksylle on mukavia asioita suunnitteilla,
mutta vielä ei ole sen aika.
Hyvän minttuteen äärellä mietin nyt ompelukoneen esiin kaivamista ja
aurinkovarjon korjaamista ...
tai sitten vain olen ja kuuntelen sateen ropinaa peltikattoon.

Villasukat

Minä rakastan villasukkia.
Voisin tehdä oman kirjoituksen käyttämistäni villasukista,
niihin kaikkiin on läheinen suhde.
Nukun villasukat jalassa ympäri vuoden ja
kävelen kotona aina villasukat jalassa, myös ympäri vuoden.
Olen myös synnyttänyt villasukat jalassa.

En vain yksinkertaisesti pidä niiden neulomisesta!
Osaan tehdä kantapäät ja muut osat ilman tuskaa,
mutta silti niiden tekeminen tökkii.
Miten mielikuvituksetonta onkaan neuloa sama asia kaksi kertaa.
Pah!
Yleensä ruikutan neuloville ystävilleni satunnaista sukkapulaani ja
saan uudet käyttöön sitä kautta.
Onneksi.

Muutama vuosi sitten täällä blogistaniassa riehui vimma tehdä pitkät raitasukat Noro-langoista.
Itse en moiselle yllättäen lämmennyt.
Kunnes ...
piipahdin toissa viikolla Kummitätini kanssa Novitan myymälässä Korialla.
Huomasin ostavani kaksi kerää (eri väriä) Tico Tico-sukkalankaa
ja nyt ne sitten ovat puikoilla!
Puikot ovat kokoa 2,5mm ja bambua.
Ohje on Ullaneuleen.
Juju (se millä koukutin itseni tähän hommaan!) on se,
että sukat neulotaan kärjestä ylöspäin.
Hauskaa hommaa!

Langat on vielä keritty niin että toinen sukka tulee kerän ulkopuolelta ja
toinen tulee kerän sisäpuolelta.
Ei-neulojille täyttä hepreaa, mutta neulojat tietävät että
luvassa on syksyn ja alkutalven pimeää ja loskaa uhmaavat
iloisenkirjavat Peppi-sukat!!

Kaunotar

Ostin typyjen kanssa meille sipulin.
Laitoimme sen ruukkuun mullan kanssa.
Kastelimme niukasti,
odotimme ...
ihmettelimme ...
ja mikä kaunotar sieltä tulikaan!
Ensimmäinen ihan itse sipulista kasvatettu amaryllis.
Joulun alla ja joulunakin ihailimme kauniita kukkia.
Nyt taas odotamme
- uusi kukkavarsi!
Keskeneräisyys on kaunista!

Keskeneräisyyden kuningatar

Tämä on oikeastaan tämän blogin suurin inspiroija.
Siskolleni lupaamaa veneilyvillapaita.
Yksinkertainen, selkeä, helppo, peruspusero.
Venettä ei ole ollut enää vuosiin,
mutta tekele roikkuu edelleen minulla.
Käytännössä tästä puuttuu kappaleiden pingotus, kiinniompelu
ja kaulus.
Ohjekin meni vuosien saatossa Hukka nimiseen paikkaan,
mutta suureksi riemukseni ihana nainen Novitalla löysi ja postitti minulle kopion siitä!
Kesällä taas jatkoin innolla,
kunnes vastaan tuli vanha virhe.
Ja siihen se jäi.
Suurin ongelma minulla on korvieni välissä
- tämä on tärkeälle ihmiselle
ja siksi sen on oltava täydellinen, jokaista silmukkaa myöten.
Siksi istun tässä kirjoittamassa.
Jotta oppisin että ajatus on tärkein.
Että keskeneräisyys on hyvä asia.
Että kaikella on aikansa.
Kerron sitten kun on tämän villapaidan aika lämmittää ikiomaa, ihanaa siskoa!