Virkattu vauvanpeitto ja pienet sukat

Sain ihanalta Heleniltä (hän laittaa kynsiäni)
pussillisen pehmeää vauvanlankaa ja
luvan tehdä mitä vaan.
Päädyin nopeasti peittoon ja
hetkein googlailtuani tähän malliin.
Eli siksak-peitto pienlle neidille,
lanka varmaankin akryyliä, koukku taisi olla 4mm.
Kivaa, helppoa ja nopeaa tehdä, ei murheita matkalla.

Riemunkirjavaa, mutta vallan sopivaa vaikkapa autoilupeitoksi.
Ja valokuva on ... hmmm ... tammikuiset kuvausilmat huomioon ottaen siedettävä.
Oi olisipa jo ihana valo!

Tein Pikku-neidille myös sukat.
Taas hieman etsimistä (kiitos avusta marttaystäväni K!) ja
internetinwebistä löytyivät suloiset Lise-Loten sukat.
Ihanat neuloa, helppo ja koukuttava malli.
Lankana Vikingin Baby ull,
puikkoina ihanat 15cm 3,5mm KnitPron Zing-puikot.
Kevyet, soljuvat, ihastuttavat!

Ja ne sukat ...
syötävän ihanat!

Nättiä kukkaa sukkiin virkkailin;
tästä tuli liian iso sukkiin mutta varmasti kelpo johonkin muuhun.
Nopea ja helppo tehdä ja opinpahan idean.

Kummitäti pohtii

Wienin iki-ihanien filharmonikkojen Uuden vuoden konsertin tahdissa
loin 32 silmukkaa 2,5mm bambupuikolle.
Valkoista norjalaista vauvan villaa.
Perinteinen pieni villamyssy,
tai niin kuin Mieheni niitä aikanaan kutsui typyjemme päässä:
Ritarimyssy.

Pieni ihminen syntyi keisarilliseen tapaan maailmaan 2.1.14.
Rakas kummityttöni.
Saan jo seitsemättä kertaa tuon tärkeän tehtävän.
Ensimmäiset kummilapseni ovat jo miehiä;
miten aika rientääkään.
Nuorin kummilapseni on hänkin jo innokas, ihana ekaluokkalainen tyttönen.
Vasta vietimme hänen ristiäisiään,
kahdeksan vuotta sitten kevättalvella.

Kummius on minulle tärkeä asia.
En ehkä ole maailman paras kummitäti,
en lähettele jatkuvasti pieniä paketteja tai vie viikoittain retkelle,
mutta jokaisella lapsella on silti hyvin tärkeä paikka sydämessäni.
Jokaista olen muistanut pienillä rukouksilla,
lämpöisillä ajatuksilla.
Olen aina yrittänyt olla kuulolla,
olla käytettävissä oleva turvallinen aikuinen.
Paras kiitos kummiudessta on vaikka se, että keväällä ylioppilaaksi päässyt kummipoika
soittaa yllättäen kuumana kesäpäivänä ja kysyy saako tulla iltateelle.
Tai se että kummityttö laittaa pienen tekstiviestin tai vaikkapa
kirjoittaa ihan oikean kirjeen, kahdella lauseella varustetun,
hieman hataralla käsialalla kirjoitetun!

Ja nyt taas saan olla siunaamassa uutta ihmettä elämän matkalle.
Miten etuoikeutettua ja upeaa.

Tein pienelle neidolle myös pienen peiton,
vaunuihin päiväunille
tai vaikkapa automatkoille turvakaukaloon lämmittämään.

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."

Johanna Kurkela "Ainutlaatuinen"