Burn

Viime vuoden keväällä piipahdin Dublinissa.
Reissuun oli erityinen syy, rakkaan ystävän synttärit.
Dublin oli haave, ollut jo vuosia, ja nyt haaveen toteutumiselle oli loistosauma.

Dublin lumosi täysin.
Reissu oli mahtava, ihan parhaalla reissuporukalla, mahtifiiliksissä.
Dublin poltti jäljen sydämeeni.

 

Olin etukäteen kuukkeloinnut atk:n internetistä lankakaupan (This is Knit) Dublinista ja
etsin sen ... ja ostin langan. Kaupan toiseksi kallein lanka, tietenkin.
Bongasin sen jo ovelta ja se oli menoa heti kun koskin siihen.
Uusi tuttavuus, Hedgehog Fibresin Sock Yarn, värinä Swamp.
Jumalainen, täyteläinen vihreä lanka, kuin itse Irlanti.

Hillosin ja paijasin lankaa puolitoista vuotta.
En vaan raaskinut, en millään.
En löytänyt oikeaa mallia. Eräänä päivänä kerin langan.
Aloitin ja purin. Varovasti, ettei lanka kärsi. Etsin oikeaa mallia.
Ja sitten.
Heidi Alanderin "Burn"-huivi täräytti tajunnan mäsäksi.
Huh.
Mikä langan ja mallin täydellinen liitto.
Neulomista hellällä kädellä, jokaista silmukkaa rakastaen.
Mikä lanka, voi tytöt mikä lanka!

Ja valmis huivi ... saako itkeä?!
Hiukka ehkä itkinkin kun pingotus oli valmis ja näin huivin.
It burnt my heart!

Lankakulho

Joku aika sitten törmäsin Instassa ihanuuteen nimeltä lankakulho - yarn bowl.
Tuollainen puinen tai keraaminen pyöreä kulho,
johon on näppärä laittaa lankakerä pyörimään, pois lattialta.
Pienellä googlailulla päädyin johonkin tee-se-itse-ohjeeseen ja
siitä se ajatus sitten taas lähti.

Ikeaan päädyin kulho-ostoksille ja
kotona piirtelin tussilla kulhoon kuvion.
Mies sai kunnian hieman sahailla ja
minä sitten hioin ja pyöristin. Ja hioin. Ja hioin.
Pois terävät kohdat ja pois kaikki lakka.
Nopea hiontapölyn pois putsaaminen ja
pellavaöljyä pintaan ..

Voi että minä tykkään, lopputulos on kyllä varsin suloinen.
Kelpaa tällaisen ihanuuden kanssa työskennellä!

Rikke 2

Uusi toppapuku,
uusi pipo. Tietenkin.
Varsinkin kun Louhittaren Luolan sport-lanka Weekend-värissä oli jotain sietämättömän ihanaa.

Ohjeena hyväksi havaittu Perusmösä.
joka siis mukailee maailman villinneen Rikke-pipon ohjetta.

Ei kaipaa sen kummempia selittelyjä,
sillä onhan se nyt aivan ihana.
Jo käytetty ja toimivaksi todettu.

Mutsi-illallinen

Yhden hurmaavan naisen tarkkaan mietitty (pähkähullu?) idea.
Mukaan toteutukseen houkuteltu ammattitaitoinen ystävä.
Viisi toisilleen ventovierasta naista,
kaksi "kokkia", toisen kokin (=idean äidin) koti ja yksi ilta.
Hyvää ruokaa, erinomaista juotavaa ja
rento ja leppoisa asenne.
Kauniisti katettu pöytä,
ihanasti siivottu ja laitettu kaunis koti.
Vilpitön halu kokea yhdessä jotain uutta ja ihmeellistä.
Siinä ainekset erinomaiseen, jännittävään iltaan.

Monta tuntia saman pöydän ääressä,
yhdistävänä tekijänä äitiys,
halu hengähtää hetki ja olla läsnä uusille ihmisille.
Eri vaiheissa tuolla ihmeellisellä äityiden polulla,
silti saumattomasti toisia kompaten,
ilman kateutta, katkeruutta, kilpailua.

Ja se ruoka ....
se oli kyllä taivaallisen hyvää.
Kiireettömästi, huolella ja rakkaudellakin valmistettu,
valtavan kauniisti esillepantu ja sopivan eleettömästi tarjoiltu.
Sielu lepäsi täydellisesti, siihen ei sattunut yhtään.

Ihana ilta,
positiivisia adjektiiveja ei ole riittävästi.
Ulkopuolisella todella vaikea selitää sitä miten kaikki loksahteli,
asettui kohdilleen ja toimi hienosti.
Vaikea tarkemmin määritellä sitä,
mistä kaikki ihanuus sai muotonsa,
antaa nimeä sille hyvälle, joa oli läsnä.
Etuoikeus olla ensimmäisellä Mutsi-illallisella,
haikeus siitä että nyt se on koettu.
Onni siitä, että maailmassa on vielä ihmisiä,
jotka haluavat ilahduttaa muita.
Kiitos!

Lisää Mutsi-illallisesta voit lukea täältä ja täältä.

Nurmilintu

Nurmilintu on valmis.
Vihdoinkin.
Päättelyreunaa vajaana se odotteli pitkään
- Picot-reuna ei meinannut millään onnistua.
Eikä oikein ollut insiraatiota tehdä sitä loppuun ...
kunnes koitti toukokuu ja lähestyvä juhlapäivä!
Onneksi on YouTube ja videot,
niiden avulla se reunakin sitten sujui ihan helposti.
Ja sohvan taus oli taas juuri sopiva paikka pingotukselle,
se kyllä ehdottomasti tässäkin huivissa kannattaa tehdä kunnolla.
Ja jokainen picot-nypykkä yksitellen!

Huivi lähti tänään postissa omalle Äidille Äitienpäiväksi,
toivottavasti ilahduttaa ja lämmittää.

Nätti ja helppo huivi,
saatan jopa tehdä itselleni joskus.
Ohje siis löytyy ilmaiseksi Ravelrystä,
tarkemmin tämän linkin takaa.
Lankana minulla oli Novitan Huurre,
puikot muistaakseni 4,5mm.
Itselle jos teen, neulon ehdottomasti isoimmilla puikoilla.
Nyt huivi on sellainen helposti kaulan ympärille, takin sisälle sujautettava,
kun taas itse pidän enemmän sellaisista isoista hartiahuiveista.
Mutta uskoisin että Äiti kyllä ilahtuu tästä!

Kaunotar

Lankalaareihin on taas eksynyt harvinaislaatuinen kaunotar.

Dublinin-reissulla oli pakko etsiä paikallinen lankakauppa ja
kun se (This is Knit) vihdoinkin löytyi,
löytyi myös unelma.

Hedgehog fibersin Sock-lanka.
Rakas ystäväni S sanoisi "Oh my no!" ja
niin sanoin minäkin, kun kohtasimme vyyhdin kanssa.
Rakkautta ensi silmäyksellä - ja kosketuksella.
Lankakaupan toisiksi kallein lanka,
mutta yhdestä vyyhdistä saan varmasti ihanan kolmiohuivin.
90% merinovillaa ja 10% nylonia.
Hakusessa on nyt joku irlantilaisen suunnittelijan ihanuus.
Siihen saakka vain paijailen ja nuuhkin lankaa ...
ja painan sitä hellästi poskeani vasten.
Sekä huokailen ... (:

Menossa

Tällä hetkellä puikoilla vain kaksi työtä,
Hämmentävää, kerta kaikkiaan.
Suunnitelmia kyllä on monta,
mutta juuri nyt tuntuu hyvältä tehdä vain kahta työtä samanaikaisesti.
Tosin molemmat ovat sellaisia ajatusta ja läsnäoloa vaativia,
joten saattaa olla että se kolmas "aivoton työ" vielä ilmaantuu rinnalle.

Äidille on tulossa Novitan Huurre-langasta ihastuttava ja helppo Nurmilintu-huivi.
Ohje löytyy täältä.
Ihanan keveää neulottavaa ja
kovin helppo, kivasti vireessä pitävä ohje.

Puikoilla myös Eiran Langat-lehden bloginumerosta Korsi-kämmekkäät.
Lankana Regian Design Line by Kaffe Fasset,
jumalaisen värisenä.
Ihastelin lankaa jo viime vuonna, tai oikeastaan siitä neulottua mallitilkkua
ja kun nyt sain sitä yllättäen käsiini,
oli se pakko ostaa pois.
Ja nimenomaan kynsikkäisiin.

Muutama hauska juttu täällä onkin jo valmistunut,
mutta niistä pian oma juttunsa.

Villit villasukat

Puikoilta putosi vihdoinkin tämä värikäs sukkapari.
Ikuisuus-projektilta se tuntui,
odotti aina sitä sopivaa hetkeä ja väistyi muiden tieltä.
Viime viikonloppuna vihdoin valmistui ja
kyllähän se niin on että valtavan hauskat ja ihastuttavat sukat sain.
Junassa taannoin noita neuloessani mietin että
sopivatkos nämä nyt muka tällaiselle juuri 46-vuotta täyttäneelle?!
Vai pitäisikö minulla jo olla hillitympiä sukkia?
Onko hassuille villasukille, eriparisille villasukille joku yläikäraja?
Samantien nauratti:
no ei todellakaan ole, mikäli se minusta riippuu.
Aion sitkeästi viedä hassujen villasukkien ilosanomaa eteenpäin,
ihan mummoksi saakka.
Ettäs tiedätte (:

Lankana Regian Fluormania Color 6 (Ocean color väri) ja
saman vahvuista Regian harmaata, puikot Cubicks 3,5mm.
Omaan jalkaan parhaiten istuva 12 silmukkaa nilkasta alaspäin,
muutoin malli napattu ja muokattu Novitan yhdestä pitkästä sukasta.
Juu ja pohkeessa menee kaksi pikkulettiä,
kivana pikku yksityiskohtana.
Millaisetkohan sukat sitä muuten seuraavaksi puikoille laittaisi ...

Huhuu!

Täällä ollaan taas,
onkos siellä ruudun takana enää ketään?!

Hiljaiseloa tammikuussa,
oli pienoinen jumitus käsitöissä.
Joitakin silmukoita tein;
omia ikuisuus-raitasukkia,
huivia Äidille, pari tiskirättiä,
mutta suurin into on nyt ollut poissa.
Vaan eipä hätiä, aina se sieltä on tullut takaisin.
Olen lukenut kirjoja, katsonut kotimaisia uusia, hyviä tv-sarjoja,
palannut rakkaan harrastuksen eli syvänvedenjumpan äärelle,
joten eipä tässä hätää ole ollut.

Olen sitä vastoin tukenut suomalaista käsityötä.
Olen vihdoinkin ostanut itselleni
Succaplokin SilmuccaStop-härpättimet vanhasta skeittilaudasta tehtynä ja
ihastuttavan Supervoimakuplasormuksen Knit or die-tekstillä.

Lisäksi tilasin itselleni kivan kaulakorun,
jolla voi toki myös tehnä nauhapirtaa!
Juu, ihan totta, pakettiin kuuluu kaunis koru,
mutta myös lankaa ja ohjeet.
Täytyy ehdottomasti kokeilla ennen kaulaan laittamista!

Ja hankinpa muuten vihdoinkin itselleni kaipaamani peukkusormuksen.
Instagramin kautta päädyin suomalaisen nuoren sepän kuviin,
josta löytyi vihdoin se oikea ihanuus.
Olen niiiiin rakastunut tähän, oioi.

Ihanaa, että päivä jo pitenee,
saa hieman parempia kuviakin tänne,
mikäli jotain näytettävää olisi (:

Jalkapallokentällä, niityllä ... nurmella!

Valmis!
Ihastuttava Meadow Grass on vihdoinkin valmis!
Pääteltynä ja pingotettuna se tosiaan on kuin niityn nurmi.
Kevyt, kaunis ja herkkä.
Ehkäpä hivenen jo pakkasen purema nurmi?!

Tosin ...
minulle tulee tästä varmaankin aina mieleen viime kesän jalkapallon MM-kisat.
Ja se, kuinka koukutuin peleihin ja
tikuttelin samalla huivia eteenpäin.
Kuinka en ensin voinnut tajuta koko touhua ja
kerros kerrokselta kuitenkin koukutuin.
Lopulta seurasin innolla, yökaudet.

Huivi on 100% alpakkaa, Dropsin Alpaca,
puikkoina 3,5mm pyöröt.


Seuraava iso huivi on jo muuten suunnitteilla!

Muistikirjat

Näin ensimmäisen kerran muistikirjan Hupsistarallaa-blogissa.
Iski järjetön annoskateus,
tuollainen olisi saatava.

 
Mars mars Tiger-kauppaan ja
kirja kotiin, niitä siis vielä onneksi sai Tigeristä.
Typyt vallan riemastuivat:
meille myös!

Niinpä Joulupukki sitten kuuli toiveet,
Typyt saivat kirjansa ja
vuorotellen kantemme kirjailimme,
minä vihdoinkin hännän huippuna tänään.

Valtavan komiat muistikirjat ovatkin,
Kuopuksen viikset, Esikoisen tähti ja minun pöllöni!
Kyllä niihin kelpaa raapustella muistiinpanoja tahi piirrustuksia.

Inkeri-sukat

Ihanat Inkerit ovat viimein ulos puikoilta.
Jostain syystä ne ovat kauneimmat sukat miesmuistiin,
omasta mielestäni siis.
Sävelsin ohjetta hieman ja
tein jalkaterästäkin raidallisen.
Ja juu,
on se jalkaterän väri eri kuin varren ja kantapään pohjaväri.
Ihan siksi että en viitsinyt ostaa uutta kerää
vaan halusin käyttää jämiä pois.
Silti ne ovat somat,
eikä värin vaihtuminen haittaa yhtään.
Päinvastoin.

Ainoa miinus sukissa on pääteltävien lankojen määrä.
Tässä saattaa vierähtää tovi!

Ensimmäiset sukat,
jotka tein niin että molemmat sukat ovat puikoilla samaan aikaan.
Tein aina toista jonkun matkaa eteenpäin ja
otin sitten toisella kiinni samaan kohtaan.
Toimii. Toimii hyvin.
Aion tehdä jatkossakin niin.
Seuraava sukkaprojekti saattaa olla tämä,
jämälankavillasukkajoulukalenteri nimittäin,
sillä niin hauskalta tuo kuulostaa.
Ja niitä jämiä ...
niitä löytyy edelleen.
Riittävästi!

Kaunotar

Muutama vuosi sitten töissä törmäsin the kynttilänjalkaan.
Iso,puinen rotisko,
joka oli ottanut steariiniosumia ja muutekinkin ehkä nähnyt parhaat päivänsä.
Minä näin siinä kuitenkin potentiaalia täydelliseksi kaunottareksi.
Polttelin siinä aikani kynttilöitä työpäivieni iloksi ja
suunnittelin ehostusta.
Viime viikolla se sitten matkusti kanssani kotiin ja
tänään koitti uudistuminen.

Raaputin steariinin irti,  hioin sen kunnolla hiekkapaperilla,
harjasin pölyttömäksi ja
maalasin puolihimmeällä Helmillä valkoiseksi.

Ja sitten maltoin hetken, annoin sen kuivua,
etsin sopivia helmiä ...
pujottelin helmet kumilankaan ja
vihdoin puin sen juhla-asuun.
Mikä Kaunotar!
Vai mitä olette mieltä?

Ikioma Kässäkerho

Lapaset, Hulda-takki, sukat x 4, neuleliivi, tilkkutyyny, kissan peti,
Haapsalun huivi ...
näitä kaikkia löytyi ihanien Kässänaisten käsistä.
Kokoonnuimme ihanaisen E:n luokse sateisen sunnuntain piristykseksi
ja kuinka tuo yhteinen päivämme voimaannuttikin!

Pöytä notkui tarjoiluista, nyyttärimeiningillä tietenkin mentiin ja
ihana lasierkkeri kätki meidät syleilyynsä erilaisiin nojatuoleihin.
Kuulumisten vaihtoa, valmiiden töiden ihailua, neuvojen kyselemisiä,
seuraavien tapaamisten suunnittelua ja lempeää jutustelua
- upea tapa kokoontua yhteen.

Meitä oli tällä kertaa koolla huikeat kaksitoista eli
aika pitkälle olemme päässeet niistä ajoista kun E:n kanssa aloittelimme:
me kaksi treffailimme käsitöinemme Cafe Engelissä.
Valtava rikkaus tällainen ryhmä,
ihanaa että samanhenkisiä käsityöihmisiä löytyy.
Ja hauskaa on se miten iloinen ryhmämme kasvaa kuin huomaamatta;
aina joku tuo mukanaa ihanan, joukkoon sopivan tyypin!

Kiitos Kässänaiset -seuraavaa tapaamista odotellessa!

Niin ja ainakin osan meistä löytää täältä:
Lentävän Lapsesen Neuleiden yöstä!

Väliaikatietoja

Revontuli edelleen puikoilla.
On se hieno, on se niin kauniin värinen.
Aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa, kyllä,
(eräät kun ovat hieman pedantteja),
mutta oikeasti mukavaa ja koukuttavaa.

Menossa kerroksella 104,
edessä vielä 38 kerrosta + päättelykerros.
Ja pingotus. Tuskin maltan odottaa.
Ja silti huomaan hidastelevani, nautiskelevani.
Kyseessä kuitenkin yksi "unelmien neule".

Ihanaa!
Ei minulla muuta!

MIND THE GAP

Tiedättehän sen järjettömän tunteen,
kun palavasti rakastuu johonkin?
Ihmiseen, fiilikseen, paikkaan, kirjaan, lankaan ...
Minulle taisi käydä niin.
Yöllinen vaellus blogistaniassa toi eteeni langan,
jota vaan oli pakko saada.
Niin kova pakko,
että valvoin kahtena iltana koneen äärellä ollakseni ilmoitettuna aikana painamassa osta-nappia.
Ekana iltana valtava pettymys: jotkut muut ehtivät ensin.
Viikon kuluttua uudelleen ja jo lykästi.
Sitten polttavan kutkuttava odotus ... ja lopulta paketti Englannista.
Lankojen lanka saapui:

Se on pehmeää, kaunista, hyväntuoksuista, samettista ... todellakin täydellistä.
En tiedä raskinko koskaan käyttää sitä,
pitkään taidan vain tyytyä varovasti paijaamaan,
kauniisti katsomaan ja huokailemaan.
Mikä ihana ilmestys!

Kun se jonain päivänä päätyy puikoille,
siitä tulee palvotut unisukat,
joilla vain ja ainoastaan nukutaan.

Lanka on Trailing Cloudsin lanka,
joka on 100g:n vyyhti, 425m (464 yards),
75% British Bluefaced Leicester villaa ja 25% nylonia.
Sitä saa tilattua täältä.
Värit tulevat Lontoon metrokartasta.

Olen lähes sanaton ja rakastunut!

Ihanuus

Sain postia viimeviikolla,
oikein kauniisti käsinkirjoitetun kuoren.
Kuorestä löytyi suomalaista käsityötä,
pienehkö käteeni sopiva pesulappunen.
Tässä taannoin juttelin fb:ssä Susannan työhuoneen
ihanan Susannan kanssa pesulapusta,
sellaisesta jolla voisi pestä kasvoja.
Inhoan syvästi niitä keltaisia pyöreitä pesusieniä,
jotka kasvojenpuhdistusta varten ovat tehtyjä.
Susanna kyseli mittoja ja muita toiveita
ja voi mikä ihana yllätys:
sain ikioman pesulapun kotiin,
ilmaiseksi, testikäyttöön!

Olo on kupliva,
ihana yllätys, ihan tuosta vain ..
ja vieläpä taattua Susannan laatua.
Ja parasta on se että se toimii!
Juuri käteeni sopiva, pehmeä, silti puhdistava,
nappaa puhdistusvaahdon mukaansa ja
on juuri oikean värinen:
silloin tällöin silmiin tarrautuvat ripsivärisotkut eivät heti näy ällöttävinä lapussa.
Kuivuu helposti ja on aina käyttövalmiina.
Minä tykkään.
Kiitos ihana Susanna!

Tuolta Susannan blogista löytyy muuten vaikka mitä ihanaa:
hauskoja kirjoituksia, kauniita kuvia sekä myös se verkkopuoti,
josta saa tilattua tiskirättejä ja pellavaisia pyyheliinoja.
Suosittelen!