Väliaikatietoja

Revontuli edelleen puikoilla.
On se hieno, on se niin kauniin värinen.
Aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa, kyllä,
(eräät kun ovat hieman pedantteja),
mutta oikeasti mukavaa ja koukuttavaa.

Menossa kerroksella 104,
edessä vielä 38 kerrosta + päättelykerros.
Ja pingotus. Tuskin maltan odottaa.
Ja silti huomaan hidastelevani, nautiskelevani.
Kyseessä kuitenkin yksi "unelmien neule".

Ihanaa!
Ei minulla muuta!

Välineurheilua

Harrastus vaatii oikeat ja hyvät välineet,
eikö niin? Lajissa kuin lajissa, väittäisin.
Tuli tuossa mieleeni kirjoitella lempivälineistä,
joita ilman tämä käsillä tekeminen ei onnistuisi.
Tai olisi ainakin hankalaa ja tylsempääkin.

Ykkösenä tietenkin lanka.
Kurkkaa vaikka edellinen postaus, jos et usko.
Ja ei, en ole totaalihifistelijä,
myös Novitan langat kelpaavat mainiosti.
Akryyliä ja keinokuituja en kyllä käytä. Yök.

 

Toisena puikot ja koukut.
Niissä luotan bambuun tai puuhun.
Olen hiljattain lahjoittanut lähes kaikki metalliset puikot ja koukut
tyttärien kässänopelle koululle, otti muuten ilomielin vastaan.
Suosikit ovat joko KnitPron Cubics tai
Knit Picksin Rainbow wood tai uutuutena Caspian wood.
Näillä lanka vain lentää puikoilta ja sukkaa pukkaa!
Ihanuus on myös Prymin pyöröpuikkosetti eri pituisilla kaapeleilla,
jossa kaikkea voi yhdistellä ja vaihtaa. Olen siihen jo lisäosiakin tilannut.

 

Kolmantena Kässäpussit.
Näitä toki ei voi olla liikaa.
Kankaisia, muovitettuja ... kauniita tavalla tai toisella.
Pienehköjä yhden työn pussseja tai isompia,
mikäli haluaa ottaa koko keskeneräisten arsenaalin mukaansa.

 

Ja neljäntenä seuraavat Puikko- ja koukkupussit.
Toki välineet säilyvät ehjinä ja hyvinä
kun ne säilyttää kunnolla ja suorana.
Sieltä ne myös löytää paremmin.

 

Viidentenä vihdoinkin Kaiken tarpeellisen pikkuinen sydänpurkki.
Miten pieneen peltipurkkiin mahtuukin kaikki tämä??
Neuloja, nappeja, apupuikkoja, sormustimia, omia kässämerkkejä,
perussukan ohje, suurennuslasi, pinsetit, silmukkamerkkejä, hakaneuloja ...

Lisävarusteina kässäpussin pohjalla lisäksi lähes aina
on myös käsi- ja huulirasvaa, viivotin ja nenäliinoja. Joskus myös suklaata.
Koskaan ei nimittäin tiedä mihin kässäpussin kanssa päätyy!

Ja viimeisenä: Lankalaarit.
Tarvitseeko tästäkään sanoa enempää?
Muovisia säilytyslaatikoita, kangaskasseja, muovipusseja,
pärekori, kangaskori ... lankaa on melko paljon.
Siellä täällä. Jemmassa.
Haaveilen sellaisesta vanhasta kaapista,
jossa kaikki langat ja tarvikkeet olisivat yhdessä paikassa,
helposti saatavilla ja nähtävissä. Jonain päivänä.

Millaisilla välineillä sinä urheilet? Mitkä ovat niitä lemppareita?

 

MIND THE GAP

Tiedättehän sen järjettömän tunteen,
kun palavasti rakastuu johonkin?
Ihmiseen, fiilikseen, paikkaan, kirjaan, lankaan ...
Minulle taisi käydä niin.
Yöllinen vaellus blogistaniassa toi eteeni langan,
jota vaan oli pakko saada.
Niin kova pakko,
että valvoin kahtena iltana koneen äärellä ollakseni ilmoitettuna aikana painamassa osta-nappia.
Ekana iltana valtava pettymys: jotkut muut ehtivät ensin.
Viikon kuluttua uudelleen ja jo lykästi.
Sitten polttavan kutkuttava odotus ... ja lopulta paketti Englannista.
Lankojen lanka saapui:

Se on pehmeää, kaunista, hyväntuoksuista, samettista ... todellakin täydellistä.
En tiedä raskinko koskaan käyttää sitä,
pitkään taidan vain tyytyä varovasti paijaamaan,
kauniisti katsomaan ja huokailemaan.
Mikä ihana ilmestys!

Kun se jonain päivänä päätyy puikoille,
siitä tulee palvotut unisukat,
joilla vain ja ainoastaan nukutaan.

Lanka on Trailing Cloudsin lanka,
joka on 100g:n vyyhti, 425m (464 yards),
75% British Bluefaced Leicester villaa ja 25% nylonia.
Sitä saa tilattua täältä.
Värit tulevat Lontoon metrokartasta.

Olen lähes sanaton ja rakastunut!

Pieni pakko?

Kuulun Fb:ssä muutamaan eri neulonta aiheiseen ryhmään,
mm. Hurmaavat huivit, Huivit, Neulonta ja Jämälankaideoita.
Huivi-ryhmissä vilahtelee säännöllisesti ihana Revontuli-huivi,
jonka ohje löytyy nettilehti Ulla-neuleen sivuilta.
Minulla on ohje ollut printattuna vuodesta 2008 ja
eilen vihdoinkin tuntui siltä että NYT!

Miehen avustuksella kerin ison vyyhdin Vironvillaa,
etsin sopivat pyöröpuikot (5mm) ja loin silmukat.
Tein ensimmäisen mallikerran kaavion kokonaan ja purin.
Aloitin tänä aamuna uudestaan ja nyt menen toisessa kaaviossa.
Fiilis on hyvä, työ suorastaan huutaa luokseen,
helppolukuinen ohje, tosin luen ohjetta englanniksi, on mielestäni selkeämpi!
Kiva ja tuttu lanka neuloa,
taisin jäädä tähän koukkuun kertarysäksellä.
Jälki on mielenkiintoista, väri erityisesti:
alun sinertävää on tooosi pitkään,
mutta alta paljastuu kohta marjapuuroa, kavervaa ja ihanaa vihreää ...
Villa tuo omaa epätasaisuuttaa työhön,
mutta uskoisin että kunnon liotus huuhteluaineessa ja
pitkä pingotus korjaavat tilannetta sopivasti.
Saa nähdä!

Hääpäivänä omalle Rakkaalle

Pakko se oli omalle Miehelle pipo tehdä,
vanha pipo (kaupasta) oli kummasti pesussa kutistunut,
korvat vilkkuivat viime talvena pakkasessa.
Pyöröt vain suhisemaan ja
tuttu Cousteau tuloilleen.
Kipeä käsi viivästytti valmistumista,
mutta onneksi pipo lopulta valmistui juuri hääpäiväksi!

 
Lankana testasin Vikingin Wilmaa mustana.
Hyvin Novitan Nallen oloinen,
välillä vähän meinasi säikeet erottua ikävästi
ja oli paikoitellen aikamoista piiperrystä kolmosen puikoilla,
mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi.
Kärsivällisyysharjoituksia, sitähän nämäkin hetkittäin ovat.

Hieno siitä kuitenkin tuli,
kärsivällisyys palkittiin ja
mieskin taisi tykätä kun niin äsken virnisteli pipo päässään.

Tuo kavennus on vaan niin huippu tuossa pipossa,
ilahduttaa ja sykähdyttää aina uudelleen.
Ja istuu tajuttoman hyvin päässä.

Tipuhuulelle

Laitoin taannoin Fb-postaukseen kuvan iltapäivän teemukista.
Mukissa oli Matcha Latte (=vaahdotetun pinaattikeiton näköistä!) ja
arvuuttelin huvikseni mitä se on.
Tiukan kolmikon arvailukisan voittti rakas opiskelukaverini Lehtori Tipuhuuli.
Lupasin palkinnoksi jotain itsetehtyä, kuinkas muuten.
Helppoa, pientä, kevyttä ...
virkkasin siis mukinalusia,
niitä pieniä pyörylöitä.
Kolmessa eri värissä,
ihanaa puuvillalankaa ja mukava 4mm ergonominen koukku.
Toimitan ne ensi viikolla perille,
tietenkin parin ihanan teepussin kanssa.

Pikakorvikset

Tein tuttavalta ostamistani figuureista korvakoruja.
Koukut kirurginterästä, takana silikonistopparit putoamista estämässä.
Tytöille tennarit,
kuopukselle pinkit ja esikoiselle turkoosit.
Toki niitä voi myös käyttää eriparisina.

Uudelle, ihastuttavalle ja muodostelmaluistelua harrastavalle  tuttavuudelle työrintamalta oli ihan pakko tehdä luistimet!
Lapselliset mutta hauskat,
vaikka seuran pikkujouluihin.