Ikioma Kässäkerho

Lapaset, Hulda-takki, sukat x 4, neuleliivi, tilkkutyyny, kissan peti,
Haapsalun huivi ...
näitä kaikkia löytyi ihanien Kässänaisten käsistä.
Kokoonnuimme ihanaisen E:n luokse sateisen sunnuntain piristykseksi
ja kuinka tuo yhteinen päivämme voimaannuttikin!

Pöytä notkui tarjoiluista, nyyttärimeiningillä tietenkin mentiin ja
ihana lasierkkeri kätki meidät syleilyynsä erilaisiin nojatuoleihin.
Kuulumisten vaihtoa, valmiiden töiden ihailua, neuvojen kyselemisiä,
seuraavien tapaamisten suunnittelua ja lempeää jutustelua
- upea tapa kokoontua yhteen.

Meitä oli tällä kertaa koolla huikeat kaksitoista eli
aika pitkälle olemme päässeet niistä ajoista kun E:n kanssa aloittelimme:
me kaksi treffailimme käsitöinemme Cafe Engelissä.
Valtava rikkaus tällainen ryhmä,
ihanaa että samanhenkisiä käsityöihmisiä löytyy.
Ja hauskaa on se miten iloinen ryhmämme kasvaa kuin huomaamatta;
aina joku tuo mukanaa ihanan, joukkoon sopivan tyypin!

Kiitos Kässänaiset -seuraavaa tapaamista odotellessa!

Niin ja ainakin osan meistä löytää täältä:
Lentävän Lapsesen Neuleiden yöstä!

Säärystimet kukilla

Nuorempi neito kaipaili säärystimiä.
Omalta lankalaarilta löytyi vanhaa Seiskaveikkaa raidalla,
Typy kelpuutti värimaailman ja
niinpä sitten tuli tikuteltua taikapuikoilla perussäärystimet.
55 silmukkaa, 3 oikein ja 2 nurin, n. 35 cm, 3,5mm puikot.

Kukkan malli löytyi leirillä alkuviikosta,
yön hämärinä tunteina googlettamalla,
sen sitten virkkasin samasta langasta neljään kertaan.
Pikaiset päättelyt ja kukkien kiinni ompeleminen,
siinä se, valmista tuli nopeasti ja vaivattomasti.
Nyt sukkien kimppuun,
niitä onkin tällä hetkellä puikoilla kolmet (!!) samanaikaisesti
Ja joku saattoi juuri ostaa vielä parit sukkalangat lisää, kääk!

Hyvin pyyhkii

Täällä taas Tiskirättitehtaan tyttö.
Oma keittiö kärsi puutteesta,
oli pakko eilen ostaa (!!) Novitan Hanko-lanka hennon vihreänä
(kun sitä vielä joistain ylipäätään saa)
ja laittaa koukku laulamaan.
Eilis-illan Vain Elämää-ohjelma, hyvää teetä ja
iki-ihana valokoukku kokoa 6mm.
Tuotokset tässä,
ihanassa pakkas-aamussa tänään kuvattuna:

Pienet välityöt

Täällä on virkkailtu pieniä juttuja.

Rakas työkaveri S sai mukinalusten kaveriksi isomman liinan.
Tykkää kuulemma kovasti.
On kyllä niin terapeuttista virkata ympyrää!

Esikoistypy tosiaan ihastui minun virkattuihin kämmekkäisiin  niin
että tilasi oitis itselleen samanlaiset.

Lankaa (Novitan Helmi, puuvilla 60% ja bambu 40%)
löytyi kätköistä sopivissa väreissä ja sopiva määrä,
joten koukuttelin (3,5mm) menemään.
Aika pirteät ja raikkaat näistä tuli ja
Typy tykkää, joten pääsevät varmasti käyttöön.

Ja toki tiskirättejä täytyy tehdä aina sopivissa väleissä.
Tällainen tuli virkattua pienenä välityönä omaan jemmaan,
kiva viedä vaikka tuliaisena kyläreissulla.

Matkalla Tylypahkaan

Rohkelikko-kaulaliina valmistui.

Täytyy sanoa että on se hieno,
sekä tyttären että äidin mielestä.
Koulussa tänään joku oli kysynyt että onko se Lontoosta studioilta ostettu!
Pituutta on hapsujen kanssa 2m 10cm,
värit kohdillaan, hapsutkin tarkkaan mietityssä järjestyksessä.
Pääteltyjä lankoja oli tsiljoona,
mutta kyllä kannatti.

Huivi ja kaapu ovat jo kunnossa,
nyt odotellaan enää sitä kutsua Tylypahkaan,
11-v. synttärit näet lähestyvät ...
Potter-fanit tietänevät mitä tarkoitan (:

Kämmekkäät

Purkasin siis nämä.
Jatkoin puhelinpussukoiden inspiroimana virkkaamista:
koukku 3mm,
alkuu 40 ketjusilmukkaa,
sitten suljettuna spiraalina kiinteitä silmukoita.
Päätin tehdä ylhäältä alas eli
tein niin pitkään (9 kerrosta tarkkaanottaen)
että peukku tuli vastaan.
Peukun kohdalla tein 7 ketjusilmukkaa,
jotka liitin taas kiinteällä lähtökohdasta kahdeksanteen kiinteään,
siten että muodostui kolo peukulle.
Taas suljettuna kiinteää silmukkaa spiraalina,
muistaakseni reilusti yli 30 kerrosta.
Sitten lennossa sävelletty rimpsukerros:
samaan silmukkaan 1 kiinteäsilmukka + 4 pylvästä,
1 kiinteä väliin, yli hypäten siis ja seuraavaan kiinteään äskeisen toisto,
tätä kerros loppuun.

Lanka riitti juuri kahteen,
sitä jäi varmaankin sellaiset 30cm.
Ei paha!
Aika sievät näistä tuli,
ovat kaiketi kierrätystä parhaimmillaan?!

Puhelinpussukat

Milk & Honey-lankaa jäi ikävä pieni kerä.
Kun näin nämä puhelinpussukat,
tiesin heti mitä haluan siitä tehdä.
Koukku (3mm) käteen ja menoksi:
lopulta sekä työluuri että oma uusi Lumia saivat kivat pussukat.
Todella helppoa ja nopeaa. Ja kovin koukuttavaa!
Tällä hetkellä tuo virkkuukoukku vaan istuu niin hyvin käteen,
eilen kädessä tosin pysyi myös raudotusrauta,
hieman eri hommissa sen kanssa pihalla olin.

Samalla istumalla muuten purkasin sitten nuo Milk&Honey-unisukat;
olivat kovin lörpöt ja aika pettymys käytössä.
Ihan kivasti purkautuivat,
vaikka olin sukkia jo pariin kertaan pessytkin.
Aloitin samantien ranteenlämmittimet samalla puhelinpussien tekniikalla,
vaihdoin vain koukun puoli mm isommaksi.
Hyvin sujuu tämäkin!

Rohkelikko-huivia on nyt yhden äidin pituuden verran,
täytynee tehdä vielä ainakin niin että isin pituus saavutetaan!

Ai niin,
olen minä tällaisia maukkaita käsitöitäkin viime aikoina tehnyt: