Perussukkaa

Esikoistypy tarvitsi uudet villasukat.
Mikäpäs siinä, sellaiset sitten tein,
melko pitkällä toimitusajalla tosin.
Lyhyehköt varret -
sellaiset Converseihin mahtuvat näistä taisi tulla,
viilenevän syksyn varalle.
3mm Cubicseilla ja lankana varmaankin joku Regian ohuempi.
Vyöte ehti jo mennä hukkaan.
Ihanan raikas väritys,
pirteät perussukat (:

Tulossa - menossa

Muutama työ taas samaan aikaan tulossa,
miten yllättävää.

Nuorempi Typy kaipaili koria huulirasvoilleen (jepjep, niitä on useita!)
ja kysyi nerokkaasti että voisinko sen virkata vaikka jostain kuteista.
No ei ihan sitä mieluisinta väriä (lilaa!) löytynyt varastosta,
mutta tummansininen lähes valmis kori kyllä löytyi.
Se kelpasi yllättäen, joten pari pylvästä, päättely ja
niin pääsi kori heti käyttöön.

Esikoistypyn villasukat ovat lähes valmiit ...
tarvitaan leffa tai muutaman tunnin koulutus (viimeistään ensi viikolla!)
ja sukat ovat valmiit varpaita tennareihin lämmittämään.

Lisäksi koukulla on pienehkö kännykkä- /avainpussukkka rakkaalle työkaverille H:lle.
Catania puuvillaa tuplana, 3,5mm koukku.
Uutuutena tässä pussukassa oli vetoketju, johon ommeltiin perus tikkipistoa ja
siitä lähdettiin sitten virkkaamaan kiinteitä silmukoita.
Hieman raitaa tulossa ja riittävän pitkä hihna,
tässä hommassa ei kovin kauaa enää mene!

Täysin koskemattomana odottaa ihanan Martta-ystävän K:n tuliaiseksi tuoma puuvillalanka:
miten herkullinen väri!
Tästä saattaa tulla soma käsilaukkupussukka,
ihan kuin sellaiselle olisi vielä tilaa, saati tarvetta (:
No, täytyy nyt katsoa.

Keskeneräisiä osa 407

Tällä hetkellä elämässä tapahtuu.
Syksy on imaissut mukaansa ja
siitä imusta on vaikea irrottautua.
Työ on vaatinut aika paljon viime aikoina,
samoin harrastukset, omat ja lasten.
Ja arki - kodin pyörittäminen. Huh.
No, en valita, on ollut silti hyvä syksy.

Kirjoja on tuttuun tapaan kesken monta.
Siis yhtä aikaa.
Olen vuoden alusta merkinnyt ylös kaikki lukemani kaunokirjalliset kirjat ja
tilanne on samalla kertaa hyvä ja huono.
Luettuja kirjoja on 34 ja
vuoden viikoissa mennään viikossa 42.
Ei ihan ole se kirja per viikko-tahti pysynyt,
mutta onneksi on vielä monta viikkoa aikaa kiriä.
Käsityökirjoja olen selaillut läpi vähintään tuon määrän tuplana,
mutta niitä ei viitsi laskea saati ylös kirjata.

Käsitöitä on tietenkin myös menossa monta,
yhtä aikaa siis.
Tässäpä listaa:

*Kämmekkät itselle
*Konnarin sukat, selityksen nimelle saatte sitten aikanaan
*Virkatun kuution päällinen Esteristä
*Satunnaisia sakareita-tilkut
*Virkattu iso huivi
*Pieneiä virkattuja neliöitä erääseen salaiseen projektiin
*Joululahjalapaset eräille maailman ihanimmille Typyille
*Ystävälle ranteenlämmittimet kipeäitä käsiä lämmittämään

... voi hengästys,
joko saa lopettaa?!
No ei,
mukavaahan tällainen touhotus on.

Kuvassa pari nopeaa mutta sitäkin hauskempaa tuunausta;
tarvitset vain pestyn, tyhjän lasipurkkin,
sakset, paperinarua ja Washi-teippiä.
Aika helppoa ja koukuttavaa.

Valoa päiviinne!

Omenasoseen tuoksussa

 
Tänään keitin kirpeistä omenoista kattilallisen sosetta.
Kuorin ja pilkoin omenat pieneen tilkkaan vettä,
lisäsin hieman ruokokidesokeria ja kanelia,
annoin hiljalleen pulpahdella mössöksi ja
sössäsin vielä sauvasekoittimella hienoksi.
Voi mikä tuoksu!
Eikä se makukaan ihan huono ole ...
talven varalle, puuron sekaan,
lettujen päälle, kakun täytteeksi
- nam!

Ihanien omenamuffinssien ohje löytyy muuten täältä,
testasin,
ovat taivaallisia!

Päivätee ja kummitytön joululahjahuivin-tekele odottavat nautiskelijaa,
kuulemisiin!

Sitä sun tätä

Ei uusia töitä näytille,
sen ajattelin tänään tulla kertomaan.

Menossa silti useita keskeneräisiä:

*Jumppapallon trikookuteesta virkattu päällinen
- on niin hidas ja työläs tehdä, että voi tehdä vain pari kerrosta kerrallaan
 
*Raidalliset villasukat Noro-langasta
- edellisestä neulomisesta on niin kauan, että vaativat matematiikkaa jatkuakseen

*Vihreät pitkät pitsineulesukat
- uusimmasta Novitan Seitsemän veljestä-lehdestä,
helpohko ja kiva malli, sellainen koulutuksissa tehtävä,
kärjestä ylöspäin neulottava malli!

*Tallinnasta ostettu petroolin sininen mohairlanka-huivi
- oikea malli etsii vielä minua ja minä sitä!

Että tällaista täällä Keskeneräisyyksien päämajassa;
hyvässä syysneulomisvireessä ollaan,
pää ja kädet täynnä idoita.
Ihana vuodenaika istua sohvalla ja neuloa!

Kuvat ovat kaikki viime lauantain Emma-retkeltä.

Vapaapäivän terapiaa

Ihan mälsää,
mulla ei oo mitään kivaa käsityötä ....

Käsityörintamalla oli loman aikana yllättävän hiljaista.
Ei tuntunut siltä. Siis siltä, että olisin neulonut tai virkannut.
Ei aina tarvitsekaan.

Työt alkoivat ja
nyt on taas pientä poltetta sormissa:
mitä sitä seuraavaksi tekisikään?!

Paikallaan oli lankanurkan ja - kätköjen selvittelyä;
siihen viime viikon päänsärkyinen sunnuntai meni.
Ihanan terapeuttista ja inspiroivaa.

Useita nöttösiä kerittiin, lankasotkuja selvitettiin,
keskeneräisiä "ei mua nyt inspiroikaan tämä"-tekeleitä purettiin.
Uusi asuntomessuilta lehtitilauksen kytkynä saatu kangaskori täyttyi langoilla ja
pää taitaa olla täynnä ideoita ...
tästä on hyvä aloittaa syyskauden neulomukset.
Joo, vielä on kesä,
puikoille siis päässee vielä joku kepeä kesäneulekin.
Ehkäpä unelmankevyt huivi tai
vaikkapa pellavatunika?!
Tai sitten teen kaikki keskeneräiset pois nurkista ...

Valokranssi

Ensimmäisessä Martta-illassani
(kyllä, miten yllättävää, olen Martta ja kovin ylpeä siitä!)
törmäsin jännittävään neuleeseen.
Paksuilla pyöröpuikoilla (10mm) neulottiin suljettuna oikein-neuleena ohutta paperinarua.
Tätä 50cm ja sitten päättely löysästi.
Askartelukaupasta 25cm halkaisijaltaan oleva metallirengas,
jonka ympärille tuubi rullataan.
Hieman ennen loppua väliin rullataan pienet ledivalot ja
kas,
tuloksena on hurmaava valokranssi!
Meillä tämä valaisee uutta makuuhuonettamme.

Ainoa ongelma on kuvaaminen ...
millä ihmeellä valmiista kranssista saa kunnon kuvan?!
Syksyn ankeaa valoa ja vanha (=huono?!) kamera ... argh!
Pimeällä otetussa kuvassa apuvälineet olivat tosi ammattimaiset:
tuoli, kolme 5kg:n hunajaämpäriä päällekäin, miehen evässalkku, tyttöjen pinnilaatikko
sekä minijalusta kameran alla ...
ei nyt ihan surkea kuva,
vai mitä sanot?

Ihanat Isoäidin neliöt!

Lokakuun alussa oli vihdoinkin sen Maailman Suurimman Tilkkupeiton kokoaminen.
Kaunis ja kuulas syksyinen päivä helli ja
peitto rakentui pala palalta, peitto peitolta Helsingin Tuomiokirkon portaille.
En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa,
niin hienolta tuntui olla mukana tässä tempauksessa.
Yksittäisiä neliöitä oli n. 152 000 ja peittoja lähes 8000.
Neliöistä 52 oli minun tekemiäni;
peitoista yksi oli kokonaan minun tekemäni vauvanpeitto ja kaksi oli yhteistyöllä tehtyjä.
Ihanan E:n kanssa teimme kauniin lapsen peiton ja
vielä viime metreillä töissä laitoimme talkoot pystyyn ja sain perjantaina klo 23.55 valmiiksi ruskeasävyisen vauvan peiton.
Veimme E:n kanssa peitot paikan päälle ja hyvä niin;
peittoja oli niin paljon, että 4000 peittoa ei mahtunut ennätyspeittoon.
Veimme itse peittomme portaille ja näin tiedämme niiden varmasti olevan mukana ennätyspeitossa.
Mukava tapahtuma, mahtava tempaus!
Kyllä käsityöihmisissä on voimaa.

Ulko-oven kranssi

Meillä on aina ollut tässä kodissa ulko-oven vieressä kranssi.
Kranssin keskus on pieni, vihreä nalle,
joka saa uuden ympäristön vuodenaikojen mukaan.
Tällainen ilme tuli syyskuussa.

Hassu pieni huomio on muuten se,
että pikkulinnut eivät voi jostain syystä sietää tätä nallea.
Ovat parikin kertaa käynneet hieman nokkimassa kaveria niin että täyttteet pursuavat.
Kovaa peliä omakotitalon kuistilla!