Burn

Viime vuoden keväällä piipahdin Dublinissa.
Reissuun oli erityinen syy, rakkaan ystävän synttärit.
Dublin oli haave, ollut jo vuosia, ja nyt haaveen toteutumiselle oli loistosauma.

Dublin lumosi täysin.
Reissu oli mahtava, ihan parhaalla reissuporukalla, mahtifiiliksissä.
Dublin poltti jäljen sydämeeni.

 

Olin etukäteen kuukkeloinnut atk:n internetistä lankakaupan (This is Knit) Dublinista ja
etsin sen ... ja ostin langan. Kaupan toiseksi kallein lanka, tietenkin.
Bongasin sen jo ovelta ja se oli menoa heti kun koskin siihen.
Uusi tuttavuus, Hedgehog Fibresin Sock Yarn, värinä Swamp.
Jumalainen, täyteläinen vihreä lanka, kuin itse Irlanti.

Hillosin ja paijasin lankaa puolitoista vuotta.
En vaan raaskinut, en millään.
En löytänyt oikeaa mallia. Eräänä päivänä kerin langan.
Aloitin ja purin. Varovasti, ettei lanka kärsi. Etsin oikeaa mallia.
Ja sitten.
Heidi Alanderin "Burn"-huivi täräytti tajunnan mäsäksi.
Huh.
Mikä langan ja mallin täydellinen liitto.
Neulomista hellällä kädellä, jokaista silmukkaa rakastaen.
Mikä lanka, voi tytöt mikä lanka!

Ja valmis huivi ... saako itkeä?!
Hiukka ehkä itkinkin kun pingotus oli valmis ja näin huivin.
It burnt my heart!