Keskeneräiset kujeet

Keskeneräiset kujeet

torstai 29. joulukuuta 2011

Linnanneidon ranteenlämmittimet

Marraskuun lopussa tein reisuun Tallinnaan Karnaluksiin.
Ihan käsittämätön paikka,
lankojen seassa tuli tuska ja valinnan vaikeus.
Ostin vain muutaman hassun lankatuliaisen ja kaikkea pientä tarpeellista,
kuten esimerkiksi värillisiä hakaneuloja!

Matkalla mukana ollut työtoverini toi minulle ratkaistavaksi mysteerin.
Hän oli saannut sakaslaiselta ystävättäreltään tuliaisina viehättävät ranteenlämmittimet,
joihin hän nyt kaipasi ohjetta.
Lupasin ratkaista mysteerin ...
ja yllätyksekseni tein sen! Ja vielä aika vaivattomasti!



Tässä ohje halukkaille:

 
Lanka Austermann Merino Silk
Puikot 3,5mm sukkapuikot
(paljon suurempia suositeltiin, tuli mielestäni liian ilmavaa, siksi pienemmät)

Luo 45 silmukkaa,
jaa se puikoille niin että ykköspuikolla on 12 ja muilla 11 silmukkaa.
(Kapeammalle ranteelle vähemmän silmukoita, paitsi kakkosella ja kolmosella tuo määrä, ettei kuvio sotkeennu!)
Neulo 2-3 krs nurjaa.
Neulo seuraavalla kerroksella
ykköspuikolla 1 o, 1 n, 1 o …. puikon loppuun.
(Minä tein muuten oikean silmukan joustinneuleessa koko ajan kierteisenä eli neuloin takareunasta,
kuviossa ihan normi oikea silmukka.)
kakkospuikolla 1 n, 1 o, 1 n, 8 o
kolmospuikolla 8 o, 1 n, 1 o, 1 n ja
nelospuikolla 1 o, 1 n, 1 o … puikon loppuun.
Seuraavalla kerroksella
ykköspuikko kuten edellisellä
kakkospuikko 1 n, 1 o, 1 n, langankierto, 6 o, 2 yhteen oikein
kolmospuikolla 1 neulomatta, 1 o, nosta neulomaton neulotun yli, 6 o, langankierto, 1 n, 1 o, 1 n
nelospuikko kuten edellisellä kerroksella.
Toista näitä kahta kerrosta,
neulo edellisen kerroksen langankierto seuraavalla kerroksella oikein.
Toista näitä kahta kunnes ranteenlämmitin on riittävän pitkä.
Neulo 2-3krs nurjaa,
päättele.
Ristin nämä Linnanneidon ranteenlämmittimiksi,
koska tuo käden päälle tuleva osa on niin viehkeän muotoinen ja tuo mieleeni jotain keskiaikaista.

Punainen pyörylä kuvassa on muuten taitavan Tätini tekemä koru,
jonka voi kiinnittää riipuksena kaulaan tai vaikkapa rintakoruksi vaatteeseen.
Siinä on tiukalle rullalle kiedottua kapeaa puuvillanarua,
joka on ommeltu muutamalla pistolla kasaan.
Sitten on virkattu tuo reunus ja
lopuksi koko komeus on uitettu vesi-liima-seoksessa,
jolloin kuivuttuaan se on kovettunut.
Sopisi muuten koristeeksi ranteenlämmittimiinkin!

Joulun juttuja


Joulukortteja täällä tehtailtiin tänä vuonna tasan sata.
Tuo yksi ainoa kuvassa ollut jäi!
Koko perhe osallistui,
jopa Mies väritteli palloja.
Nuorempi typy oli ihan ihmeissään:
"Iskä, olet tosi taitava ja tarkka!"

Kuvassa on myös mehiläisvaha-kynttilä,
jollaisia kierittelimme joulun alla.
Typyt antoivat niitä opettajilleen itse koristeltujen tulitikkurasioiden kanssa.
Hauska idea, jonka nappasin eräästä blogista.

Joulukuuseen ostimme typyjen kanssa uudet hauskat koristeet.
Jokainen sai valita mieleisensä erään ison tavaratalon valikoimista.
Meillä joulukuusi siis ei ole kauniisti väriteeman mukainen saati yksinkertainen ...
ei, koristeita on aika runsaasti ja moneen liittyy joku tarina tai juttu.
Olen toistaiseksi joustanut yksinkertaisuudesta enemmistön paineen alla!





Joulu sujui leppoisasti kotosalla.
Puikkoihin tai koukkuun en koskenut kertaakaan.
Nyt on jo pieni polte.
Josko tänä iltana saisin näytille jotain ihanaa itse tehtyä ...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sahattu hattu

Mieheni pyysi viime talvena minulta omaa Huopanen hattua.
Toiveena oli saha
- mitäpä muuta kirvesmiehen mielessä.
Vanhalla tutulla Pirkka-lehden ohjeella (en enää sitä netistä löytänyt!) lähdin hattu-osaa toteuttamaan,
terä on aivan omasta päästä, ilman reseptiä.
Komia tuli ja
käyttäjälle kuulemma mieluinen.
En saa lainaksi,
se on hänen!
Lankana siis musta ja harmaa Huopanen,
puikot 8mm pyöröt sekä sukkapuikot.



Mallina taas ihana Camilla;
hieman on hänelle hattu liian iso,
mutta saanette kuvasta idean.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Trendikäs joulupallo



Tottahan meilläkin ajan hermoilla ollaan ja
kuusen oksilla roikkuu tänä jouluna itse neulottu joulupallo.
HS 13.11.11 julkaisi lyhyehkön artikkelin näistä norjalaisista veikoista,
ja heidän joulupalloistaan.
Oli ihan pakko kokeilla ja
kivahan siitä tuli!
Lankana Novitan Nalle,
sukkapuikot bambuiset 3mm.
Pientä nykertämistä,
silti aika joutuisaa.
Tosin lehtijutussa väitettiin aikaa näppärältä menevän noin tunnin ...
joko en ole riittävän näppärä (vielä) tai sitten arvio ei osunut ihan kohdilleen,
sillä kyllä siihen muutama tunti meni.
Mutta kivaa oli,
myönnän suunnittelevani tuolle paria, hieman erilaisella kuviolla!

Joogasukat



Nämä valmistuivat jo jokin päivä sitten.
Novitan Kevät 2011 lehdessä oli ohje,
jota sovelsin Seiskaveikkaan sopivaksi.
Samat ihanat kirjavat KnitPicks 3,5 mm sukkapuikot ja
sormet tanssivat niillä.
Lanka on kätköistä löytynyttä tumman harmaata peruslankaa.
Kivalta tuntuvat jaloissa,
hieman ovat kodin viileillä lattioilla vilpoisat.
Mutta jumppasalilla Chi Ball-tunnilla varmasti kivat ...
jahka tämä köhä nyt helpottaa että sinne vihdoinkin pääsisin!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Postin tuomaa


Viime viikolla sain kauniin kuoren postitse.
Ja sieltä kuoresta paljastui kauniita kortteja.
Muistikuvia-blogin Riikka oli minulle tällaisia tehnyt,
liittyen Craft it forward-haasteeseen.
Mihin ihmeeseen tuollaisia raaskii käyttää?
Toistaiseksi vain ihailen niitä!
Kiitos vielä kerran, Riikka!

Adventin aikaan

Tänä vuonna adventtikynttilät saivat hieman eri muodon.
Työkaverin avustuksella sain ihanat numerot lainaan,
metallilautanen (joka saisi olla hieman isompi) on euron ostos Pelastusarmeijan kirpparilta,
metallilanka ja helmet löytyivät yllätteän omasta korupakista.
Näitä sitten poltellan ahkerasti joulua kohti.

Kaivoin myös iki-ihanan Willow Tree-seimen laatikosta,
sitä kun kelpaa neljäkin viikkoa katsella.
Olen ollut kranttu seimen suhteen.
Sellaisen olen halunnut jo useita vuosia,
mutta oikea on antanut odottaa itseään.
Hoitovapaalla ollessani, juuri asuntolainan ottaneena näin kauniin ja yksinkertaisen,
mutta jätin sitten tuon 20€ ihanuuden ostamatta
-arvaa harmittiko?!
Pari vuotta sitten törmäsin tähän,
enkä ole katunut.
Se on kaunis.


On minulla muuten toinenkin seimi.
Sen on äitini ystävätär Englannista tehnyt.
Se on niin karmea,
että se on oikeasti tosi hieno.
Vai mitä sanotte?
Onnellista adventinaikaa!


lauantai 12. marraskuuta 2011

Ilman reseptiä!


Nämä tein täysin omasta päästäni,
ilman reseptiä, kuten Esikoistypy asian ilmaisi.
Lanka innoitti,
sekä Vihdin Käpykylän lankakaupan valmiit kintaat.

Lanka on Lappajärven Värjäämön Hahtuvalanka.
Puikkona bambuiset 10mm sukkapuikot,
koukkuna KnitPicks 6,5mm.
Langan menekki n. 100g.

Rannekkeissa puikolla 5 silmukkaa, yhteensä siis 20.
Neuloin sopivan pituiseksi,
kavensin 3 silmukkaa ja loin taas ne uudelleen seuraaavlla kerroksella,
jotta syntyi peukalon aukko.
Sitten taas neulomista sopiva pätkä ja löysä päättely.
Toinen samalla mallilla,
mutta peukon aukko vastakkaiselle puikolle tietenkin.

Kukka meni jotakuinkin näin:
kiersin langan sormen ympärille ja
virkkasin siihen 10ks. Suljin renkaaksi piilosilmukalla.
*1 ks seuraavaan silmukkaan, samaan silmukkaan vielä 2 pylvästä
ja 1 ks, suraavaan silmukkaan 1ps*, tämä vielä 3 kertaa.
Lanka läpi viimeisestä silmukasta,
saksilla poikki kera pitkän hännän ja
sillä sitten ommellaan paksulla neulalla kämmenselkään kiinni.

Kyllä nyt pysyvät kädet lämpöisinä


Sukkavimma


Eräänä syksyisenä päivänä Esikoistypy haikaili pitkien villasukkien perään.
Ongelmana oli äiti, joka inhoaa sukkien neulomista.
Mitäpä sitä ei lastensa hyväksi tekisi,
joten tartuin uusiin, kirjaviin KnitPicksin 3,5mm sukkapuikkoihin ja
kaivoin lankavarastoistani Seiskaveikan valmiiksi raidoitettua lankaa.
Ohje sukkiin löytyi Novitan Kevät 2011 lehdestä,
neulotut naisen polvisukat.
Helppoa, vaivatonta ja jopa miellyttävää tikuttelua.
Ei kyllästyttänyt edes sen toisen sukan tekeminen!
Pari pitkää koulutusta töissä, mukavia tv-ohjelmia kotosalla
ja nyt sukat ovat jo kovassa käytössä.
Tulos miellyttää meitä molempia!

Ja minä mietin jo seuraavia sukkia,
saatan tehdä itselleni saman lehden neulotut joogasukat.

Kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä ...

Työpaikkani Ihanien ja Taitavien Naisten innoittamina meillä
askarreltiin ihan arki-iltana!
Keräsin kuistilta sinne kertyneitä kiviä,
etsin liimaa, silmiä ja nahkaa.
Ihan pieni hetki äherrystä ja
hiiret hyppäsivät pöydälle.
Iiik!

Nyt on muuten taas se aika, joilloin oikeat hiirulaiset
yrittävät vallata talomme ...
kun muutimme omakotitaloon reilu seitsemän vuotta sitten,
kaikki varoittivat lehtien haravoinnista ja lumenluonnista.
Mutta kukaan ei kertonut näistä ylimääräisistä eläimistä,
joiden kanssa täytyisi löytää sopu ...
hiirulaiset, muurahaiset, hämähäkit ...
yöks!

Ja valitettavasti kissa pysyy poissa jatkossakin,
olenhan noille sulo-otyksille harmillisesti allerginen.



lauantai 22. lokakuuta 2011

Valokranssi



Ensimmäisessä Martta-illassani
(kyllä, miten yllättävää, olen Martta ja kovin ylpeä siitä!)
törmäsin jännittävään neuleeseen.
Paksuilla pyöröpuikoilla (10mm) neulottiin suljettuna oikein-neuleena ohutta paperinarua.
Tätä 50cm ja sitten päättely löysästi.
Askartelukaupasta 25cm halkaisijaltaan oleva metallirengas,
jonka ympärille tuubi rullataan.
Hieman ennen loppua väliin rullataan pienet ledivalot ja
kas,
tuloksena on hurmaava valokranssi!
Meillä tämä valaisee uutta makuuhuonettamme.

Ainoa ongelma on kuvaaminen ...
millä ihmeellä valmiista kranssista saa kunnon kuvan?!
Syksyn ankeaa valoa ja vanha (=huono?!) kamera ... argh!
Pimeällä otetussa kuvassa apuvälineet olivat tosi ammattimaiset:
tuoli, kolme 5kg:n hunajaämpäriä päällekäin, miehen evässalkku, tyttöjen pinnilaatikko
sekä minijalusta kameran alla ...
ei nyt ihan surkea kuva,
vai mitä sanot?

Ihanat Isoäidin neliöt!








Lokakuun alussa oli vihdoinkin sen Maailman Suurimman Tilkkupeiton kokoaminen.
Kaunis ja kuulas syksyinen päivä helli ja
peitto rakentui pala palalta, peitto peitolta Helsingin Tuomiokirkon portaille.
En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa,
niin hienolta tuntui olla mukana tässä tempauksessa.
Yksittäisiä neliöitä oli n. 152 000 ja peittoja lähes 8000.
Neliöistä 52 oli minun tekemiäni;
peitoista yksi oli kokonaan minun tekemäni vauvanpeitto ja kaksi oli yhteistyöllä tehtyjä.
Ihanan E:n kanssa teimme kauniin lapsen peiton ja
vielä viime metreillä töissä laitoimme talkoot pystyyn ja sain perjantaina klo 23.55 valmiiksi ruskeasävyisen vauvan peiton.
Veimme E:n kanssa peitot paikan päälle ja hyvä niin;
peittoja oli niin paljon, että 4000 peittoa ei mahtunut ennätyspeittoon.
Veimme itse peittomme portaille ja näin tiedämme niiden varmasti olevan mukana ennätyspeitossa.
Mukava tapahtuma, mahtava tempaus!
Kyllä käsityöihmisissä on voimaa.

Ulko-oven kranssi


Meillä on aina ollut tässä kodissa ulko-oven vieressä kranssi.
Kranssin keskus on pieni, vihreä nalle,
joka saa uuden ympäristön vuodenaikojen mukaan.
Tällainen ilme tuli syyskuussa.

Hassu pieni huomio on muuten se,
että pikkulinnut eivät voi jostain syystä sietää tätä nallea.
Ovat parikin kertaa käynneet hieman nokkimassa kaveria niin että täyttteet pursuavat.
Kovaa peliä omakotitalon kuistilla!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Elokuun viimeinen : Kusudama-kukka


Keskiviikkona, illalla klo 22.05.
"Mitä Rouva tekee?"
"Kukkaa."
"Ahaa!"
Sama ilta, kymmenen minuuttia myöhemmin.
"Katso, Esikoistypymme aina sanoo ettei äiti osaa tehdä origameja,
etten saa valmiiksi edes helppoa kalaa.
Tein sitten tällaisen japanilaisen kukan."
"No aika hieno!"
Niin minustakin.
Löysin SikSakSis-blogista kuvan.
Ohje löytyy Foldin Trees-sivuilta täältä.
Jatkoa seuraa joskus syyskuussa ...

maanantai 15. elokuuta 2011

Karkkityynyt



Typyt muuttivat meidän entiseen makuuhuoneeseen.
Ensin sitä toki hieman maalailtiin,
laitettiin värimaailma täysin uusiksi.
Päätyseinä on Renesanssia ja sivuseinät Hyasinttia.
Rakennettiin parvi, Mies teki valtavan koulupöydän,
ostettiin uusi matto, koululaistuolit,päiväpeitto ja tyynyjäkin,
jotta vanhemman Typyn sänky olisi sohvamaisempi.
Kesällä näimme suuren ruotsalaisen huonekaluliikkeen hyllyissä sellaisia karkkipötköjä muistuttavia vaaleanpunavalkoisia tyynyjä.
Niitä piti myös ostaa,
mutta olivat harmiksemme loppuneet.
Eipä hätää,
ostin kaksi ylimääräistä tyynyliinaa,
samaa kuosia kuin kolme uutta nojailutyynyä
ja tein ne itse.
Aika hienot,
päihittävät kyllä ne kaupan tyynyt mennen tullen.
Nyt koululaisten kelpaa!

Tyttöjen juttuja


Minuun on iskenyt sellainen hassu askarteluvimma.
Jälleen uusi laatuaan.
Nimittäin kynnet!
Haluaisin olla kauniiden ja naisellisten kynsien omistaja.
Mutta olen ilman hanskoja tiskaava, askarteleva ja leipova nainen.
Pidä siinä sitten kynsiä.
Varovasti kokeilin vuosi sitten geelikynsiä ja metsään meni.
Me emme kohdanneet.
Viime viikolla ostin uuden lasiviilan sen kadonneen vihreän tilalle ja
yhden illan istuin ja viilasin kynsiä.
Yritin tehdä sellaisia tasaisia ja tylppiä.
Iso askel minulta,
sillä yleensä minulla on kynsileikkurilla leikatut lyhyet töpökynnet ilman lakkaa.
Laitoin päälle hieman vaaleaa lakkaa ja siihen päälle vielä värittömän kovettajan.
Viikon niillä menin.
Tuntui ja näytti kivalta,
ainakin entiseen töpöilyyn verrattuna.
Tänään yllätin itseni ostamalla sellaisen kolmen lakan "french manicure"- paketin.
Ja sitten askartelin hieman kynsieni kanssa.
Ei näytä ammattilaisen kynsiltä,
mutta tullakseen hyväksi täytyy harjoitella.
Vallan mukavaa hommaa, myönnän.
Ai niin,
laitettiin sitten vielä vähän sellaisia kukkatarroja koristeiksi,
Typyt ja minä!

lauantai 13. elokuuta 2011

Tuunausta




Olipa kerran innokas kesäkerholainen.
Oli ihania akryylivärejä ja kivaa askarreltavaa.
Oli jalassa ne lempparit, ne farkkucaprit ja
päällä se uusi, ihana Hello Kitty-paita, se jossa on ne paljetit.
Kotiin tuli hauska naulakko ja ei niin hauskat maaliset vaatteet.
Äiti tykkäsi - tai sitten ei.
Ne ei sitten enää olleet ihan lempparit ne caprit ...
kun ei se sitten irronnut yhdessä eikä edes kahdessa pesussa se maali.
Kunnes äiti vihdoinkin tänään oivalsi:
otetaan kangasvärit, pensseli ja peitetään hieman sotkua.
Ei paha lopputulos,
vai mitäs sanotte?

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Villasukat



Minä rakastan villasukkia.
Voisin tehdä oman kirjoituksen käyttämistäni villasukista,
niihin kaikkiin on läheinen suhde.
Nukun villasukat jalassa ympäri vuoden ja
kävelen kotona aina villasukat jalassa, myös ympäri vuoden.
Olen myös synnyttänyt villasukat jalassa.

En vain yksinkertaisesti pidä niiden neulomisesta!
Osaan tehdä kantapäät ja muut osat ilman tuskaa,
mutta silti niiden tekeminen tökkii.
Miten mielikuvituksetonta onkaan neuloa sama asia kaksi kertaa.
Pah!
Yleensä ruikutan neuloville ystävilleni satunnaista sukkapulaani ja
saan uudet käyttöön sitä kautta.
Onneksi.

Muutama vuosi sitten täällä blogistaniassa riehui vimma tehdä pitkät raitasukat Noro-langoista.
Itse en moiselle yllättäen lämmennyt.
Kunnes ...
piipahdin toissa viikolla Kummitätini kanssa Novitan myymälässä Korialla.
Huomasin ostavani kaksi kerää (eri väriä) Tico Tico-sukkalankaa
ja nyt ne sitten ovat puikoilla!
Puikot ovat kokoa 2,5mm ja bambua.
Ohje on Ullaneuleen.
Juju (se millä koukutin itseni tähän hommaan!) on se,
että sukat neulotaan kärjestä ylöspäin.
Hauskaa hommaa!

Langat on vielä keritty niin että toinen sukka tulee kerän ulkopuolelta ja
toinen tulee kerän sisäpuolelta.
Ei-neulojille täyttä hepreaa, mutta neulojat tietävät että
luvassa on syksyn ja alkutalven pimeää ja loskaa uhmaavat
iloisenkirjavat Peppi-sukat!!

Pieni keltainen pupu



Piipahdin eräänä kesäisenä päivänä Lankamaailman Nordian Oulunkylän myymälässä.
Se on kyllä aikamoinen paratiisi,
tosin itselleni siellä aina tuntuu käyvän hassusti.
Ei,
en tee konkurssia siellä,
enkä onnistu kantamaan kiloittain niitä jumalaisia lankoja sieltä ulos.
Päinvastoin.
En yleensä osta sieltä juuri mitään!
Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta.
Typyjen toivomuksesta ostin vain ohjevihkosen pieniin amigurumi eläimiin ja iloisen värisiä minikeriä puuvillalankaa.

Ensimmäinen eläin on nyt valmiina ja
seuraavakin on jo tulossa.
Ovat nämä kyllä aikamoisen ihania ja
mahdottoman helppoja ja mukavia tehdä!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Koruja ja lomakuulumisia








Näillä helteillä on pääpaino ollut
uimisella ja ei minkään-tekemisellä.
Kirjoja on kiva lukea ... hetki ...
virkkaaminen on mukaa ... hetken ...
kuuma tee on ihanaa ... hetken ...
saanette ehkä kiinni ajatuksesta?!

Koruja olen tosin tehnyt;
se on mukavaa eikä niin hikistä hommaa.

Työkaverin tyttö sai tuleviin juhliin mieluisan koru ja
työkaveri sai television uutisankkurin kaulassa pongatusta käädystä itselleen mieluisan version.
Ja tietenkin näistä jäi kuvat ottamatta ...

Maailman paras Vaimoni (ystävyyssuhteet ovat joskus hauskoja ja omituisia!)
tarvitsee juuri nyt itselleen ruusukvartsia voimaa tuomaan.
Lisäsin siihen vielä vuorikristallia, muutaman särölasihelmen sekä puisen ihanan ison helmen.
Toivomus oli ettei se saisi olla liian tyttömäinen ja vaaleanpunainen ja
mielestäni onnistuin aika hyvin toivomuksen toteuttamisessa;
onnekseni ruusukvartsi oli tällä kertaa enemmän valkoista kuin vaaleanpunaista.

Ihana toinen Ystäväni täytti hienot 50-vuotta ja
hänelle tein rannekorun ja korvakorut muhkeista laavakivistä ja sellaisista hassuista hopeoiduista palleroista.
Kuva jäi ottamatta näistäkin,
mutta nuo ruskeansävyiset tein itselleni hänen pitämiinsä mukaviin kesäjuhliin.

Lomalla on kyllä mukava olla!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Riippumattomia ajatuksia riippumatossa


Keskikesän ihanuuksia:
pötköttely riippumatossa hyvän kirjan kanssa,
ilman aikatauluja ja velvoitteita
- kesäloma alkaa tästä!

Hurjia suunnitelmia ei ole;
joitakin pieniä reissuja ihanien ihmisten luo,
pientä huoneidenvaihdosremonttia kotosalla
sekä mahdollisesti perinteinen mökkireissu pohjoiseen;
sinne, missä haaveilen juoksevani ilta-auringossa tukka hulmuten.

Yllätin itseni jo laatimasta "Lomalla tehtävien asioiden"-listaa,
kunnes päätin että peli poikki nyt heti!
Ei tarvitse aina suunnitella ja laatia listoja,
voihan ne asiat tehdä sopivassa hetkessä,
eteen sattuessa, mieleen juolahtaessa.
Miksi loman pitäisi olla suunniteltua, listan mukaista suorittamista?
Jos keittiön kaapit eivät tule siivotuksi tai ikkunat pestyiksi,
niin mitä sitten?
Kaatuuko maailma siihen?
Tuskinpa ...
tärkeämpää olisi mennä sinne minne nenä näyttää,
tutkimusmatkailijan asenteella.
Tapailla mukavia ihmisiä, ihmetellä elämää yhdessä.
Nauttia tässä ja nyt asenteella.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

BIB




Tänään on taas KIP-päivä eli Knit in Puplic-päivä,
joilloin kokoonnutaan laumoittain sinne tänne ympäri ämpäri maailmaa
puistoihin ja kahviloihin neulomaan.
Lisää tietoa voi kurkata vaikka Novitan-sivulta.
En liittynyt neulojien joukkoon tänäkään vuonna;
ei ollut oikein mahdollisuutta, ei mieluisaa seuraa eikä intoa.
Sen sijaan kaivoin pitkän tauon jälkeen koru-pakkini esille
ja vietin takapihalla ihan omaa BIB-päivää.
Bead in Backyard eli Helmeile takapihalla sujui oikein leppoisasti.
Mukana typyt, aurinko, ötökät ja melko lämmin ilma.

Korjailin rikkinäisiä koruja,
tein loppuun pari keskeneräistä ja
ennen kaikkea siivoilin kaaosta pakissa.

Ja suunnittelin mahdollisia tulevia töitä.
Aika mukavaa vapaapäiväpuuhaa!