Keskeneräiset kujeet

Keskeneräiset kujeet

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tilanne päällä

Jestas sentään,
nämä lomalaisen sadepäivät ovat vaarallisia.
Jotta pysyy pois netin lankalaareilta,
täytyy siivoilla omia varastojaan, pohtia ja tehdä suunnitelmia.

Keskeneräisten tilanne tällä hetkellä:
* Esikoistypyn villasukat
* Omat Inkeri-sukat (samanaikaisesti pyöröpuikolla)
* Pitkät Polku-sukat
* Fluormania raitapolvisukat
* Aviomihen kuutio-rahi Esteri ontelokuteesta
* Meadow Grass-huivi, joka eilen yllättäen jo päätyi puikoille Costa Rica - Kreikka jalkapallo-ottelun aikana  - kaikkea se fudis teettääkin!


Sormissa polttelevat:
* Ikuisuushaaveena Petroolin värinen tunika kahdesta erilaisesta langasta
(langat ja malli siis jo olemassa)
* Parrot-huivi punasävyisestä Vironvillasta


Valmiiksi olen saanut yllä olevan pienehkön tawashi-pesupalleron,
muutaman tuliaistiskirätin sekä
ihanalle työkaverille pari mukin alusta postikortin ja teen kera ilahduttamaan sadepäiviä.


Niin ja nyt täytynee tähän torppaan etsiä karstat (!!) jostakin:
ostin nimittäin itselleni Turun keskiaikamarkkinoilta värttinän!
Kyllä, ihmisen täytyy haastaa itseään ...
täällä siis tavoitteena oppia  myös se homma.
Onneksi on loma ja tällä viikolla ilmeisesti useita sadepäiviä (:

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Revontuli

Se on valmis!
Raskin neuloa ne viimeisetkin todella piiiiitkät kerrokset.
Sitten maltillinen liotus haaleassa Fairy-vedessä
- kyllä, Fairy toimii mielestäni paremmin kuin huuhteluaine!

Yön yli pingotus sohvan taustassa
- ei, ei mennyt Aviomiehellä hermo tässäkään toimenpiteessä!


Ja sitten aamulla kameran kanssa ulos:


Onhan se ihan jumalaisen kaunis,
ehkä kauneinta mitä olen neulonut!
Olen niin ylpeä huivista ja itsestäni,
tuntuu että ensimmäisen pitsihuivin jälkeen voin jo sanoa itseäni käsityöläiseksi.
Oi onnea!





keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Väliaikatietoja

Revontuli edelleen puikoilla.
On se hieno, on se niin kauniin värinen.
Aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa, kyllä,
(eräät kun ovat hieman pedantteja),
mutta oikeasti mukavaa ja koukuttavaa.


Menossa kerroksella 104,
edessä vielä 38 kerrosta + päättelykerros.
Ja pingotus. Tuskin maltan odottaa.
Ja silti huomaan hidastelevani, nautiskelevani.
Kyseessä kuitenkin yksi "unelmien neule".

Ihanaa!
Ei minulla muuta!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Välineurheilua

Harrastus vaatii oikeat ja hyvät välineet,
eikö niin? Lajissa kuin lajissa, väittäisin.
Tuli tuossa mieleeni kirjoitella lempivälineistä,
joita ilman tämä käsillä tekeminen ei onnistuisi.
Tai olisi ainakin hankalaa ja tylsempääkin.

Ykkösenä tietenkin lanka.
Kurkkaa vaikka edellinen postaus, jos et usko.
Ja ei, en ole totaalihifistelijä,
myös Novitan langat kelpaavat mainiosti.
Akryyliä ja keinokuituja en kyllä käytä. Yök.

 
Toisena puikot ja koukut.
Niissä luotan bambuun tai puuhun.
Olen hiljattain lahjoittanut lähes kaikki metalliset puikot ja koukut
tyttärien kässänopelle koululle, otti muuten ilomielin vastaan.
Suosikit ovat joko KnitPron Cubics tai
Knit Picksin Rainbow wood tai uutuutena Caspian wood.
Näillä lanka vain lentää puikoilta ja sukkaa pukkaa!
Ihanuus on myös Prymin pyöröpuikkosetti eri pituisilla kaapeleilla,
jossa kaikkea voi yhdistellä ja vaihtaa. Olen siihen jo lisäosiakin tilannut.

 
Kolmantena Kässäpussit.
Näitä toki ei voi olla liikaa.
Kankaisia, muovitettuja ... kauniita tavalla tai toisella.
Pienehköjä yhden työn pussseja tai isompia,
mikäli haluaa ottaa koko keskeneräisten arsenaalin mukaansa.

 
Ja neljäntenä seuraavat Puikko- ja koukkupussit.
Toki välineet säilyvät ehjinä ja hyvinä
kun ne säilyttää kunnolla ja suorana.
Sieltä ne myös löytää paremmin.

 
Viidentenä vihdoinkin Kaiken tarpeellisen pikkuinen sydänpurkki.
Miten pieneen peltipurkkiin mahtuukin kaikki tämä??
Neuloja, nappeja, apupuikkoja, sormustimia, omia kässämerkkejä,
perussukan ohje, suurennuslasi, pinsetit, silmukkamerkkejä, hakaneuloja ...

Lisävarusteina kässäpussin pohjalla lisäksi lähes aina
on myös käsi- ja huulirasvaa, viivotin ja nenäliinoja. Joskus myös suklaata.
Koskaan ei nimittäin tiedä mihin kässäpussin kanssa päätyy!

Ja viimeisenä: Lankalaarit.
Tarvitseeko tästäkään sanoa enempää?
Muovisia säilytyslaatikoita, kangaskasseja, muovipusseja,
pärekori, kangaskori ... lankaa on melko paljon.
Siellä täällä. Jemmassa.
Haaveilen sellaisesta vanhasta kaapista,
jossa kaikki langat ja tarvikkeet olisivat yhdessä paikassa,
helposti saatavilla ja nähtävissä. Jonain päivänä.

Millaisilla välineillä sinä urheilet? Mitkä ovat niitä lemppareita?

 

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

MIND THE GAP


Tiedättehän sen järjettömän tunteen,
kun palavasti rakastuu johonkin?
Ihmiseen, fiilikseen, paikkaan, kirjaan, lankaan ...
Minulle taisi käydä niin.
Yöllinen vaellus blogistaniassa toi eteeni langan,
jota vaan oli pakko saada.
Niin kova pakko,
että valvoin kahtena iltana koneen äärellä ollakseni ilmoitettuna aikana painamassa osta-nappia.
Ekana iltana valtava pettymys: jotkut muut ehtivät ensin.
Viikon kuluttua uudelleen ja jo lykästi.
Sitten polttavan kutkuttava odotus ... ja lopulta paketti Englannista.
Lankojen lanka saapui:


Se on pehmeää, kaunista, hyväntuoksuista, samettista ... todellakin täydellistä.
En tiedä raskinko koskaan käyttää sitä,
pitkään taidan vain tyytyä varovasti paijaamaan,
kauniisti katsomaan ja huokailemaan.
Mikä ihana ilmestys!


Kun se jonain päivänä päätyy puikoille,
siitä tulee palvotut unisukat,
joilla vain ja ainoastaan nukutaan.

Lanka on Trailing Cloudsin lanka,
joka on 100g:n vyyhti, 425m (464 yards),
75% British Bluefaced Leicester villaa ja 25% nylonia.
Sitä saa tilattua täältä.
Värit tulevat Lontoon metrokartasta.

Olen lähes sanaton ja rakastunut!