vanha pipo (kaupasta) oli kummasti pesussa kutistunut,
korvat vilkkuivat viime talvena pakkasessa.
Pyöröt vain suhisemaan ja
tuttu Cousteau tuloilleen.
Kipeä käsi viivästytti valmistumista,
mutta onneksi pipo lopulta valmistui juuri hääpäiväksi!
Lankana testasin Vikingin Wilmaa mustana.
Hyvin Novitan Nallen oloinen,
välillä vähän meinasi säikeet erottua ikävästi
ja oli paikoitellen aikamoista piiperrystä kolmosen puikoilla,
mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi.
Kärsivällisyysharjoituksia, sitähän nämäkin hetkittäin ovat.
Hieno siitä kuitenkin tuli,
kärsivällisyys palkittiin ja
mieskin taisi tykätä kun niin äsken virnisteli pipo päässään.
Tuo kavennus on vaan niin huippu tuossa pipossa,
ilahduttaa ja sykähdyttää aina uudelleen.
Ja istuu tajuttoman hyvin päässä.
