Kuutio

Meidän piharakennuksemme on vihdoinkin valmis.
Tarkoitus oli siis tehdä pieni pihavaja,
mutta pihalle tulikin hieno kesähuone terassin kera.
Neliömäisen muodon vuoksi ristimme sen Kuutioksi.
Mies suunnitteli ja rakensi,
minä sain sisustushommat.
Verhojen kohdalla päädyimme yksimielisesti ihanaan Jaffa-kankaaseen.
Isoin seinäpinta on lähes kokonaan ikkunaa,
joten kankaan leveys (150cm) ei yksin riittänyt.
En kuitenkaan pieneen tilaan halunnut kahta täyspitkää verhoa,
joten ompelin reunoihin levennykset keltaisesta.
Sain kangaskaupasta kaupanpäälliseksi n. 70cm kangasta,
siitä ompelin päätyseinän pikkuikkunaan verhon ja
vielä puolet tyynynpäällisestä,
toinen puoli on sitten sitä keltaista reunakangasta.
Kaverina on kaupan punainen tyyny.
Viltti on aitoa 70-lukua,
mutta se saattaa vielä muuttua punaiseksi fleece-huovaksi.

Tyttöjen yöretkiä ja löhöilyä varten hankimme taittopatjat ja
kätköistä löytyi myös ylimääräinen peili tilaa avartamaan.
Nurkassa on pieni hyllykkö radiota ja pelejä ja lukemista varten,
lattialla on farkkuinen pyöreä matto.
Löytyipä vielä vanha kellokin oikeissa väreissä ...

ja niin sisustus on lähes valmis.
Taulu nojailee toistaiseksi seinään,
sen lopullista paikkaa mietimme vielä.
Vain lamppu puuttuu,
mutta siihen on tosi kiva idea jo olemassa.
Toteutuksesta varmaankin tulee oma päivitys lähiaikoina!

Sohvalla

Löysin mielenkiintoisen ja insiroivan tekstin Harmaata arkea-blogista.
Tekstin ideana on siis se oma rakas neulonta-nurkkaus.

Minun paikkani ei ole nojatuoli,
tai en juurikaan käytä sitä neulomiseen,
sillä yleensä parkkeeraan kimpsuineni samaan kohtaan sohvalla.
Teemukin saa viereen näppärästi,
jalat ylös rahille,
telkkari on sopivalla etäisyydellä ja
läheisyyteen mahtuu useita muitakin perheenjäseniä.
Meillä on iso sohva ja
näin ollen sillä mahtuu hienosti tikuttelemaan,
vaikka vieruskaverin seuraksi saisikin.

Itse lankavarasto luuraa sohvan takana olevan ison puuarkun päällä.
Siellä on pari pienempää koria ja valtava kankainen kori,
josta löytyy jokunen metri lankaa.
Ja muutama (todellakin!) käsityö-kirja!

Yleensä tekeillä oleva käsityö on sohvannurkassa odottamassa.
Tällä hetkellä työn alla on joululahja rakkaalle ystävälle.
Valkoisessa pussukassa on pari pienempää hommaa odottamassa.
Sieltä pussukasta löytyy myös elintärkeä peltinen sydänpurkki,
jossa on päättelyneuloja, sakset, apupuikkoja, hakaneuloja, nappeja,
kangasmerkkejä, silmukkamerkkejä, puiccomitta ...
Pussukan päällä kaksi esikoistypyn päättelyä vailla olevaa joululahjaa.

 

Typyt ovat vahvasti seuranneet äidin jalanjäljissä:
sohvalla on myös esikoisen tekeillä oleva tuubikauluri ja
nuoremman typyn virkkaustyö ja piirrustusvälineet.

Ja sille isolle rahille on kiva silloin tällöin nostaa tällaisia käsillätekijöiden virvokkeita.
Pysyy virkeänä ja ravittuna. Myös sisäisesti,
sillä itse tekeminen hoitaa kuitenkin mieltä ja sielua niin paljon.
Joskus voisikin sitten tehdä jutun omituisimmista ja erikoisimmista neulontapaikoista.
Minun listalle pääsisivät ainakin perinteiset julkiset kulkuvälineet, kahvilat, hiekkaranta, Tallinnan laiva, puisto, työpalaverit ...
mutta palataan tähän ehkä toisella kertaa!

Matto

Olen kutonut, oikeasti kutonut.
Olin nimittäin Hakunilassa, Taito Uusimaan käsityökeskuksessa Kälyni kanssa
mattoa kutomassa.
2 metrinen, vihreän harmaa matto keittiöön on valmis.
Alusta loppuun itse tehty.

Kuteet, trikoiset, ostin Lankamaailma Nordiasta ja
lisäksi käytin yhden pussilakanasetin kuteeena napakoittamaan mattoa.

Solmiminen ja päiden kanttaus on vielä edessä,
mutta en malta enää,
pakko julkaista kuvia täällä.
Olen niin kovin ylpeä itsestäni!

Ihan(asti) pihalla

Retiisit kasvavat humisten.

Porkkanassa on pienet, hennot alut.

Minttu käyttäytyy varsin kurittomasti.

Ruohosipulikin kukkii niin kauniisti.

Puutarhakuutiomme valmistuu huimaa vauhtia.
Huomaa että talossa (ja pihalla!) on ammattimies.

Ja kaikkea tätä tarkoin vartioi eräs tärkeä tyyppi...