Seuraavana päivänä

Mukavien juhlien jälkeen on seuraavana päivänä usein hieman hontelo olo.
Se toki voi olla seurausta useasta asiasta,
tänään syynä taisi olla aamutunneille venynyt mukavan illan viettäminen.
Seuraavana päivänä tarvitaan usein päiväunet,
lohturuokaa, paljon hyvää teetä (lasissa oman keittiöpuutarhan minttua ja hunajaa keitetyn veden kanssa) ja
ehkäpä pientä puuhaa pitämään liikettä yllä.
Tein muutamat korvakorut Karnaluksista löytyneistä helmistä:

Lisäksi tein rannekorun ystäväni M:n synttymäpäivän kunniaksi.
Paketissa kavereina kaksi uutta tiskirättiä Hanko-langasta.

Huomiselle päivälle jäi pieni puuha näistä:

Jämäkudekorit

Hieman soveltaen pariakin eri ohjetta
(Suuri Käsityö 7/2012 & Uudet Käsityöt 2/2012)
virkkasin 7mm koukulla pari leipäkoria maton ylijäämistä.
Harmaa jää kotiin ja vihreä lähtee tänään ystäväni E:n illanistujaisiin tuliasiksi.
Helppoa ja mukavaa virkkailua,
kuin myös melko nopeaa.
Vihreä oli paljon napakampaa kudetta kuin harmaa ja
paksua kudetta saa vaan vääntää aika lailla,
joten voi olla että maton louskuttamisen ja näiden jälkeen hartiat kaipaavat hieman lepoa!

Käsitöistä ja töistä

Mielenkiintoinen artikkeli tässä.

"Käsityöt ovat aivojen herkkua"
- ihastuttava ajatus!

Oma työni on sellaista että näkyvää tulosta ei useinkaan synny.
Kotona loputon raivaaminen ja tavaroiden paikoilleen laittaminen ei näy missään.
Siksi rakastan käsitöitä:
näkyvää tulosta syntyy heti.
Lisäksi saa kauniita käyttöesineitä;
vaatteita ja koruja vaikka.
Lisäksi kivoja lahjoja;
omatekemä ilahduttaa lähes poikkeuksetta saajaansa.

Mattoa kutoessani mietin kovasti käsillä tekemistä ammattina.
Millaista oikeasti olisi esimerkiksi pyörittää sitä ikiomaa
lankakauppa-kahvilaa ja pitää vaikkapa sukka- tai korukursseja iltaisin.
Jaksaisiko sitä aina uudestaan ja uudestaan ilahtua vaikkapa kantapään tekemisen opettamisesta?
Innostuisiko silloin enää itse virkkaamaan kasapäin Isoäidin neliöitä?
Jaksaisiko neuloa tiskirättejä omaan kotiin, jos niitä "pitäisi" neuloa myyntitiskiin?
Hmmmm ... vastaus jäi avoimeksi,
mutta kuitenkin ajatus käsillä tekemisestä ammattina on houkutteleva.
Ja varmasti raskasta, vaativaa, hermoja ja epävarmuuden sietämisen taitoa kysyvää.

Kuvina tässä Kaija Papun virkkaaman poliisiauton yksityiskohtia.
Lisää projektista voit lukea täältä.
Mikä herkkupala! Mikä taidonnäyte!
Löytyy siis Kiasman aulasta,
kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Taidetta voi tosiaankin tehdä myös virkkaamalla.

Matto

Olen kutonut, oikeasti kutonut.
Olin nimittäin Hakunilassa, Taito Uusimaan käsityökeskuksessa Kälyni kanssa
mattoa kutomassa.
2 metrinen, vihreän harmaa matto keittiöön on valmis.
Alusta loppuun itse tehty.

Kuteet, trikoiset, ostin Lankamaailma Nordiasta ja
lisäksi käytin yhden pussilakanasetin kuteeena napakoittamaan mattoa.

Solmiminen ja päiden kanttaus on vielä edessä,
mutta en malta enää,
pakko julkaista kuvia täällä.
Olen niin kovin ylpeä itsestäni!

Valmis!

Siskon villapaita valmistui torstai-iltana.
Heti perjantai-aamuna tapahtui virallinen luovutus uudelle omistajalle.
En tiedä kumpi oli onnellisempi tai tyytyväisempi,
minä vai sisko.
Rakkaalle ihmiselle omin käsin tehdyn asian antaminen on juhlaa!
Ja tekeminen haaste.

Uusi aikakausi alkoi,
merkittävin keskeneräinen projekti on valmis.
Mitäs nyt?!
Pitääkö blogin nimi vaihtaa,
voiko vielä jatkaa?
No, onneksi Keskeneräisiä töitä minulla on edelleen, useita,
kuten keskeneräisiä kirjojakin.
Joten ei hätää,
pysyn linjoilla ja raportoin tuotoksista.
Ja keskeneräisyyksistäkin.