Siskon villapaita valmistui torstai-iltana.
Heti perjantai-aamuna tapahtui virallinen luovutus uudelle omistajalle.
En tiedä kumpi oli onnellisempi tai tyytyväisempi,
minä vai sisko.
Rakkaalle ihmiselle omin käsin tehdyn asian antaminen on juhlaa!
Ja tekeminen haaste.
Uusi aikakausi alkoi,
merkittävin keskeneräinen projekti on valmis.
Mitäs nyt?!
Pitääkö blogin nimi vaihtaa,
voiko vielä jatkaa?
No, onneksi Keskeneräisiä töitä minulla on edelleen, useita,
kuten keskeneräisiä kirjojakin.
Joten ei hätää,
pysyn linjoilla ja raportoin tuotoksista.
Ja keskeneräisyyksistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti