Vauvan peitto

Työkaverini sai vihdoinkin vauvan, pienen suloisen pojan.
Tilkkupeitto on ollut jo kauan valmiina odottamassa ja
sain sen viimein vietyä uudelle omistajalle.
Kovin oli mieluisa lahja,
ainakin vanhemmille!
Minulla on ollut tuollaisia merkkejä jo vuosia,
niissä lukee: Omin käsin tehnyt xxx.
Niiden kiinnittäminen valmiiseen käsityöhön on aina ollut jotenkin haastavaa ja
niinpä käyttö on jäänyt kovin vähälle.
Koti asemalla-blogissa oli hauska tapa käyttää merkkejä ja
surutta kopioin sen.
Laitoin siis pienen napin avulla sen kiinni peiton reunaan.
Hauska, eikös vain?

10 hyvän mielen asiaa

Ihana Fredrika haastoi mukaan listaamaan 10 asiaa,
jotka saavat minut hyvälle mielelle.

Tämä sopii niin hyvin tällaiseen ihanaan aurinkoiseen kevätpäivään,
että nappasin heti mukaani.

1. Perhe. Minulla on maailman ihanin ja kiltein aviomies, joka on kesyttänyt tämän Kotilohikäärmeen täysin. Meillä on kaksi ihastuttavaa Tytärtä, jotka ovat ihan parhaita. En tiedä, enkä edes uskalla ajatella, millaista elämä olisi ilman heitä. Hyvää kannatti odottaa - olemme Mieheni kanssa olleet yhdessä vasta 13 vuotta. Kotiin on aina ihana tulla, kun tietää ketkä siellä odottavat.
Perheeseeni tietenkin kuuluvat myös ihana Isosisko siippoineen, rakas Käly, Äiti, Kummitäti ja Miehensä, Appivanhemmat ... kyllä perhe koko isossa mittakaavassaan on tärkeä hyvän mielen ylläpitäjä. Tukiverkko.

2. Ystävät. Minua on siunattu NIIN ihanilla ja hienoilla ystävillä. Osa on pitkän yhteisen matkan takaa ja osa on lyhyemmän ajan ystäviä, mutta yhtä kaikki, korvaamattomia ja tärkeitä ovat. Heistä ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle.

3. Musiikki. En itse ole kovinkaan musikaalinen tai lahjakas laulamaan, mutta rakastan musiikkia. En voi kuvitella elämää ilman musiikkia. Nykyisin liikutun (=tirahdan itkuun!) kauniista musiikista; piirre jota lapsena aina ihmettelin Mummossani.Vahvat ja persoonalliset naislaulajat ovat tämänhetkisiä lemppareita. Ja Elvis menee aina.

4. Luonto. Luonto on tärkeä. Kotona meillä ei ole verhoja ollenkaan (paitsi tietenkin sälekaihtimet), sillä rakastan vuodenaikojen vaihtelua ikkunan takana. Asumme metsän reunalla ja jänikset ja linnut kuuluvat vakivierailijoihin pihallamme. Ja ne käärmeet, ne toki voisivat pysyä poissa pihastamme ... yök! Metsäretkeily hyvien eväiden kanssa saa tietenkin aina hyvälle mielelle.

5. Juoksu. Käsittämätön juttu, mutta rakastan juoksemista. Se tunne, mikä on hyvän lenkin jälkeen. Se tunne, mikä tulee siitä kun huomaa että jaksaa pidemmän matkan kuin edellisellä kerralla. Vauhti ei tällaisella pullerolla lohikäärmeellä päätä huimaa, mutta tärkeintä onkin liike, eteenpäin meneminen. Juokseminen on helpoin ja nopein tapa nollata pää, juoksulenkki piristää aina.

6. Käsityöt. Rakastan lähes kaikenlaista näpräämistä, se on niin terapeuttista ja rentouttavaa. Osaan virkata, neuloa, tehdä koruja usealla eri tekniikalla, entisöidä puuhuonekaluja, taitella origameja ... mutta olen silti aina valmis kokeilemaan uutta. On ihanaa saada jotakin valmista aikaan ja nähdä tulos. Siksi siitä tulee niin hyvälle mielelle.

7.Työ. Oikeasti, työni saa minut hyvälle mielelle. Minulla on upea ja osaava esimies, loistavat läheisimmät työtoverit, osaavat "Rouvat" alaisina. Asiakkaat, joita varten työtäni teen, ovat lähes poikkeuksetta miellyttäviä. Myös koko ison työyhteisöni sisälle mahtuu varsinaisia helmiä työkavereiksi. Työni on mielekästä ja palkistevaa, hetkittäisen haastavuudenkin kohdatessa. Aina työni ei ole kivaa, mutta pidän siitä silti. Töihin meneminen on lähes aina innostavaa, eikä vähiten siksi että ajan upeiden maisemien läpi yhteensä 60km päivässä. Vuodenaikojen vaihtelut ilahduttavat tässäkin kohdin.

8. Tee.  Pieni, merkittävä ja varsin usein ilahduttava asia. Lämmin kuppi maistuvaa, kaunista teetä. Kupista nyt puhumattakaan. Olenko joskus maininnut, että ikäänkuin kerään teemukeja? Niitä on, noh, aika monta jo. Hyvää teetä kauniista mukista - mikä ilo.

9.  Kirjat. Lukeminen on ilahduttavaa. Avaamalla kirjan pääsee helposti irti arjesta, ihan minne päin maailmaa tahansa. Sanat ovat kauniita ja mielenkiintoisia, suomen kieli on rikasta. Luen myös englanniksi, se on avartavaa ja ilahduttavaa - kiitos rakas Great Auntie, tämä on sinun ansiotasi! Myös käsityökirjojen selaaminen tuo iloa elämään - ihania ideota ja kauniita kuvia, aivan käden ulottuvilla. Ja opiskeleminen, sekin tuo iloa, vaikka luvattoman usein tehtävät jäävätkin "paineessa syntyy timantteja" viimetinkaan.

10. Arki. Tasapaksu, hyvin rullaava arki tuo hyvän mielen. En kaipaa extreme-kokemuksia tai yllätyskäänteitä, näin on hyvä olla. Kunhan kaikki läheiseni  - ja minä itse- olemme terveitä ja voimme hyvin. Se riittää hyvän mielen aikaansaajaksi.

Haastan mukaan tähän Tuulin, Miretin ja ihan kenet tahansa tänne eksyvän lukijan. Tee se vaikka paperille, jos et bloggaile! Tästä saattaa nimittäin tulla luvattoman hyvälle mielelle!

P.S. Ystäväni M mietti eilen Vappupirskeissään listani järjestystä: kuinka ihmeessä juoksu on ennen käsitöitä?! Ihme ja kumma tosiaan - järjestys on kuitenkin täysin satunnainen ja kirjoitettu nopeasti päähän pulpahtavista asioista, ei tärkeys- tai paremmuusjärjestys!

Pikku-pipot Jorviin

Facebookissa ystäväni jakoi linkkiä,
jossa kerrottiin että Jorvin sairaalassa siirrytään vastasyntyneiden osastolla oikeista vauvan pipoista siihen kamalaan verkkomaiseen tuubiin.
Helsingin sanomissa oli myös juttu teko-ohjeineen torstaina.
Onneksi kätilö Airi Kilpiäinen on käsityötaitoinen ja ryhtyi vastaiskuun - neulomaan vauvoille pipoja.
Ja niin Martat ja muut käsityöihmiset nappasivat idean ja siitä se sitten lähti ...
nyt pipoja tulee ympäri Suomea Jorviin.
Mahtavaa!!
Vastasyntyneet saavat nätit itsetehdyt pipot,
jotka saa luvan kanssa pitää ikiomina.

Pitihän täällä tähän(kin) osallistua ...
olenhan kaksi ihanaa pimua Jorvista kotiin kantanut!

Tässä pipot:

Pöllöilyä

Kuten jo aiemmin mainitsin,
on pöllö toinen minun lempieläimistäni.
Siihen liittyy viisautta, salaperäisyyttä ja tarkkanäköisyyttä,
jota haikailen joskus vanhana omaavani.

Typyille tehtyjen amigurumien jälkeen oli pakko tarttua koukkuun ja
pöllöhän sieltä lennähti.
Hieman muotopuoli,
mutta ehkä edes pöllöt eivät ole täydellisiä?!
Tämä on kyllä koukuttavaa ....
mitäköhän sitä seuraavaksi nykertäisi?!

Fiina Pingfiini

Leppoisan vapaan kunniaksi hieman keskeneräisten kaivelua
ja valmistumista
- Esikoistypyn haaveilema amigurumi-pingviini on valmis!

Ohje oli jossakin kirjastosta jo viime kesänä lainatussa kirjassa.
Helppoa hommaa,
pientä ihanaa nykertämistä.
Valmistuu joutuisasti,
vaatii tosin tietynlaisen leppoisan, kiireettömän mielen.

Mutta on se nätti.
Ja nätti on tuo poseerauspaikkakin
- minun synttärilahjaksi saamani 8kg:n kahvakuula!
Istuu hyvin käteen ja on kauniin värinenkin.

Lähes ilmainen olkalaukku!

Kävin hakemassa antibiootit poskiontelotulehdukseen ja
hieman lohtushoppailin.
Tai oikeastaa hain itselleni lähes ilmaisen laukun!
Minulla oli jemmassa lahjakortti
ja kun satuin hiljattain hankkimaan kanta-asiakaskortin ko. liikkeeseen,
sain "kiitokseksi" siitä myös lahjakortin.
Näiden ansiosta maksoin laukusta vain viidenneksen sen hinnasta!
Selitys hyväksytty?!

Oikeastaan tällä värillähän ei ollut mitään tekemistä hankinnan kanssa ...
uskotteko?!

Sopii muuten täydellisesti näiden kanssa!

Silmuja

Ystävyys on ihmeellinen asia.
Olen istunut pari päivää sohvalla ja hissukseen virkannut ja miettinyt.
Flunssa yrittää nujertaa, ei jaksa katsoa edes leffoja.
Onneksi on ihanaa musiikkia (Helene Segara ja Humaine tänään),
hyvää teetä kauniista kupista
ja ihania ajatuksia pää täynnä.
Ystävyydestä vaikka.
Miten tärkeää on eri elämän vaihessa saada rinnalleen ystäviä.

Sellaisia, jotka jakavat ilot, surut ja ne hassut hetket.
Näkevät sinut räkä poskella, tarjoavat nenäliinaa ja ovat lähellä.
Opastavat luontevasti "isojen tyttöjen" maailmaan,
koska sillä hetkellä oma isosisko ei ole saatavilla.
Rohkaisevat maailmalle ja kannustavat suurissa päätöksissä.
Nauraa käkättävät päättömille asioille
- vaikkapa mintun tuoksuiselle (!) mangolle ja
lailliselle maahanmuuttajalle ... niin että melkein pissa tulee housuun.

Ja miten tärkeää on itse saada olla läsnä ystävälle hänen eri vaiheissaan.
Tarjota nenäliinaa ihmissuhteen päättyessä,
juoda litratolkulla hyvää teetä ja
iloita pakahduttavasta ihastumisen tunteesta,
silloin kun epäusko sellaisen tunteen löytymisestä oli jo lähes kadonnut.

Ystäviä on niin monenlaisia,
ystävyyksiä on niin monenlaisia.
Ei niitä voi verrata tai arvottaa,
ei edes onneksi tarvitse.
Koen olevani kovin siunattu ystävieni kanssa,
miten elämä onkaan kuljettanut luokseni toinen toistaan ihanampia ihmisiä.
Miten hienoa, että mukana on ihmisiä vuosikymmenten takaa ja
uusia ihmisiä vähän lähemmästä menneisyydestä.

Näissä mietteisssä ajattelin ystävääni Saaraa.
Yhteinen matkamme alkoi lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Olen juhlinut vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat ja ne kaikkein tärkeimmät juhlat
- häät -
hänen tekemissään puvuissa.
Ihania vaatteita, ihania yhteisiä hetkiä suunnittelun,
sovittamisen ja juhlimisen äärellä!
Myös Typyjen kastemekko on Saaran käsialaa.

Piipahdin eräänä iltana hänen luonaan nauttimassa lasillisen taivaallista portviiniä ja
hän ihastui pipooni ja siitä se ajatus sitten lähti ..

Rakkaalle Saaralle neuloin Tosi SiistinTeinipipon ja
virkkasin E:n  ohjeella helpon ja nopean kiepsautushuivin kaveriksi.
Lanka on uusi tuttavuus Novitalta,
Silmu, puikkoina 6½mm bambut ja koukkuna Knit Picksin 7mm.
Viehättävä lanka käsitellä,
huolimatta mykkyröistä soljuvaa ja miellyttävää käsitellä.
Kaikkinensa lanka on mielestäni varsin saajansa mukainen
-täyteläinen, pehmeä, monisävyinen, kaunis ja mystinen!