Pöllösukat

Edellinen toimintailta martoissa liittyi siis siihen että
innostuin suorittamaan seuraavan opintokokonaisuuden eli
tällä kertaa Harrastusmerkin käsitöistä.
Siinä piti annetun ohjeistuksen mukaan tutustua valittuun aiheeseen ja tehdä joku askartelu.
Tutustuin helmitöihin ja toisena tehtävänä kokeilin helmien käyttämistä neuleissa.
Oi ihan pakko,
sillä ihanat pöllösukat ovat minua huhuilleet jo kauan.

Ohjeen löysin näppärästi täältä,
lankana ihastuttava Austermann Step 6 Scotland Colors, Loch Ness sävyssä,
suikot 3,5mm Caspian Woodit.
Helmisilmät ovat ruskeita pieniä puuhelmiä.

Lanka, puikot ja sormet juoksivat kolmen päivän koulutuksessa;
onneksi piti matkustaa Jyväskylään asti opimaan eli junamatkaakin riitti.
Helppo ja kiva malli, ohjeet selkeät ja
helmien pujottaminen koruvaijerinpätkän avulla onnistui tosi vaivattomasti.

Ihanat sukat,
ei voi muuta sanoa!
En kyllä ole varma raaskiiko näitä ikinä käyttää!

Virkattu vauvanpeitto (siitä lähipäivinä lisää) on loppusuoralla,
seuraava nopea neule saattaa olla tässä:



Uusi ulkolupuku sisältää hieman pinkkiä - kyllä, minulla!! -
mikä ihana tekosyy tehdä uusi pipo!
Eikö?!

Puhdistuslaput

Lisää juttuja liittyen marttailuun.
Järjestimme omissa martoissamme illan pienten nysväilyjen merkeissä.
Pieniä turhakkeita, pienellä rahalla ja vaivalla.

E virkkautti hassunhauskoja patasuteja.
Tarlatania leikataan suikaliksi ja virkatan sitten tuollaiseksi palluraksi.

Minä virkkautin puuvillaisista jämistä puhdistuslappuja,
tiedättehän, kestäviä ja pestäviä vanulappuja.
Helppo ohje löytyy täältä.

Lisäksi neuvoin miten voi väänellä rautalangasta, kivistä ja helmistä hassuja pöytäliinan painoja terassin liinaa paikoillaan pitämään.
Ihan tuskaisia tehdä, rautalanka luisuu ja on ärsyttävä työstää ...
kuumaliimaakin piti käyttää. Pöh.
Kiva idea, mutta ei oikein mielestäni toiminut.
Ihan hauskan näköinen kuitenkin tästä mallista tuli.

Ilta oli hauska, täynnä tekemistä ja tohinaa.
Naurua ja ihania tuoreita pullia kera kaffen tai teen ...
mitä muuta voisi arki-illalta toivoa!

Pikkuruisia

Neuloin elämäni pienimmät villasukat!
Ihan ovat seiskaveikkaa ja 3mm Cubicseilla tehdyt,
9 silmukkaa ja periaatteessa kantapäätäkin tein.
Seuraavat teen hieman ohuemmalla langalla ja pienillä muutoksilla,
mutta kyllä nämä silti käyttöön pääsevät.

Saajana siis nuoremman Typyn Pullip-nukke, Veronica nimeltään.
Sellainen "ei-leikittävä" nukke, vaan puettava ja kuvailtava.
Japanilainen keräilynukke periaatteessa.
Hauskaa hommaa on,
sivusta kun olen Typyn touhuja seurannut.
Piti äidinkin hieman osallistua ...
ja nyt on Veronicalla siis villasukat.
Ja pipo.
Ja kaulaliina.
Ja lapaset.
Ja nyt mietin jo villapaitaa ...
ja jopa ompelukoneen esiin kaivamista ...

Piirakkasukat

Neuloin elämäni ensimmäiset piirkkasukat.
Mielestäni omalla tavallaan kaunis malli,
jotenkin perinteitä ja vanhaa aikaa huokuva.
Lankana Novitan seiskaveikka,
puikkona taas luotettavat Knit Picksin Rainbow Woodit ja Caspian Woodit.
Ohjeen nappasin täältä,
kun en löytänyt Novitan ensimmäistä Sukkalehteä sopivasti.

Neuloin sukat näppärästi samaan aikaan, molemmat omilla puikoillaan:
ensin ensimmäiseen varren, sitten toiseen varren,
sitten ensimmäinen kantapää, toinen kantapää ...
näin pysyin koko ajan omissa sävellyksissäni mukana,
eikä tarvitse sitten tuijotella valmista sukkaa ja
miettiä epätoivoisena että miten minä tämän silloin oikein teinkään.

Aika nätit perusharmaat sukat sain.
Luulen että näistä tulee uudet unisukat.
Testaan ne tulevalla viikolla työreissulla Jyväskylässä, hotellissa yöpyessäni.
Muuten, ensimmäinen asia jonka tuolle reissulle mukaan huolella pakkasin,
oli kässäkassi. Tietenkin!

Lukemisesta

Käsitöiden ohella rakas harrastukseni on lukeminen.
Voiko lukemista mielestäsi sanoa harrastukseksi?
Olen sitä miettinyt viime aikoina ja
tullut tulokseen että varmaankin voi.
Jos vaikkapa lukee paljon ja jopa tavoitteellisesti.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Minun kohdallani se tarkoittaa vähintään 52 kirjaa vuodessa.
Kokonaisia, läpi luettuja kirjoja.
En koskaan laske mukaan niitä kirjoja jotka aloitan,
mutta jotka sitten syystä tai toisesta jäävät kesken.
Saako niin tehdä? Jättää kirjan kesken?
Kyllä mielestäni saa.
Mikäli kirja ei kulje tai sen kieli on huonoa,
mikäli siitä tulee lukijalle ylipääsemättömän paha tai huono mieli.
Saahan radiostakin valita toisen kanavan mikäli musiikki on huonoa
tai lopettaa elokuvan kesken mikäli se ei miellytä.
Miksei siis kirjaa?!

Viime vuonna luin 51 ja puoli kirjaa.
Viimeisimmän aloitin pari päivää ennen vuoden vaihtumista ja
ehdin reilusta 300 sivusta lukea n. 180.
Aika loppui kesken. Aloitin siis tämän vuoden listan puolikkaalla kirjalla (:
Pääsin mielstäni maalin suht kunnialla.
Tai no, onhan tuo 51 ja ½ kirjaa aika hyvä.
Siis tosi hyvä. Kaiken muun ohella.
Perheen. Työn. Harrastusten. Käsitöiden. Ja sen sellaisen.

 
Viime vuonna ryhdyin jossain kohti kahlaamaan läpi täällä ollutta lukuhaastetta.
Aika pitkälle sain rasteja listalle,
mutta sitten iski turtumus.
Lukeminen ei enää huvittanut, maistui tympeältä.
Haluan lukea sitä mikä huvittaa, sitä mitä suositellaan.
Sitä mitä tarttuu mukaan kirjastosta, sitä mistä mainitaan lehdissä, blogeissa.
Unohdin listan ja taas alkoi lukeminen maistua.
Mutta. Voi se lista silti olla hyvä, en sitä täysin tyrmää.
Vaikkapa sellaiselle joka ei oikein tiedä mistä aloittaisi.
Tai joka on jo lukenut tositosi paljon.
Jos et tiedä mistä aloittaa,
kurkistapa tämän vuoden listaa täältä.

Tämä vuosi on siis jo korkattu.
1 ja ½ luettu ja kolmaskin jo aloitettu.
Tästä tulee hyvä lukuvuosi,
tuskin maltan odottaa.
Ainakin se 52 kirjaa.
Sovitaanko niin?!

Mihin se meni?!

Se loppuvuosi 2015 nimittäin?!
Ihan kamalaa että blogiin jäi noin iso tyhjyys,
ihan vahingossa.
Syksy oli sanalla sanoen hengistyttävä. Ja tolkuttoman nopea.
Ei erityisemmin ikävä tai vaikea,
mutta ohikiitävä. Ja hengästyttävä.

Välillä tein käsitöitä marras- joulukuussakin. Onneksi.
Ne kun ovat lukemisen ohella henkireikä kaikkeen arkeen ja hoppuun.

Punaiset valepalmikolla (uusi, ihana tuttvuus!) varustetut sukat tein Marttojen langoilla
Aurorakotiin jotakuta mummelia ilahduttamaan.
Lankana seiskaveikka, puikot 3,5mm Cubicksit.
On muuten sellainen kantapää että vanhat sukankutoja-Martat olivat ihan liekessä.
Kovasti sain kehuja! Ja ihan itse kehittelin sen tehdessäni.
Wow, hyvä minä!

Tein myös hilpeän amigurumi-mustekalan,
hän päätynee erääseen lehteen ...
sitä sitten aikanaan myöhemmin!

Siskolle tein pyynnöstään joululahjaksi pitkät polvisukat.
Perusohjeena käytin takuuvarmaa Novitan pitkien polvisukkien ohjetta,
joka löytyy täältä blogistakin jostain.
Lankana Novitan Aapo ja Regian Fluormanian loput,
omista sukista jäännyt lanka.
Resorissa ja koko matkan jalassa takana kulkee valepalmikkoa.
Kivat sukat ja mieluisat saajalle, ovat kuulemma päivittäisessä käytössä.

Niin ja tietenkin oli pakko kokeilla The Valopalloa ...
koska Fb:ssä kaikki muutkin.


Lankalaareilta löytyi vain Kotiväkeä valkoisena,
hieman ehkä turhan paksu lanka palloon,
mutta tein sitte vain yhden isohkon pallon ja se riittää.
Ja täytyy itsekin myöntää:
on se uskomattoman hieno!

Lisäksi tietenkin väkkäsin n. 100 joulukorttia itse,
joten ei se loppuvuosi ihan löysäillessä mennyt.
Hyvillä mielin vuosi vaihtui,
kohti uusia seikkailuja ja ennen kaikkea uusia käsityöhaasteita!