Voiko lukemista mielestäsi sanoa harrastukseksi?
Olen sitä miettinyt viime aikoina ja
tullut tulokseen että varmaankin voi.
Jos vaikkapa lukee paljon ja jopa tavoitteellisesti.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Minun kohdallani se tarkoittaa vähintään 52 kirjaa vuodessa.
Kokonaisia, läpi luettuja kirjoja.
En koskaan laske mukaan niitä kirjoja jotka aloitan,
mutta jotka sitten syystä tai toisesta jäävät kesken.
Saako niin tehdä? Jättää kirjan kesken?
Kyllä mielestäni saa.
Mikäli kirja ei kulje tai sen kieli on huonoa,
mikäli siitä tulee lukijalle ylipääsemättömän paha tai huono mieli.
Saahan radiostakin valita toisen kanavan mikäli musiikki on huonoa
tai lopettaa elokuvan kesken mikäli se ei miellytä.
Miksei siis kirjaa?!
Viime vuonna luin 51 ja puoli kirjaa.
Viimeisimmän aloitin pari päivää ennen vuoden vaihtumista ja
ehdin reilusta 300 sivusta lukea n. 180.
Aika loppui kesken. Aloitin siis tämän vuoden listan puolikkaalla kirjalla (:
Pääsin mielstäni maalin suht kunnialla.
Tai no, onhan tuo 51 ja ½ kirjaa aika hyvä.
Siis tosi hyvä. Kaiken muun ohella.
Perheen. Työn. Harrastusten. Käsitöiden. Ja sen sellaisen.
Viime vuonna ryhdyin jossain kohti kahlaamaan läpi täällä ollutta lukuhaastetta.
Aika pitkälle sain rasteja listalle,
mutta sitten iski turtumus.
Lukeminen ei enää huvittanut, maistui tympeältä.
Haluan lukea sitä mikä huvittaa, sitä mitä suositellaan.
Sitä mitä tarttuu mukaan kirjastosta, sitä mistä mainitaan lehdissä, blogeissa.
Unohdin listan ja taas alkoi lukeminen maistua.
Mutta. Voi se lista silti olla hyvä, en sitä täysin tyrmää.
Vaikkapa sellaiselle joka ei oikein tiedä mistä aloittaisi.
Tai joka on jo lukenut tositosi paljon.
Jos et tiedä mistä aloittaa,
kurkistapa tämän vuoden listaa täältä.
Tämä vuosi on siis jo korkattu.
1 ja ½ luettu ja kolmaskin jo aloitettu.
Tästä tulee hyvä lukuvuosi,
tuskin maltan odottaa.
Ainakin se 52 kirjaa.
Sovitaanko niin?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti