Juoksu-kuulumisia

Viisi kilometriä juosten on nyt koettu,
jopa kolmeen kertaan saman viikon sisällä.
Hengissä ollaan ja intoa riittää yhä.
Ihmeellinen, koukuttava asia tuo juokseminen.
Ajatus kirkastuu ja mieli virkistyy sitä mukaa kun metrejä kertyy.
Halpaa terapiaa!
Tänään aivan olin sykähtyä lyhyellä, kevyellä juoksulenkilläni.
Aurinko paistoi, siellä täällä paljasta asfalttia
-mikä nautinto juosta!
Ja onnellisinta on se, että tästä ne kelit vain parenevat.
Juoksuystäväni S:n kanssa haaveilemme t-paita keleistä
ja tänään ilmassa oli jo aavistus siitä. Onni!
Onni on myös se että on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteen.
Välitavoite tosin, mutta saavutettu sellainen kuitenkin.
Yksi keskeneräinen asia on muuttunut ... hmm, ei valmiiksi, mutta valmiimmaksi.
Hieno tunne.
Hyvä minä, sisukas ja itseeni uskova nainen!

Kuvassa muuten paikka,
jossa aion ensi kesänä juosta tukka hulmuten.
Hailuodossa riittää rantaa ja pitkospuuta juoksijalle.
Tulossa ollaan,
t-paita päällä!

Koruja Korukahvilasta

Ystäväni Fredrikan kannustuksesta ja pyynnöstä
esittelen muutaman lauantaina valmistuneen korun.
Ylimmäisenä ystäväni E:n mallista suoraan kopioitu
rannekoru ja siihen sopivat korvakorut.
Vihreitä pienehköjä puuhelmiä ja vielä pienempiä hopeoituja helmiä
muistivaijeriin pujoteltuna.
Päissä on sellaiset hassut pienet hopeoidut "killuttimet".
Alla jo aikaisemmin tekemäni ametistikaulakoru,
pieniä hopeahelmiä, lukko s-lukko Sinellistä.
Korukahvilassa tein siihen riipuksen intialaisesta lasihelmestä ja
hopeoidusta 0,8mm kuparilangasta.
Kiinnitys papukaijalukolla.
Korvikset ametistia ja hopeaa,
ne myös aiemmin tehdyt.
Uusien korujen myötä kasvaa niiden säilytysongelma
-miten ne saisi kauniisti esille ja säilöön?
Onko hyviä ideoita?

Aina oikein-huivi

Viron villa odotti tekijäänsä laatikossa aika kauan.
Oikeastaan haaveena oli Revontuli-huivi,
mutta kärsivällisyys ei riittänyt.
Sitten löysin Tiinan blogista mukavan ohjeen tähän huiviin,
ja siitä se sitten lähti.
Helppo malli,
mukavaa kokous- ja tv:n katselu-tikuttelua.
Pyöröpuikot 4mm ja
lanka tosiaan liukuvärjättyä Vironvillaa,
tilasin sen aikoinaan Tinttamarellista.
Ihana karhea, hieman lampaan hajuinen lanka.
Valmiin huivin uitin Fairy-vedessä ja
kuivatin tasona pyyhkeen päällä olohuoneen lattialla.
Pehmeni huivi kylvystä hieman.
Ihana, kaunis ja lämmin huivi.
Solki on Vihdin kirkonkylän Käpykylästä,
jonkun paikkallisen sepän tekemä.
Olen tyytyväinen!

Koruja

Kuten esittelyssäni kerron,
käsissä pysyvät myös korupihdit.
Helmet tuppaavaat välillä vierimään pitkin lattioita,
mutta joskus saattaa syntyä jotain.
En mielestäni oikein hallitse korujen kuvaamista,
joten tänne tekeleet eivät toistaiseksi ole esittelyyn päätyneet.
Tämä kaunotar on kuitenkin esittelyn arvoinen,
eikä kalpene huonommassakaan kuvassa.
Korukahvilassa Variston Sinellissä
ihanan Johannan opastuksella tänään tehty, jo kaulassakin riiputettu.
Kivi on tietenkin Swarovskin, lenkit hopeaa.
Jännittävän näköinen ketjunpätkä tunnetaan nimellä Kuningas tai Haltija.
Haastavaa, mutta mukavaa näppräämistä.
Seuraavksi tahdon hopea-kurssille!

Tilkkuja!

Eilen minulla kävi mieluisa vieras,
jonka kanssa hömpöttelimme kaikkea askarteluun ja nysväämiseen liittyvää.
Uusin Novitan lehti tuli tutkittua ja
jouhevasti keskustelu siirtyi trendikkäisiin isoäidin neliöihin.
Vieraani innostui kovasti neliöistä virkatusta jakusta ja
kysyi siihen apuani.
Totta kai lupasin auttaa;
tosin totesin, etten yhtään neliötä ole ikinä virkannut,
mutta että eiköhän se suju.
Niinpä sitten illalla kaivelin jämälankojani ja
aloitin kokeiluni.
Eipä tuossa kauaa nokka tuhissut,
helppoa ja kivaa tv:n tuijottelupuuhaa.
Eilen valmistui neljä neliötä,
tänään saman verran.
Melkoisen koukuttavaa puuhaa!
Saatanpa tehdä pienen peiton ja
toimittaa sen syksyksi maailman suurimman tilkkupeiton osaksi.
Ja sitä kautta pienelle ihmiselle lämmikkeeksi.
Tällainen juttu ilahduttaa aina!
(Lisätietoja ja ohje täältä!)

Ihanuuksia ulkomailta

Meillä piipahti hiihtolomalla nelijalkainen neiti
parin päivän hoidossa.
Isäntäperhe reissaili Tukholmaan ja
sieltä tuliaisina ja kiitoksena koirulin hoidosta toi meille (=minulle?!) tällaisia.
Kuka tällaisia raaskii ikinä käyttää?
Olen innolla selaillut ameriikan tuliaisena vuosia sitten saamani Cupcake-kirjaa ja etsinyt oikeaa, täydellistä reseptiä ...
jospa vaikka jonain kauniina kevätpäivänä (lähiaikoina?) juhlistamme vastapestyjä, sädehtiviä ikkunoita ja leivomme perhosmuffinsseja?!
Oih!

Ensimmäinen Haaste!

Olin rohkea ja
nappasin tällaisen mukaani Muistikuvia-blogista.
Lupaan siis tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle,
jotka kommentoivat tähän tekstiin jotain kommenttilootassa.
Vaihtoehtoja on ...
voi olla että tuotos on neulottua, virkattua tai jopa korupakin sisällöstä jotain väännettyä.
Tuotokset toimitan vastaajille tämän vuoden aikana!

Tarkoitus myös on, että kommentoivat ottavat itse haasteen vastaan ja
ja laittavat omaan blogiinsa.
Tosin ne harvat, jotka täällä Keskeneräisissä Kujeissa vierailevat,
eivät taida (vielä) blogata,
joten aion kyllä joustaa ja tehdä myös blogittomille ystäville jotain!

Sangen jännittävää tällainen,
olla julkisesti Keskeneräiset Kujeet-blogin Doris
ja ottaa osaa ensimmäiseen Haasteeseen!
Hui!

Keskeneräinen projekti

Tammikuun ensimmäisestä viikosta asti yllä olevat varusteet
ovat olleet minulle tärkeät
viisi kertaa viikossa.
Vain puolentoista viikon ilkeä korvatulehdus
ja kahden viikon häijy pakkanen
aiheuttivat tauon,
mutta nyt on taas yhdessä jatkettu.
Sohvaperunan juoksu koulu täällä
on ollut kovassa käytössä
ja tulosta syntyy,
hitaasti mutta varmasti!
Eilinen aamujuoksu vei jo niin kauas kodista,
että en olisi ikinä uskonut niin pitkälle yhtäjaksoisesti pystyväni juoksemaan.
Ja tämä on vasta alkua!
Tavoitteena ei ole maratooni,
vaan toukokuinen Naisten kymppi.
Juosten,
tosin ilman kiirettä, pakkoa tai aikatavoitetta.
Mukavassa seurassa,
hyvässä tunnelmassa.
Juosten!

Hui Hai!

Eilinen keskustelu Miehen kanssa peiton alla:
"Minä haluaisin ostaa itselleni jotain!"
"No mitäs se mahtaa olla?"
"Haluaisin ihan hirveästi itselleni sellaiset vihreät Hai-kumisaappaat!"
Tässä kohdin Mies nauroi hetken ja jatkoi sitten:
"No jos noin pienestä tulee onnelliseksi, niin ostapa ne saappaat itsellesi!"
Ja niin minä sen enempää miettimättä ostin ne tänään itselleni.
Ihan tosta noin vaan!
Ja kylläpä ne ovatkin sievät!
Ja miten tämä liittyy käsitöihin?!
No, sehän on selvää:
Nyt minä tarvitsen ihastuttavan limenvihreän huivin
uuden mustan kevättakkini
ja uusien hurmaavien limenvihreiden Hai-saappaiden seuraksi!