Työkaverin avustuksella sain ihanat numerot lainaan,
metallilautanen (joka saisi olla hieman isompi) on euron ostos Pelastusarmeijan kirpparilta,
metallilanka ja helmet löytyivät yllätteän omasta korupakista.
Näitä sitten poltellan ahkerasti joulua kohti.
Kaivoin myös iki-ihanan Willow Tree-seimen laatikosta,
sitä kun kelpaa neljäkin viikkoa katsella.
Olen ollut kranttu seimen suhteen.
Sellaisen olen halunnut jo useita vuosia,
mutta oikea on antanut odottaa itseään.
Hoitovapaalla ollessani, juuri asuntolainan ottaneena näin kauniin ja yksinkertaisen,
mutta jätin sitten tuon 20€ ihanuuden ostamatta
-arvaa harmittiko?!
Pari vuotta sitten törmäsin tähän,
enkä ole katunut.
Se on kaunis.
On minulla muuten toinenkin seimi.
Sen on äitini ystävätär Englannista tehnyt.
Se on niin karmea,
että se on oikeasti tosi hieno.
Vai mitä sanotte?
Onnellista adventinaikaa!
Neulottu seimi! Nerokasta! Tuo on oikeasti jo tunnearvokas asetelma.
VastaaPoistaMikähän siinä on, että juuri oikean seimen löytäminen on tuskallisen vaikeaa. Meidän seimi on ostettu opiskeluaikana, se oli silloin tosi kallis, 60mk, mutta NIIN ihana, että se oli pakko ostaa. Se oli ensimmäinen joulu, kun kaikki saivat itsetehdyt lahjat, kun opintotuki hupeni tuohon seimeen. Nyt, kun katson seimeä, se on kamala. Jälkikasvu tykkää, mutta minä en. Auts. Sitä Oikeaa ei ole tullut vastaan.
Tai oikeastaan, tuli se. Puolassa moottoripyöräreissulla. Siipan kanssa väännettiin pitkään, mahtuuko koko Peetlehemin porukka takaboksiin, minä hävisin, ja puinen seimisakki antaa edelleen odottaa itseään Krakovan kauppahallissa.