Adventin aikaan

Tänä vuonna adventtikynttilät saivat hieman eri muodon.
Työkaverin avustuksella sain ihanat numerot lainaan,
metallilautanen (joka saisi olla hieman isompi) on euron ostos Pelastusarmeijan kirpparilta,
metallilanka ja helmet löytyivät yllätteän omasta korupakista.
Näitä sitten poltellan ahkerasti joulua kohti.

Kaivoin myös iki-ihanan Willow Tree-seimen laatikosta,
sitä kun kelpaa neljäkin viikkoa katsella.
Olen ollut kranttu seimen suhteen.
Sellaisen olen halunnut jo useita vuosia,
mutta oikea on antanut odottaa itseään.
Hoitovapaalla ollessani, juuri asuntolainan ottaneena näin kauniin ja yksinkertaisen,
mutta jätin sitten tuon 20€ ihanuuden ostamatta
-arvaa harmittiko?!
Pari vuotta sitten törmäsin tähän,
enkä ole katunut.
Se on kaunis.

On minulla muuten toinenkin seimi.
Sen on äitini ystävätär Englannista tehnyt.
Se on niin karmea,
että se on oikeasti tosi hieno.
Vai mitä sanotte?
Onnellista adventinaikaa!

Ilman reseptiä!

Nämä tein täysin omasta päästäni,
ilman reseptiä, kuten Esikoistypy asian ilmaisi.
Lanka innoitti,
sekä Vihdin Käpykylän lankakaupan valmiit kintaat.

Lanka on Lappajärven Värjäämön Hahtuvalanka.
Puikkona bambuiset 10mm sukkapuikot,
koukkuna KnitPicks 6,5mm.
Langan menekki n. 100g.

Rannekkeissa puikolla 5 silmukkaa, yhteensä siis 20.
Neuloin sopivan pituiseksi,
kavensin 3 silmukkaa ja loin taas ne uudelleen seuraaavlla kerroksella,
jotta syntyi peukalon aukko.
Sitten taas neulomista sopiva pätkä ja löysä päättely.
Toinen samalla mallilla,
mutta peukon aukko vastakkaiselle puikolle tietenkin.

Kukka meni jotakuinkin näin:
kiersin langan sormen ympärille ja
virkkasin siihen 10ks. Suljin renkaaksi piilosilmukalla.
*1 ks seuraavaan silmukkaan, samaan silmukkaan vielä 2 pylvästä
ja 1 ks, suraavaan silmukkaan 1ps*, tämä vielä 3 kertaa.
Lanka läpi viimeisestä silmukasta,
saksilla poikki kera pitkän hännän ja
sillä sitten ommellaan paksulla neulalla kämmenselkään kiinni.

Kyllä nyt pysyvät kädet lämpöisinä

Sukkavimma

Eräänä syksyisenä päivänä Esikoistypy haikaili pitkien villasukkien perään.
Ongelmana oli äiti, joka inhoaa sukkien neulomista.
Mitäpä sitä ei lastensa hyväksi tekisi,
joten tartuin uusiin, kirjaviin KnitPicksin 3,5mm sukkapuikkoihin ja
kaivoin lankavarastoistani Seiskaveikan valmiiksi raidoitettua lankaa.
Ohje sukkiin löytyi Novitan Kevät 2011 lehdestä,
neulotut naisen polvisukat.
Helppoa, vaivatonta ja jopa miellyttävää tikuttelua.
Ei kyllästyttänyt edes sen toisen sukan tekeminen!
Pari pitkää koulutusta töissä, mukavia tv-ohjelmia kotosalla
ja nyt sukat ovat jo kovassa käytössä.
Tulos miellyttää meitä molempia!

Ja minä mietin jo seuraavia sukkia,
saatan tehdä itselleni saman lehden neulotut joogasukat.

Kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä ...

Työpaikkani Ihanien ja Taitavien Naisten innoittamina meillä
askarreltiin ihan arki-iltana!
Keräsin kuistilta sinne kertyneitä kiviä,
etsin liimaa, silmiä ja nahkaa.
Ihan pieni hetki äherrystä ja
hiiret hyppäsivät pöydälle.
Iiik!

Nyt on muuten taas se aika, joilloin oikeat hiirulaiset
yrittävät vallata talomme ...
kun muutimme omakotitaloon reilu seitsemän vuotta sitten,
kaikki varoittivat lehtien haravoinnista ja lumenluonnista.
Mutta kukaan ei kertonut näistä ylimääräisistä eläimistä,
joiden kanssa täytyisi löytää sopu ...
hiirulaiset, muurahaiset, hämähäkit ...
yöks!

Ja valitettavasti kissa pysyy poissa jatkossakin,
olenhan noille sulo-otyksille harmillisesti allerginen.

Valokranssi

Ensimmäisessä Martta-illassani
(kyllä, miten yllättävää, olen Martta ja kovin ylpeä siitä!)
törmäsin jännittävään neuleeseen.
Paksuilla pyöröpuikoilla (10mm) neulottiin suljettuna oikein-neuleena ohutta paperinarua.
Tätä 50cm ja sitten päättely löysästi.
Askartelukaupasta 25cm halkaisijaltaan oleva metallirengas,
jonka ympärille tuubi rullataan.
Hieman ennen loppua väliin rullataan pienet ledivalot ja
kas,
tuloksena on hurmaava valokranssi!
Meillä tämä valaisee uutta makuuhuonettamme.

Ainoa ongelma on kuvaaminen ...
millä ihmeellä valmiista kranssista saa kunnon kuvan?!
Syksyn ankeaa valoa ja vanha (=huono?!) kamera ... argh!
Pimeällä otetussa kuvassa apuvälineet olivat tosi ammattimaiset:
tuoli, kolme 5kg:n hunajaämpäriä päällekäin, miehen evässalkku, tyttöjen pinnilaatikko
sekä minijalusta kameran alla ...
ei nyt ihan surkea kuva,
vai mitä sanot?

Ihanat Isoäidin neliöt!

Lokakuun alussa oli vihdoinkin sen Maailman Suurimman Tilkkupeiton kokoaminen.
Kaunis ja kuulas syksyinen päivä helli ja
peitto rakentui pala palalta, peitto peitolta Helsingin Tuomiokirkon portaille.
En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa,
niin hienolta tuntui olla mukana tässä tempauksessa.
Yksittäisiä neliöitä oli n. 152 000 ja peittoja lähes 8000.
Neliöistä 52 oli minun tekemiäni;
peitoista yksi oli kokonaan minun tekemäni vauvanpeitto ja kaksi oli yhteistyöllä tehtyjä.
Ihanan E:n kanssa teimme kauniin lapsen peiton ja
vielä viime metreillä töissä laitoimme talkoot pystyyn ja sain perjantaina klo 23.55 valmiiksi ruskeasävyisen vauvan peiton.
Veimme E:n kanssa peitot paikan päälle ja hyvä niin;
peittoja oli niin paljon, että 4000 peittoa ei mahtunut ennätyspeittoon.
Veimme itse peittomme portaille ja näin tiedämme niiden varmasti olevan mukana ennätyspeitossa.
Mukava tapahtuma, mahtava tempaus!
Kyllä käsityöihmisissä on voimaa.

Ulko-oven kranssi

Meillä on aina ollut tässä kodissa ulko-oven vieressä kranssi.
Kranssin keskus on pieni, vihreä nalle,
joka saa uuden ympäristön vuodenaikojen mukaan.
Tällainen ilme tuli syyskuussa.

Hassu pieni huomio on muuten se,
että pikkulinnut eivät voi jostain syystä sietää tätä nallea.
Ovat parikin kertaa käynneet hieman nokkimassa kaveria niin että täyttteet pursuavat.
Kovaa peliä omakotitalon kuistilla!