onkos siellä ruudun takana enää ketään?!
Hiljaiseloa tammikuussa,
oli pienoinen jumitus käsitöissä.
Joitakin silmukoita tein;
omia ikuisuus-raitasukkia,
huivia Äidille, pari tiskirättiä,
mutta suurin into on nyt ollut poissa.
Vaan eipä hätiä, aina se sieltä on tullut takaisin.
Olen lukenut kirjoja, katsonut kotimaisia uusia, hyviä tv-sarjoja,
palannut rakkaan harrastuksen eli syvänvedenjumpan äärelle,
joten eipä tässä hätää ole ollut.
Olen sitä vastoin tukenut suomalaista käsityötä.
Olen vihdoinkin ostanut itselleni
Succaplokin SilmuccaStop-härpättimet vanhasta skeittilaudasta tehtynä ja
ihastuttavan Supervoimakuplasormuksen Knit or die-tekstillä.
Lisäksi tilasin itselleni kivan kaulakorun,
jolla voi toki myös tehnä nauhapirtaa!
Juu, ihan totta, pakettiin kuuluu kaunis koru,
mutta myös lankaa ja ohjeet.
Täytyy ehdottomasti kokeilla ennen kaulaan laittamista!
Ja hankinpa muuten vihdoinkin itselleni kaipaamani peukkusormuksen.
Instagramin kautta päädyin suomalaisen nuoren sepän kuviin,
josta löytyi vihdoin se oikea ihanuus.
Olen niiiiin rakastunut tähän, oioi.
Ihanaa, että päivä jo pitenee,
saa hieman parempia kuviakin tänne,
mikäli jotain näytettävää olisi (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti