Kun näin nämä puhelinpussukat,
tiesin heti mitä haluan siitä tehdä.
Koukku (3mm) käteen ja menoksi:
lopulta sekä työluuri että oma uusi Lumia saivat kivat pussukat.
Todella helppoa ja nopeaa. Ja kovin koukuttavaa!
Tällä hetkellä tuo virkkuukoukku vaan istuu niin hyvin käteen,
eilen kädessä tosin pysyi myös raudotusrauta,
hieman eri hommissa sen kanssa pihalla olin.
Samalla istumalla muuten purkasin sitten nuo Milk&Honey-unisukat;
olivat kovin lörpöt ja aika pettymys käytössä.
Ihan kivasti purkautuivat,
vaikka olin sukkia jo pariin kertaan pessytkin.
Aloitin samantien ranteenlämmittimet samalla puhelinpussien tekniikalla,
vaihdoin vain koukun puoli mm isommaksi.
Hyvin sujuu tämäkin!
Rohkelikko-huivia on nyt yhden äidin pituuden verran,
täytynee tehdä vielä ainakin niin että isin pituus saavutetaan!
Ai niin,
olen minä tällaisia maukkaita käsitöitäkin viime aikoina tehnyt:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti