Pieni pakko?

Kuulun Fb:ssä muutamaan eri neulonta aiheiseen ryhmään,
mm. Hurmaavat huivit, Huivit, Neulonta ja Jämälankaideoita.
Huivi-ryhmissä vilahtelee säännöllisesti ihana Revontuli-huivi,
jonka ohje löytyy nettilehti Ulla-neuleen sivuilta.
Minulla on ohje ollut printattuna vuodesta 2008 ja
eilen vihdoinkin tuntui siltä että NYT!

Miehen avustuksella kerin ison vyyhdin Vironvillaa,
etsin sopivat pyöröpuikot (5mm) ja loin silmukat.
Tein ensimmäisen mallikerran kaavion kokonaan ja purin.
Aloitin tänä aamuna uudestaan ja nyt menen toisessa kaaviossa.
Fiilis on hyvä, työ suorastaan huutaa luokseen,
helppolukuinen ohje, tosin luen ohjetta englanniksi, on mielestäni selkeämpi!
Kiva ja tuttu lanka neuloa,
taisin jäädä tähän koukkuun kertarysäksellä.
Jälki on mielenkiintoista, väri erityisesti:
alun sinertävää on tooosi pitkään,
mutta alta paljastuu kohta marjapuuroa, kavervaa ja ihanaa vihreää ...
Villa tuo omaa epätasaisuuttaa työhön,
mutta uskoisin että kunnon liotus huuhteluaineessa ja
pitkä pingotus korjaavat tilannetta sopivasti.
Saa nähdä!

Hääpäivänä omalle Rakkaalle

Pakko se oli omalle Miehelle pipo tehdä,
vanha pipo (kaupasta) oli kummasti pesussa kutistunut,
korvat vilkkuivat viime talvena pakkasessa.
Pyöröt vain suhisemaan ja
tuttu Cousteau tuloilleen.
Kipeä käsi viivästytti valmistumista,
mutta onneksi pipo lopulta valmistui juuri hääpäiväksi!

 
Lankana testasin Vikingin Wilmaa mustana.
Hyvin Novitan Nallen oloinen,
välillä vähän meinasi säikeet erottua ikävästi
ja oli paikoitellen aikamoista piiperrystä kolmosen puikoilla,
mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi.
Kärsivällisyysharjoituksia, sitähän nämäkin hetkittäin ovat.

Hieno siitä kuitenkin tuli,
kärsivällisyys palkittiin ja
mieskin taisi tykätä kun niin äsken virnisteli pipo päässään.

Tuo kavennus on vaan niin huippu tuossa pipossa,
ilahduttaa ja sykähdyttää aina uudelleen.
Ja istuu tajuttoman hyvin päässä.

Tipuhuulelle

Laitoin taannoin Fb-postaukseen kuvan iltapäivän teemukista.
Mukissa oli Matcha Latte (=vaahdotetun pinaattikeiton näköistä!) ja
arvuuttelin huvikseni mitä se on.
Tiukan kolmikon arvailukisan voittti rakas opiskelukaverini Lehtori Tipuhuuli.
Lupasin palkinnoksi jotain itsetehtyä, kuinkas muuten.
Helppoa, pientä, kevyttä ...
virkkasin siis mukinalusia,
niitä pieniä pyörylöitä.
Kolmessa eri värissä,
ihanaa puuvillalankaa ja mukava 4mm ergonominen koukku.
Toimitan ne ensi viikolla perille,
tietenkin parin ihanan teepussin kanssa.

Pikakorvikset

Tein tuttavalta ostamistani figuureista korvakoruja.
Koukut kirurginterästä, takana silikonistopparit putoamista estämässä.
Tytöille tennarit,
kuopukselle pinkit ja esikoiselle turkoosit.
Toki niitä voi myös käyttää eriparisina.

Uudelle, ihastuttavalle ja muodostelmaluistelua harrastavalle  tuttavuudelle työrintamalta oli ihan pakko tehdä luistimet!
Lapselliset mutta hauskat,
vaikka seuran pikkujouluihin.

Ihan vähän vain ...

Tunnustan neuloneeni.
Ihan vähän vain ja
aina vain hetken kerrallaan.
Komento kotona on kova:
Mies ja Esikoistypy karjuvat kilpaa, jos kudin viipyy liian kauan käsissä!
Silmukka silloin, silmukka tällöin.
Huomaan istuvani sohvalla kudin sylissä,
sekin auttaa. On tämä ollut pitkä tauko, huh.

Rauhalliseen tahtiin tulossa mahtavat raitasukat syksyyn.
Schachenmayr Regia Fluormania Color (neon ocean color) ja
niihen sopiva Regian perusharmaa lanka.
Langat ovat 6-säikeisiä,
joten puikkoina luottopuikot kokoa 3,5mm.
Olisin tullut hulluksi kakkosen puikkojen kanssa,
onneksi Fluormaniasta tehtin tämä paksumpi.
Ihanaa,
suorastaan taivaallista neuloa!