Keskeneräiset kujeet

Keskeneräiset kujeet

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sitä sun tätä ...

Täällä edelleen lepuutetaan kättä.
Miehen tilaama pipo edistyy pari kerrosta kerrallaan,
tosin sitä toivottavasti tarvitaan vasta ensi talvena,
joten ei sillä siis varsinaisesti kiire ole.

Suunnittelen edelleen ompelukoneen esiin kaivamista ...
siinä käsi ei varmaankaan rasittuisi kovin.
Ensin vain pitäisi keksiä mitä ompelisi:
yksi pieni työ kyllä on jo kangasta myöten mietittynä,
siitä sitten ehkä lisää myöhemmin.


Jokunen viikko sitten täällä ilahdutti pieni kilpailuvoitto:
osallistuin Fb:n sivuilla Hyvinvoinnin Tavaratalon kilpailuun
kommentoimalla Urtekramin lempituotetta,
joka minulle siis on unikonsiemen.
Voitin kilpailun ja sain palkinnoksi repun ja tuotteita.
Aika kiva yllätys,
postireissun jälkeen yllätys paljastui 3,8 kiloa panavaksi ja
varsin monipuoliseksi!


Spagettia, vihreitä linsseja, spelttimuroja ja -jauhoja, tölkkipapuja, pastakastiketta, aprikooseja, cayennepippuria, spelttivanilijakeksejä, kuivattuja omppukuutioita, lakritsimix ja tietenkin tuo Catmandoon reppu.
Siitä jo tuunattiin kiva reppu nuoremman typyn koulurepuksi.
Ei pöllömpi kilpailuvoitto ollenkaan (:

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tawashi

Kokeilin varovasti työreissulla käden turnauskestävyyttä.
Virkkaaminen ok pienissä erissä,
neulominen ei tunnu hyvältä, vielä.

Tein Hanko-langasta pari japanilaista pesusientä.
Pyöreä hauska pallero,
jolla voi pestä itsensä tai vaikka kiillotella tiskipöytää tai kattiloita.

Helppo ja kiva virkata,
loistavat ohjeet tässä.
Toisen annoin ihanalle opiskelutoverille, rakkaalle kollegalle J:lle,
jonka näin yllä mainitsemallani työreissulla Kuopiossa.
Osallistuimme molemmat viime vuonna Fb:n käsityöhaasteeseen ja
nyt vasta saimme toisemme lahjottua.
Minä sain häneltä viehättävän vihreän bambuisen tiskirätin.
Pääsee heti käyttöön,
tuon uuden tawashin kaveriksi!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Elämäni aakkoset

Löysinpäs tällaisen hauskan Ainutlaatuinen-blogista.
Koska käsityöt edelleen ovat kiellettyjen asioiden listalla,
jollakin on itseään huvitettava.
Saa nappasta mukaan omaan blogiin,
jos siltä tuntuu.


Siispä tässä Doriksen elämän aakkoset:

Avioliitto on tärkeä asia minulle. Haaveilin niin pitkään siitä; omasta rakkaasta puolisosta ja sen mukana mahdollisesta perheestä. Sitoutumisesta, yhteisestä arjesta, jakamisesta, toisesta ihmisestä siinä vierellä, rakkaudesta.

Baccara. Muistatteko, musiikkia suoraan 70-80-luvulta? Musiikki on lempeä lohduttaja, rytmikäs tsemppari, levottoman sielun rauhoittaja. Tällä hetkellä menossa mukana lähinnä autossa työmatkoilla tai lenkillä kannustamassa.

Chai. Tee, tuo jumalten juoma. Monta kupillista päivässä. Vihreänä ja valkoisena mieluiten, nyt taas jopa pienissä määrin mustana. Uusin tuttavuus Matcha-tee.

Doris - rakas, rakas vanha lempinimi, jota muutamat ystävät vielä minusta käyttävät. Myös Aviomiheni nappasi sen käyttöönsä heti tutustuttuamme, hänen puhelimessaan olen Doris.

Elämä. Ihana asia, iloine ja suruineen, haasteineen ja suvantoineen. Lahja. Hauras. Arvokas.

Fig. Viikuna, tuo pehmeä, makea ihanuus. Joskus olisi ihana maistaa sellaista aivan tuoreena.

Gurmee, gastronomia. Keittiö on kodin sydän, kokkailu on mukavaa ja leipominen vieläkin mukavampaa. On kiva kokeilla avokadopastat, banoffee-piirakat ja Alenin Mutti-soosit ja silti parasta ovat korvapuustit, kaurapuuro ja kalakeitto.

Haasteet. Tällä hetkellä mielessä juoksemiseen liittyvä haaste, tavoite. Pienin, rauhallisin askelin sitä kohden. Pään nollaus, ei suorittaminen, ulkoilma - siinäpä juoksun ilo minulle. Haaste tuo siihen kivan pienen lisän.

Ilo. Sitä yritän löytää päivittäin, arjenkin lomassa. En halua ikinä kadottaa sitä. Joskus menee piiloon kaiken arjen taakse, mutta onneksi kuplii kuitenkin takaisin.


J. Aviomiheni etunimen ensimmäinen kirjain. Elämäni ihminen, Love of my life.

Käsityöt. Rakas, tärkeä harrastus. Monessa muodossa, melko kaikkiruokainen olen tällä(kin) saralla.
Puikot, koukut ja pehmoinen lanka kuitenkin ykkössuosikit.

Lukeminen. Toinen todella tärkeä harrastus. Olen kirjaston suurkuluttaja ja löytyy niitä ihania teoksia omasta kirjahyllystäkin metritolkulla. Ensimmäinen kirjastokortin sain heti kun opin lukemaan, kirjastoauto avasi ovet maailmaan. Illalla pakko lukea pari riviä, vaikka silmät jo painuisivatkin kiinni.

Media, sosiaalinen sellainen. Mielenkiintoinen maailma. Fb, Insta, Twitter, Blogistania ... paljon mahdollisuuksia ja opittavaa. Huvia, pään nollausta. Juuri nyt työn kautta sen merkitystä pohdin. Työ - merkittävä ja tärkeä osa elämäni aakkosia sekin muuten.

Nauru. Pitää mielen virkeänä ja ilahduttaa itseä ja toisia. Hyväntahtoisena voimauttavaa, ilkeänä epämiellyttävää.

Oppiminen innostaa aina. Avartaa mieltä, antaa ajateltavaa, mahdollistaa kohtaamisia, avaa ovia.Haaveissa edelleen täydennyskouluttautua.

Pilke silmässä. Huumori on minun juttuni. Vitsin vääntäminen, jutun keksiminen, toisten naurattaminen, hyvälle tuulelle saaminen. Pelle en ehkä ole, mutta hersyvää huumoria harva asia voittaa. Välillä luulin kadottaneeni, mutta on se minussa, aina. Pyrkimys on se että kuuluisi jokaiseen päivään, pieni pilke meinaan.

Question. Kysymys, kysymykset. Aina saa ja voi kysyä. Kysyvä ei tieltä eksy.

R. Esikoistypyn etunimen ensimmäinen kirjain. Meidän taitava tekijä, mietteliäs, mutta positiivinen ihanuus!
R on myös Rakkaus, se tärkein.

Suklaa. Tarvitseeko sanoa enempää!? Salmiakki myös. Nam.

Typyt. Maailman ihanimmat, maailman tärkeimmät, maailman rakkaimmat.


Usko. Luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa, armoon. Kaiken takana, tuki ja turva, lohdutus, lapsuudesta asti.

V. Nuoremman typyn etunimen alkukirjain. Meidän tättähäärä, neiti Positiivisuus, herkistelijä, ilopilleri!

Woimauttava valokuvaus. Uusi, mielenkiintoinen maailma. Ensimmäinen osa opintoja suoritettuna, toivottavasti joskus mahdollisuus jatkaa. Valtava voima, jonka itsensä katsomisesta hyväksyvästi voi löytää.

X-treme. Kaukana minusta. Olen tavallisia, turvallisia asioita arvostava. Vei aika kauan tajuta ja hyväksyä se. Kaikki uusi jännittää, vaikka olen ilmeisen taitava piilottamaan sen.

Ystävät. Maan suola, elinehto. Rakkaita, tärkeitä, merkittäviä, korvaamattomia. Vanhoja ja uusia, silti niin rakkaita.

Zorbas, afro, lattarit, tango ... kiinnostaisi ihan valtavasti tuo tanssiminen. Jonain päivänä!

Åland - Ahvenanmaa, paikka johon haluaisin mielelläni matkustaa perheen kanssa.

Äiti. Tärkeä sana. Elämäni merkittävin, haastavin(kin) rooli. Tuki, turva, korvaamaton.

Ö. Aakkosten 29. kirjain, viimeinen, hännän huippu. Muistutan itseäni säännöllisesti siitä että myös se viimeinen, hännän huippu, tulisi huomioida, ottaa mukaan, odottaa, kannustaa olemaan oma itsensä. Nopean ja tempperamenttisen ihmisen alituinen haaste, huomioida se hidas, pohtiva. Nähdä ja tulla nähdyksi.


Tällaisilla mietteillä täällä tänään.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hitaasti hyvä tulee

Eilen neuloin ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Karmivan pitkä tauko.
En ihan riehaantunut,
neuloin Mieheni pipoon kerroksen (140 silmukkaa)
ja omiin Polku-sukkiini kerroksen (60 silmukkaa).
Siinä kaikki.
Maltti olisi nyt valttia,
eikä toisaalta tee hirveästi mieli riehuakaan käden kanssa.
Jospa se kunnon levolla siitä tokenisi.
Odottavan aika vaan on niin hirvittävän pitkä!


Odotuspuhteeksi tilasin ihanaa Maatuska-kangasta
Susannan työhuoneelta rumaa sammutuspeitettä varten.
Ajatuksena on naamioida se rumilus ja
laittaa se vihdoinkin esille keittiöön.
Ompelukone siis löytää piakkoin tiensä keittiönpöydälle.

Olen lähdössä työreissulle huomenna,
luvassa pitkät junamatkat ja luentoja seuraavaksi kolmeksi päiväksi.
Mukana toki on kässäpussi,
se aina ensimmäisenä reissuun pakattava.
Täytyy ehkä kuitenkin muistaa että hitaasti hyvä tulee.
Lause ei tosin ole ihan ominta minua ...