Kurkistus taakse ja eteen

Kulunut vuosi on ollut hyvä.
Tavallista arkea,
mutta hyvää sellaista.
Olen päivittänyt blogia hieman alle 50 kertaa eli
tehtyjä töitä on suunnilleen saman verran.
Ei huono,
sillä rinnalle mahtuu työntekoa, kotitöitä (loputon savotta!)
harrastamista (mm. syvänveden jumppaa ja juoksua),
luettuja kaunokirjoja 40,
selattuja käsityökirjoja ainakin tuplasti edellinen.
Unohtamatta perhe-elämää, harrastuskuskauksia ...
ystäviä, parisuhteen hoitamista jne.
Elän parhaillaan ruuhkavuosissa, kyllä.
Mutta en valita,
tämä on sitä mistä haaveilin pitkään ja nyt se minulla on.
Välillä menee hermo, tulee kiukku ja itku,
mutta mitäpä siitä. Se kuuluu elämään.
Päälimmäisenä on valtava kiitollisuus:
minulla on maailman ihanin mies, mahtavat tyttäret,
mukiinmenevät sukulaiset,
paljon upeita ystäviä elämän varrelta ja
työpaikka, jossa todella viihdyn.
2013 oli hyvä vuosi!

Uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet.
Aloitan työn ohessa opiskelemisen,
hankin tutkinnon, jonka puuttuminen on häirinnyt minua.
Olen kauhusta kankeana,
mutta samalla äärimmäisen innoissani.
Tästä ehkä matkan varrella lisää.
Muutoin aion opetella ottamaan parempia valokuvia,
nauraa ja hassutella tyttösteni kanssa enemmän,
halailla aviomiestä useasti ja
juoda litroittain teetä ystävien kanssa.
Lisäksi aion juosta kohti uusia tavoitteita ja
tehdä ihania käsitöitä. Ja lukea kirjoja.
Samalla aion olla suorittamatta ja
jos en jaksa tai minua ei huvita tehdä edellä mainittuja asoita,
en tee niitä.
Mutta yritän olla positiivinen ja avoin tulevalle vuodelle,
kohdata hetken ja asian kerrallaan.

Iloista ja antoisaa Uutta Vuotta 2014 sinulle,
olkoon se riittävän hyvä!

Heijastimia

Tänä vuonna teimme tyttöjen kanssa useamman heijastimen joulupaketteihin.
Opettajat saivat omansa,
hyvät ystävät, kummit, mummit, tädit ...
aika moneen suuntaan niitä meni.
Helppoa ja suht´ vaivatonta puuhaa,
jossa tuloksia näkyy heti.

Näin se menee:
valitse kiva piparkakkumuotti.
Täytä se huovutusvillalla siten,
että revit huopaa pieniksi paloiksi ja
asettelet sitä muottiin tasaisesti, lomittain.
Ei siis yhtä iso kasaa,
vaan sellaisia nöttösiä ristikkäin.
Ota sitten joku muovipurkki,
johon mahtuu muutama desi vettä muotin kanssa.
Tujauta käsisaippuasta muutama kunnos töräys purkkiin,
laske hanasta niin kuumaa vettä kuin sormet kestävät ja
upota muotti huopineen sekaan.
Aloita huovan sormella tökkiminen;
töki yhtä jaksoisesti kymmenisen minuuttia,
huolellisesti joka puolelta muottia,
koko hupa läpikäyden,
välillä varovasti muottia toisin päin kääntäen.
Jos tuntuu että huopa menee liian littanaksi,
lisää hieman uutta huopaa tasaisesti, tökkimisen alussa.
Kymmenen minuutin kuluttua kaada vesi pois purkista,
pidä kuitenkin huopa edelleen muotissa.
Laske purkkiin kylmää vettä,
huuhtele huopa hyvin, kaada vesi pois.
Laske sitten kuumaa vettä ja huuhtele,
kaada pois ja kaada kylmää vettä ja huuhtele taas ....
toista tätä huuhtelua n. 3 ja 3 kertaa, eri lämpöisillä vesillä siis.
Sitten kaada vesi pois ja irroita muotti varovasti.
Littaa huopaa niin että ylimääräinen vesi valuu pois,
littaa ja kuivaa vielä kunnolla talospaperin välissä.
Anna sitten kuivua seuraavaan päivään ja
liimaa tekstiililiimalla sopivaksi leikattu heijastinkangas huovan molemmille puolille.
Pujota haluttu nauha huovan yläosaan ja lisää halutessasi helmiä
sekä hakaneula.
Ja niin heijastin on valmis!
Ilahduta ystävää tai itseäsi!

Ja kuvia ...
niitä ei sitten ole yhtään ):
tai on yllä oleva,
tosin sen huopa on huovutettu neulalla,
mutta idea välittynee kuitenkin.
Kannattaa kokeilla,
on julmetun kivaa ja äärimmäisen koukuttavaa!

Saapassukat nro 2

Edelliset saapassukat päätyivätkin unisukiksi.
Piti tehdä uudet ja napakammat.
Langan ostin Pienestä lankakaupasta,
löytyy kirkonkylältä, Vihdin Matkailupalvelun yhteydestä.
Hävitin vyötteen,
joten muistelisin tämän olevan jotakin Schachenmayrin lankaa,
perussettiä, 75 villaa ja 25 keinokuitua.
Neuloin Knit Pron 3,5mm Cubikseilla,
joutuisaa ja sujuvaa neulomista.

Ihan ihana perussukka tuli,
12 s. puikolla, vahvistettu kantapää ja
sädekavennus.
Istuu kuin hansikas ja
sopii loistavasti talvisaappaan sisälle.
Näillä mennään tämä talvi!

Kranssit

Työpaikallani järjestimme havukranssi-illan.
Pääsin pitkän kinuamisen jälkeen mukaan,
keittiöorjaksi hauskalle J:lle,
sillä ekakertalaisen on aika hankala opettaa miten niitä havukransseja tehdään.

Vaan nytpä tiedän:
ensin tehdän pitkät pajunvitsat notkeiksi kevyesti taivuttelemalla.
Sitten vitsasta kieputetaan ja väännetään halutun kokoinen rengas.
Varovasti vielä vitsa tai pari lisää kieputtamalla vahvistamaan rengasta.
Halutut havut pätkitään toivotun mittasiksi pätkiksi.
Otetaan pari kolme pätkittyä havunoksaa,
asetellaan ne päällekkäin ja kiinnitetään pajukehikkoon napakasti taipuisalla rautalangalla,
vaikkapa sellaisella kukkakauppiaitten käyttämällä vihreällä.
Sitten seuraava nippu asetellaan hieman vinottain edelliseen nähden,
("Kukon askelin",  sanoi J),
seuraava taas eri suuntaan.
Näin jatketaan kunnes kehikko on halutun tuuhea ja täynnä.
Lopuksi nurjalle puolelle väännetään rautalangasta napakka ripustuslenkki.
Sitten vain kivaa nauhaa ja sopivia koristeita valitsemaan
ja kiinnittämään ...
ja ripustuslenkkiä testaamaan:

Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen!
Ilahduttaa ulko-ovemme vieressä sisälletulijaa
- ja tekijää, joka ikinen päivä!

Toinen kranssi on muodoltaan sydän.
Materiaali on hieman kovempaa ja haastavampaa muotoilla,
nimittäin ruostumatonta harjaterästä!
Mieheni tässä taannoin tuli töistä kotiin ja
ojansi minulle sydämen.
Väänsi sitten viestin rautalankaakin jykevämmästä materiaalista.
Aika liikuttavaa ...
oli ajatellut että ehkä siihen valot haluaisin.
Loistava idea,
piipahdin valokaupoilla ja
tuotos koristaa nyt olohuoneemme ikkunaa.
Minä rakastan sitä
- Miestä ja sydänkranssia!

Kauluri

Kätköistä löytyi Novitan paksua Rustika-lankaa.
Sellaista,
joka suorastaan huutaa pääsyä kauluriksi, tuubihuiviksi.
Ohje (maailman helpoin!) löytyi Novitan syksy 2013 lehdestä.
132 silmukkaa 7mm pyöröpuikolla,
suljettuna neuleena 3 kerrosta oikeaa, sitten yksi nurin.
Taas kolme oikeaa kerrosta ja taas yksi kerros nurin.
Tätä haluttu korkeus,
ohjeessa muistaakseni 30cm,
minä taisin tehdä vajaa 20 cm.
Sitten päättely löysästi,
langan päät nurjalla piiloon ja
valmista tuli.
Sopii kaikille neulojille, aloittelijoillekin.
Tehosteeksi voi muuten sen nurjan kerroksen tehdä halutessaan eri värillä.
Huivi ei sitten jäännytkään muuten itselle,
vaan meni Nuoremmalle typylle.