hieman solmussa ja
pitkän ja rauhallisen kahdenkeskisen hetken vaativassa tilassa,
selityksiä vailla, mutta kukapa ei olisi,
jos niin kauan olisi taka-alalla, yksin.
Ja niitä uusia, toisia, paremmin kelpaavia vilahtelisi ohi tasaisen varmasti.
Kuitenkin, mielessä hän on ollut, lähellä sydäntä poissaolleenakin.
Luulen että olemme jälleen löytäneet toisemme.
Luvassa on vielä monta yhteistä hetkeä,
mennyt on osa yhteistä historiaamme,
pientä mielipahaakin on ollut
- puolin ja toisin-
mutta luulen, että vanha rakkaus on taas leimahtanut liekkeihin.
Linkki Eric Claptonin Old Love-kappaleeseen tässä,
se nyt vaan oli pakko linkittää tähän yhteyteen.
Sattuneista syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti