Olen syvästi ihastunut - ja syvässä tarpeessa!

Ostin itselleni pienen palkinnon edellisen postauksen huivin kunniaksi.
Kyllä - aina on syytä palkita itseään hyvin tehdystä työstä,
tai mistä vaan.
Jonkun blogin kautta eksyin Weranna's Warehousen sivuille
ja kotiin tuli tänään tällainen:

Niin ihana.
Yksinkertainen,
mutta kerrassaan toimiva idea.
Kässäpussi, langat, puikot, ohjeet ja tupsukone.
Kaupanpääliseksi avainnauha,
joka on myös mittanauha.
I'm in love!
Tulossa siis Novitan Alpaca-langasta säärystimet.
Oi autuutta.

Mutta minulla on myös tarve.
Haluan neulonta-/ompeluseuran.
Nyt heti,
pääkaupunkiseudulta.
Anyone??

Ilmoittautua saa kommenttilootaan
tai kutsua mukaan jo olemassaolevaan.

Olen kuulunut pariinkin sellaiseen viime vuosina,
mutta nyt on hiljaiseloa.
Eikä se ole kivaa, snif!
Käsityöt ovat ihania sohvannurkassa,
mutta erityisen ihania ne ovat jossakin kahvilassa kivojen ihmisten kanssa.
Tai jonkun kotona keittiönpöydän ääressä.
Tai vaikka puistossa, sään salliessa.
Ystäväni Fredrika on onnellisesti löytänyt itsellensä samanhenkisen ihmisen lähistöltään
ja se on niin hienoa.
Toivotan heille hyviä yhteisiä tikutteluja ja
odotan omani löytymistä.

Valmiita töitä ja ajatuksia

Pari viikkoa sitten lähti maailmalle valmis työ.
Käsin tehty sekin, aivan omaa designia,
tosin sellainen koneella naputeltu.
Olen opiskellut työni ohessa kohta kaksi vuotta johtamista
ja päivää ennen Dead linea palautin siihen liityvän kehittämishankkeen.
Mielenkiintoinen ja haastava koulutus.
Työn ohella opiskeleminen on vaativaa,
siitä minulla on tosin aikaisempaakin kokemusta,
parikin pidempää pohjakoulutustani täydentävää koulutusta.
Opiskelijana olen sellainen "paineessa syntyy timantteja"-tyyppi:
ankaraa ajatustyötä ja materiaalin keräämistä ja selaamista kuukausitolkulla
ja sitten "edellisenä" yönä tiukkatahtista kirjoittamista ja rutistamista ja - plops -
ulos putkahtaa valmis työ, timantti.
Tai tässä tapauksessa helmi,
koska meillä on viimeisellä lähijaksolla hanketori,
jossa kaikki työt käydään läpi ja esitellään ja sen lisäksi
jokaisella on joku opiskelijakaveri helmenkalastajana.
Tarkoituksena on siis löytää 1-2 kaksi ydinoivallusta - helmeä- prosessista

Kyseisiin opiskeluihin liittyen on myös oppimispäiväkirja ollut työn alla.
Itselläni se on sellainen leikekirja,
johon keräilen johtamiseen liittyvää materiaalia lehdistä;
haastatteluja, artikkeleita ja kirjavinkkejä.
Isompi osa oppimispäiväkirjaani on kuitenkin iso huivi.
Kerrankin ohjeistuksessa luki että oppimispäiväkirja saa olla muodoltaan mikä tahansa,
kunhan se palvelee oppijaa.
No, minun kohdallani lienee epäselvää ei ole muoto:
huivintekele on kulkenut koko opiskelun ajan matkassa mukana,
luennoilla ja yhteisissä tapaamisissa.
Nyt se on vihdoin valmis ja täytyy myöntää:
olen siihen kovin tyytyväinen.
Se on yksinkertainen, mutta näyttävä
ja siitä löytyy minulle merkityksellistä symboliikkaa.
Ja kyllä,
oikein tarkkaan kun katsoo,
niin löytyy sieltä pari helmeäkin!