Tämä on oikeastaan tämän blogin suurin inspiroija.
Siskolleni lupaamaa veneilyvillapaita.
Yksinkertainen, selkeä, helppo, peruspusero.
Venettä ei ole ollut enää vuosiin,
mutta tekele roikkuu edelleen minulla.
Käytännössä tästä puuttuu kappaleiden pingotus, kiinniompelu
ja kaulus.
Ohjekin meni vuosien saatossa Hukka nimiseen paikkaan,
mutta suureksi riemukseni ihana nainen Novitalla löysi ja postitti minulle kopion siitä!
Kesällä taas jatkoin innolla,
kunnes vastaan tuli vanha virhe.
Ja siihen se jäi.
Suurin ongelma minulla on korvieni välissä
- tämä on tärkeälle ihmiselle
ja siksi sen on oltava täydellinen, jokaista silmukkaa myöten.
Siksi istun tässä kirjoittamassa.
Jotta oppisin että ajatus on tärkein.
Että keskeneräisyys on hyvä asia.
Että kaikella on aikansa.
Kerron sitten kun on tämän villapaidan aika lämmittää ikiomaa, ihanaa siskoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti