Ranteenlämmittimet

Lankalaatikkoa siivoillessa löysin typyjen hyvin palvelleet, liian pienet villasukat.
Kaunis, kirjailtu varsi,
karheaa vironvillaa,
pohjasta kahden jäljiltä puhkikuluneet.
Ei haitannut,
leikkasin varren irti sukkaosasta.
Laatikosta pari nöttöstä sopivan vahvuista lankaa (Seiskaveikkaa, tietenkin, sitähän löytyy)
ja neuloin jokusen kerroksen varren kuviota,
kahdella eri värillä, nelosen bambuilla.
Sitten päättelin ja
virkkasin erillisen peukalonlenkin.
Ideaparkissa samalla idealla kierrätysmateriaaleista tehdyt lämmittimet maksoivat 20€.
Itse viihdyn 3/4 hihaisissa paidoissa,
joten käyttöä on kylmillä keleillä.
Testasin jo:
hyvin toimii!

Yhden illan pipo

Kaupassa esikoistypyni sovitteli palmikkopipoa.
Ei ollut hyvää väriä, eikä oikeaa kokoa.
Ehdotin että minä tekisin sen hänelle.
"Äiti, osaisitko?!"
Löytyi ohje, löytyi typyn itse valitsema lanka.
Sävy sävyyn uusien talvivaatteiden kanssa.
Lankana Novitan Jambo, puikot 10mm bambut, ohje Novitan uusin lehti.
Yksi ilta hujahti kaulimilla (!) neuloessa.
Helppoa, mukavaa ja nopeaa.
Ja tupsu piti vielä tehdä,
se oli se haastavin.
Mallina kuvassa nuorimman typyn Camilla,
maailman ensteks ihanin nukke!

Möhköfantin unisukat

En pidä villasukkien neulomisesta.
Mikään kohta ei ole erityisen vaikea,
oikeastaan kaikki sujuu ihan helposti.
Minusta vain on tylsää neuloa sama asia kaksi kertaa,
vieläpä ihan peräkkäin.
Niinpä joku muu pitää perheemme villasukissa.
Joku aika sitten ystäväni halusi neuloa sukat ja pyysi minun apuani.
Olisin tutorina, neuvoisin yli hankalien vaiheiden.
Sopihan se, totta kai.
Viime lauantaina istuin ystäväni keittiössä
ja neuvoin sen kakkoskantapään ja kavennukset.
Tästä intoutuneena kotona etsin omat keskeneräiset villasukkani
ja tein loppun.
Yhdellä istumalla.
Lankana Seiskaveikka, puikot 4mm bambut, tasaraitaa.
Nyt on langat pääteltynä ja
ensi viikon koulutuksessa otan käyttööni uudet unisukat.

Keskeneräisyyden kuningatar

Tämä on oikeastaan tämän blogin suurin inspiroija.
Siskolleni lupaamaa veneilyvillapaita.
Yksinkertainen, selkeä, helppo, peruspusero.
Venettä ei ole ollut enää vuosiin,
mutta tekele roikkuu edelleen minulla.
Käytännössä tästä puuttuu kappaleiden pingotus, kiinniompelu
ja kaulus.
Ohjekin meni vuosien saatossa Hukka nimiseen paikkaan,
mutta suureksi riemukseni ihana nainen Novitalla löysi ja postitti minulle kopion siitä!
Kesällä taas jatkoin innolla,
kunnes vastaan tuli vanha virhe.
Ja siihen se jäi.
Suurin ongelma minulla on korvieni välissä
- tämä on tärkeälle ihmiselle
ja siksi sen on oltava täydellinen, jokaista silmukkaa myöten.
Siksi istun tässä kirjoittamassa.
Jotta oppisin että ajatus on tärkein.
Että keskeneräisyys on hyvä asia.
Että kaikella on aikansa.
Kerron sitten kun on tämän villapaidan aika lämmittää ikiomaa, ihanaa siskoa!

Entisöinti - Suuri Rakkauteni!

Alakerran uumenista löytyi pöytä.
Pölyttynyt, entisessä elämässään pintavioittunut.
Ei hätää,
tämän homman minä osaan!
Tarvitaan NitroMorsia, sikli, teräsvillaa, kunnon nahkahanskat
ja kyllä lähtee vesivahingot ja vanhat lakat.
Sitten pinnalle Herdinin antiikkipetsiä
ja kätköistä löytynyttä sellakkaa - useita kerroksia,
hitaasti lisäten.
Vielä irronneiden vetimien liimaus
ja uusi järjestys olohuoneeseen ja
Tadaa - saanko esitellä:
pieni pöytä odottaa teemukia, kahvilasia
ja kirjanlukijaa, käsityöntekijää viereensä!