Hermionen taikasauva

Nuorempi Neito on armoitettu Harry Potter-fani.
Kymppivuotiaana hän on lukenut kaikki kirjat,
nähnyt viisi elokuvaakin jo,
vaikka äitinsä yleensä on (ärsyttävän) tarkka ikärajoista.
Suuri Haave on päästä Lontooseen Potter-museoon,
tosin sitä varmaankin kannattaa odottaa jonkin aikaa,
jotta kielitaito paranee vielä hieman.

Haaveissa on myös pitkään ollut aito Hermionen taikasauva.
Netissä myytävät ovat joko törkykalliita keräilykappaleita
tai kömpelöitä muovikapistuksia.
Olemme käynneet todella ankaraa keskustelua taikasauvan hankkimisesta,
viikko sitten oli viimeisin itkupotkuraivari aiheesta.
Ihmeellinen internet oli kuitenkin pelastus tässäkin asiassa:
löysin pari loistavaa tee-se-itse-videota aiheesta ja
kävin pari tiukkaa keskustelua Neidon kanssa,
näytin videot ja kävin jatkokeskustelut ...
ja lopputulos on tässä:

Neidolla on upea, itse tehty, uniikki taikasauva.
Ihan käsittämättömän hieno,
todella aidon näköinen!
Äitinä olen erityisen onnellinen siitä että
näen lapsen onnen omatekemän ihmeen äärellä!

Lisää tilauksia

Työkaverini H palasi töihin vanhempainvapaalta ja
ihastui näihin alusiin.
Kehoitin ostamaan mieluista puuvillalankaa lempiväreissä
ja lupasin tehdä heille alusia uudessa maalissa olevaa pöytää suojaamaan.
Sain kaksi kerää Novitan Kartanoa ja
kerän Huvilaa ja
tehtailin niistä sitten iltapuhteina kymmenen alusta.

Tein lisäksi toiveiden mukaisesti myös yhden isomman liinan.
Siitä tuli aika vinkeä!

Matto

Hengissä ollaan
-pahoittelut pitkästä välistä.
Kaikki hyvin,
tässä välissä vain iski käsityöjumi
(=ei voi tehdä mitään kun ei tule jalkapalloa telkusta!),
aloitin työt kuuden viikon loman jälkeen,
tietokone kuoli ja modeemikin poksahti.
Siinä ehkä pieniä selityksiä hiljaisuuteen.

Mutta olen minä käsitöitäkin tehnyt.
Oikein tilaustyön.
Ystäväni remontoi pienen vessansa ja
matto oli haaste,
kokonsa ja muotonsa puolesta.
Paperilapun (=maton mitat ja muoto) kanssa ystävä tuli kylään,
teimme yhdessä retken Oulunkylän Lankamaailmaan ja
ostimme mustaa Esteri-ontelokudetta.
Koukku suhisemaan ja sieltä se syntyi,
yllättävän nopeasti ja helposti:
mittatilausvessanmatto.
Eilen se sitten päätyi omalle paikalleen ja
istuu kuulemma loistavasti.
Ja sehän on hienoa se!

Tein myös pienen korin samaiseen vessan,
jämäkudekerästä.
Koriin mahtuu vaikkapa hiusharjoja tai tukkapompuloita.
Vielä jäi ihan pieni nöttönen kudetta,
mitäpä siitä keksisi?
Jotain, joka toisi innon tneulomiseen takaisin.
Puikoilla edelleen ihana huivi ja parit sukat ...