Varoitus: väripläjäys!!

Työkaverini J sattui olemaan samaan aikaan kanssani lankakaupoilla.
Hän löysi itselleen ihanaa lankaa ja
siihen mieluisan pipon ohjeen ja
siitä se sitten taas lähti.
Lupasin tehdä hänelle tuon loistavan pipon
ja niin sitten teinkin.

Lanka on tuttu Red Heartin Vivid räikyvän oranssina ja
virkkuukoukku oli muhkea 12mm.
Muutaman tunnin se otti ja pipo oli valmiina
 - vaikkapa talviloman mutkamäkiin tai
luistinkentälle loistamaan.
Ei varmasti mene nainen hukkaan!

Haasteen äärellä

Rakas ystäväni, kässäsiskoni E neuloo sukkia pyöröpuikoilla,
samanaikaisesti kahta sukkaa.
Kuulostaa haastavalta,
mutta tekniikan oppimisen jälkeen on kuulemma helppoa ja vaivatonta.
Kässänaisilla oli kokoontuminen loppiaisena E:llä,
mutta valitettavasti minulta jäi tapaaminen väliin flunssan takia.
Päätin olla reipas ja kokeilla tekniikkaa omatoimisesti.
Samaan syssyyn ajattelin kokeilla uutta sukkamallia:
erään kohtaamisen tiimoilta tutustuin Inkeri-sukkiin,
joiden ohje siis löytyy yllä olevan linkin kautta Sisko neuloo-blogista.
Tein valmiiksi lankakerät ja aloitin haasteen ...

Ensimmäinen kompastuskivi oli liian lyhyt pyöröpuikko.
Hankin siis uuden 100cm 3,5mm KnitPro Karbonz pyörön ja
hankaluudet voitettiin heti!

Toinen kompastuskivi oli ohjeen nirkkoreuna,
mutta iltatee rakkaan T:n luona auttoi ja
niistäkin kivistä selvittiin.
Kohta siirryn ensimmäiseen raitaan,
jännittävää.
Lupaan raportoida seuraavista haasteista,
tai viimeistään siitä miten ne kantapäät sitten tehdään ...

Pipo

Vanhemman typyn huopapipo ei enää sopinut hänen väreihinsä,
joten sain kauniin pyynnön uudesta piposta.
Mallin typy oli jo löytänyt:
Myssystä sukkiin-kirjassa oleva Perulaispipo.
Langat ostin taas Vihdin Pienestä lankakaupasta,
valkoista ja mustaa Dropsin Eskimoa ja ihanaa turkoosi-musta-kirjavaa Katian Capia.
Puikot taisivat olla 8mm.
Ohjetta mukaillen tein sitten tällaisen:

Kuvassa myös lapaset,
valitettavasti ei ihan samaa sävyä,
mutta typylle mieluisat kuitenkin.
Lanka niissä SandnesGarnin Robust,
Porvoon-reissulta viime kesänä ostettu,
hauska uusi tuttavuus.
3,5mm lempparisukkapuikot ja
silmukat suorastaan lensivät puikoilla.
Nuoremmalle typylle tulossa siitä myös lapaset,
eri värissä tietenkin.

Ihanuus

Sain postia viimeviikolla,
oikein kauniisti käsinkirjoitetun kuoren.
Kuorestä löytyi suomalaista käsityötä,
pienehkö käteeni sopiva pesulappunen.
Tässä taannoin juttelin fb:ssä Susannan työhuoneen
ihanan Susannan kanssa pesulapusta,
sellaisesta jolla voisi pestä kasvoja.
Inhoan syvästi niitä keltaisia pyöreitä pesusieniä,
jotka kasvojenpuhdistusta varten ovat tehtyjä.
Susanna kyseli mittoja ja muita toiveita
ja voi mikä ihana yllätys:
sain ikioman pesulapun kotiin,
ilmaiseksi, testikäyttöön!

Olo on kupliva,
ihana yllätys, ihan tuosta vain ..
ja vieläpä taattua Susannan laatua.
Ja parasta on se että se toimii!
Juuri käteeni sopiva, pehmeä, silti puhdistava,
nappaa puhdistusvaahdon mukaansa ja
on juuri oikean värinen:
silloin tällöin silmiin tarrautuvat ripsivärisotkut eivät heti näy ällöttävinä lapussa.
Kuivuu helposti ja on aina käyttövalmiina.
Minä tykkään.
Kiitos ihana Susanna!

Tuolta Susannan blogista löytyy muuten vaikka mitä ihanaa:
hauskoja kirjoituksia, kauniita kuvia sekä myös se verkkopuoti,
josta saa tilattua tiskirättejä ja pellavaisia pyyheliinoja.
Suosittelen!

Väriä elämään!

Puikoilla pyörähti väriä,
paksua lankaa, lämpöä.

 
Hauska Red Heartin Vivid- lanka neuloutui 15mm puikoilla.
7 silmukkaa, aina oikein,
niin pitkään kuin 1½ kerää riitti.
Joutuisaa, ihan kuin haloilla olisi neulonut.

 
Lankojen päättely, ompelu päistä yhteen.
Valmis: nuoremmelle typylle tuubihuiviksi.
Vanhempi typy teki itselleen tuosta kirjavasta ja yksivärisestä turkoosista.
Namu sekin.

On ollut tarpeen,
pakkanen on paukkunut jopa - 20 asteessa.

Kummitäti pohtii

Wienin iki-ihanien filharmonikkojen Uuden vuoden konsertin tahdissa
loin 32 silmukkaa 2,5mm bambupuikolle.
Valkoista norjalaista vauvan villaa.
Perinteinen pieni villamyssy,
tai niin kuin Mieheni niitä aikanaan kutsui typyjemme päässä:
Ritarimyssy.

Pieni ihminen syntyi keisarilliseen tapaan maailmaan 2.1.14.
Rakas kummityttöni.
Saan jo seitsemättä kertaa tuon tärkeän tehtävän.
Ensimmäiset kummilapseni ovat jo miehiä;
miten aika rientääkään.
Nuorin kummilapseni on hänkin jo innokas, ihana ekaluokkalainen tyttönen.
Vasta vietimme hänen ristiäisiään,
kahdeksan vuotta sitten kevättalvella.

Kummius on minulle tärkeä asia.
En ehkä ole maailman paras kummitäti,
en lähettele jatkuvasti pieniä paketteja tai vie viikoittain retkelle,
mutta jokaisella lapsella on silti hyvin tärkeä paikka sydämessäni.
Jokaista olen muistanut pienillä rukouksilla,
lämpöisillä ajatuksilla.
Olen aina yrittänyt olla kuulolla,
olla käytettävissä oleva turvallinen aikuinen.
Paras kiitos kummiudessta on vaikka se, että keväällä ylioppilaaksi päässyt kummipoika
soittaa yllättäen kuumana kesäpäivänä ja kysyy saako tulla iltateelle.
Tai se että kummityttö laittaa pienen tekstiviestin tai vaikkapa
kirjoittaa ihan oikean kirjeen, kahdella lauseella varustetun,
hieman hataralla käsialalla kirjoitetun!

Ja nyt taas saan olla siunaamassa uutta ihmettä elämän matkalle.
Miten etuoikeutettua ja upeaa.

Tein pienelle neidolle myös pienen peiton,
vaunuihin päiväunille
tai vaikkapa automatkoille turvakaukaloon lämmittämään.

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."

Johanna Kurkela "Ainutlaatuinen"