Synttärityttö

Tämä helmikuu on minun syntymäkuukauteni.
Siksi kai rakastan talvea,
lumen narinaa kenkien alla,
helmikuun häikäiseviä auringonpaisteita hangilla.
Luistelua ja kuumaa mehua.
Tulppaaninipun natinaa.

Rakastan myös lahjoja.
Myönnän: ikuinen kakara!
Sain taas ihania lahjoja:
blenderin, suloista musiikkia, pöllö-juttuja, koruja, muistikirjankin.
Rakkaimmat ja parhaimmat kuitenkin tuossa alla.
Omien typyjen itse tekemiä.
Niistä huokuu rakkaus.
Minun aarteeni.

Siemenhelmilisko

Kaulakoru

Virkattu pannulappu

Rannekoru - Ihana Mami Jee !!

Könsikkäät

Mukava työkaveri valmistui hortonomiksi;
Onnea M!

Sain kutsun kakkukahveille,
mutta mitään ei saannut mukanaan kantaa.
No, nainen SAA kyllä kantaa käsilaukkuaan,
joten tekaisin yhdet kön ... ei kun kynsikkäät ja
laitoin ennen juhlia käsilaukkuun ja
annoin vastavalmistuneelle kera siementen ja kortin.

Ohje löytyy Novitan sivuilta ja
varmaan jostain vanhasta lehdestäkin.
Lankana harmaa ja musta Seiskaveikka.
Tosin sormet jätin tekemättä
(en ollut ihan varma lahjan saajan sormien pituudesta!)
ja laitoin yläreunaan vain pari kerrosta 2 o 2n.

Toivottavasti lämmittävät puutarha-seikkailuissa ja
työmaalla!

Koruja

Hiihtolomaan kuuluu perinteisesti vierailu rakkaan ystävän E:n luona
ja korujen tekeminen.
Korupakki on taas hieman pulskistunut ( + 1,2kg) edellisestä punnituksesta,
joten sitä piti keventää.

Korjailin työkaverin rannekoruja vaihtamalla uusia kuminauhoja,
tein parit ja tuunasin yhdet korvakorut,
viimeistelin yhden rannekorun Hama-helmistä ja
siivoilin ja järjestelin pakkia.
Taas kelpaa sieltä materiaalia etsiä :-)

Työkaverille

Nuoremmalle Typylle

Hama-helmiä - midit ja maxit

Vihreät koripallot

Tuunatut Tallinnan perhoset

Esikoistypylle

Vihreät jade-rondellit

Jättiläisen tumput

Kälyn pannumyssyyn lankoja etsiessäni löysin kivaa lankaa
(Huopanen kaksivärisenä) ja päätin siitä tehdä itselleni huovutetut tumput
-vihdoinkin.
Ohje vanhassa Huopasen vyötteessä,
puikot 8mm ja lankaa meni varmaankin n. 150g.
Peukalon ja lapasen kärjessä käytin Huopanen Lampolaa,
sillä pelkäsin ettei kirjava riitä.

Ja perhettä taas niin nauratti nämä jättimäiset tekeleet ennen pesukonetta.

Helppo perusohje, ei kikkailuja,
mutta kyllä taatusti lämmittävät viluisia sormia.
Jos vaikka luistelemaan pääsisi?

Vihreät helmet

Piipahdin ensimmäistä kertaa elämässäni uuden myymälän avajaisissa;
oikein jonotin vihreällä matolla että ovet vihdoin aukeaisivat.
Kulttuuritantat jonossa, tokaisi joku kanssajonottaja!
Kyseessä oli tietenkin Suomen ensimmäinen Gudrun Sjödenin myymälä.
Jokainen kävijä sai mukaansa pienen kassin,
josta löytyi ihan käyttökelpoinen ja vieläpä minulle oikean värinen huivi.
Olin toki pukeutunut vihreään, kuten avajaiskutsussa toivottiin,
mutta asussani jujuna oli heidän uusimman kuvaston sivuista tehdyt
paperiset helmet.
Vihreät helmet, jotka ovat siniset.

Esikoistypy pyöritteli innolla helmet,
minä lakkasin ne ja pujottelin vuorikristallirondellien kanssa vaijeriin.

Meillä oli tällaiset yhteistyöhelmet aikaisemminkin,
myös Gudrunin kuvastosta (kivaa paperia, jumalaiset värit!) leikatut,
mutta niille helmille kävi hieman köpelösti:
päätyivät pesukoneeseen ja sitä myötä roskikseen.
Paperhielmi kun ei oikein kestä vettä!
Mutta näille toivomme pidempää elämää kanssamme.

Mukava avajaishässäkkä, kaunis ja värikäs myymälä,
ostoksille tosin aion mennä avajaisuhuuman hieman rauhoituttua.
 

Taitavat tytöt

Meillä piiretään ja askarrellaan kovasti.
Loputon on piirrustuskasojen määrä ja
kestona kaaos kynälaatikoissa.
Hamahelmiä on talossa useita kymmeniä tuhansia,
ihan aikuisten oikeasti.
Liimaa ja huopaa, nappeja ja leimasimia,
niitä on aina tarjolla.
Joskus (=aika usein!) menee hermo silpun määrään ja
sotkuun askarteluhetkien jälkeen,
mutta olen minä oikeasti onnellinen ja kovin ylpeä
taitavista tytöistäni.

Nuorempi neito teki eilen illalla tuosta vaan
rakkaalle opettajalleen huovasta sydämen.
Autoin hieman lopullisessa ideoinnissa ja napin ja heijastinnauhan laittamisessa
ja näin hieno oli lopputulos:

Esikoistytär haaveilee ratsastustuntien aloittamisesta ja
kaikki heppa-jutut ovat vaan niin ihania.
Erään kaverikyläilyn jälkeen alkoi kova askartelu
nauhan, liiman ja rautalangan kanssa.
Schleich-hevosia meillä olikin jo ...
ne kaivettiin myös esille ja paljon innostunutta tuhinaa...
ja lopputulos on huikaisevan hienoa.

Ihanaa, että innostus käsillä tekemiseen on siirtynyt eteen päin!