Villasukat

Minä rakastan villasukkia.
Voisin tehdä oman kirjoituksen käyttämistäni villasukista,
niihin kaikkiin on läheinen suhde.
Nukun villasukat jalassa ympäri vuoden ja
kävelen kotona aina villasukat jalassa, myös ympäri vuoden.
Olen myös synnyttänyt villasukat jalassa.

En vain yksinkertaisesti pidä niiden neulomisesta!
Osaan tehdä kantapäät ja muut osat ilman tuskaa,
mutta silti niiden tekeminen tökkii.
Miten mielikuvituksetonta onkaan neuloa sama asia kaksi kertaa.
Pah!
Yleensä ruikutan neuloville ystävilleni satunnaista sukkapulaani ja
saan uudet käyttöön sitä kautta.
Onneksi.

Muutama vuosi sitten täällä blogistaniassa riehui vimma tehdä pitkät raitasukat Noro-langoista.
Itse en moiselle yllättäen lämmennyt.
Kunnes ...
piipahdin toissa viikolla Kummitätini kanssa Novitan myymälässä Korialla.
Huomasin ostavani kaksi kerää (eri väriä) Tico Tico-sukkalankaa
ja nyt ne sitten ovat puikoilla!
Puikot ovat kokoa 2,5mm ja bambua.
Ohje on Ullaneuleen.
Juju (se millä koukutin itseni tähän hommaan!) on se,
että sukat neulotaan kärjestä ylöspäin.
Hauskaa hommaa!

Langat on vielä keritty niin että toinen sukka tulee kerän ulkopuolelta ja
toinen tulee kerän sisäpuolelta.
Ei-neulojille täyttä hepreaa, mutta neulojat tietävät että
luvassa on syksyn ja alkutalven pimeää ja loskaa uhmaavat
iloisenkirjavat Peppi-sukat!!

Pieni keltainen pupu

Piipahdin eräänä kesäisenä päivänä Lankamaailman Nordian Oulunkylän myymälässä.
Se on kyllä aikamoinen paratiisi,
tosin itselleni siellä aina tuntuu käyvän hassusti.
Ei,
en tee konkurssia siellä,
enkä onnistu kantamaan kiloittain niitä jumalaisia lankoja sieltä ulos.
Päinvastoin.
En yleensä osta sieltä juuri mitään!
Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta.
Typyjen toivomuksesta ostin vain ohjevihkosen pieniin amigurumi eläimiin ja iloisen värisiä minikeriä puuvillalankaa.

Ensimmäinen eläin on nyt valmiina ja
seuraavakin on jo tulossa.
Ovat nämä kyllä aikamoisen ihania ja
mahdottoman helppoja ja mukavia tehdä!

Koruja ja lomakuulumisia

Näillä helteillä on pääpaino ollut
uimisella ja ei minkään-tekemisellä.
Kirjoja on kiva lukea ... hetki ...
virkkaaminen on mukaa ... hetken ...
kuuma tee on ihanaa ... hetken ...
saanette ehkä kiinni ajatuksesta?!

Koruja olen tosin tehnyt;
se on mukavaa eikä niin hikistä hommaa.

Työkaverin tyttö sai tuleviin juhliin mieluisan koru ja
työkaveri sai television uutisankkurin kaulassa pongatusta käädystä itselleen mieluisan version.
Ja tietenkin näistä jäi kuvat ottamatta ...

Maailman paras Vaimoni (ystävyyssuhteet ovat joskus hauskoja ja omituisia!)
tarvitsee juuri nyt itselleen ruusukvartsia voimaa tuomaan.
Lisäsin siihen vielä vuorikristallia, muutaman särölasihelmen sekä puisen ihanan ison helmen.
Toivomus oli ettei se saisi olla liian tyttömäinen ja vaaleanpunainen ja
mielestäni onnistuin aika hyvin toivomuksen toteuttamisessa;
onnekseni ruusukvartsi oli tällä kertaa enemmän valkoista kuin vaaleanpunaista.

Ihana toinen Ystäväni täytti hienot 50-vuotta ja
hänelle tein rannekorun ja korvakorut muhkeista laavakivistä ja sellaisista hassuista hopeoiduista palleroista.
Kuva jäi ottamatta näistäkin,
mutta nuo ruskeansävyiset tein itselleni hänen pitämiinsä mukaviin kesäjuhliin.

Lomalla on kyllä mukava olla!