Viisi kilometriä juosten on nyt koettu,
jopa kolmeen kertaan saman viikon sisällä.
Hengissä ollaan ja intoa riittää yhä.
Ihmeellinen, koukuttava asia tuo juokseminen.
Ajatus kirkastuu ja mieli virkistyy sitä mukaa kun metrejä kertyy.
Halpaa terapiaa!
Tänään aivan olin sykähtyä lyhyellä, kevyellä juoksulenkilläni.
Aurinko paistoi, siellä täällä paljasta asfalttia
-mikä nautinto juosta!
Ja onnellisinta on se, että tästä ne kelit vain parenevat.
Juoksuystäväni S:n kanssa haaveilemme t-paita keleistä
ja tänään ilmassa oli jo aavistus siitä. Onni!
Onni on myös se että on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteen.
Välitavoite tosin, mutta saavutettu sellainen kuitenkin.
Yksi keskeneräinen asia on muuttunut ... hmm, ei valmiiksi, mutta valmiimmaksi.
Hieno tunne.
Hyvä minä, sisukas ja itseeni uskova nainen!
Kuvassa muuten paikka,
jossa aion ensi kesänä juosta tukka hulmuten.
Hailuodossa riittää rantaa ja pitkospuuta juoksijalle.
Tulossa ollaan,
t-paita päällä!
